2010 in review

Crunchy numbers

Madison Square Garden can seat 20,000 people for a concert. This blog was viewed about 68,000 times in 2010. If it were a concert at Madison Square Garden, it would have performed about 3 times.

In 2010, there were 126 new posts, growing the total archive of this blog to 202 posts. There were 351 pictures uploaded, taking up a total of 1gb. That’s about 7 pictures per week.

The busiest day of the year was January 3rd with 2,012 views. The most popular post that day was Unohditko laittaa tulpan kiinni….?.

Where did they come from?

The top referring sites in 2010 were kalastus.com, keskustelu.suomi24.fi, kalamies.com, keskustelu.plaza.fi, and vetouistelu.com.

Some visitors came searching, mostly for mahonkivene, mariner perämoottorit, venemessut, venemessut 2010, and billnäs huonekalut.

Attractions in 2010

These are the posts and pages that got the most views in 2010.

1

Unohditko laittaa tulpan kiinni….? January 2010
5 comments

2

Perämoottoreiden talvitestin ykkönen: MARINER! January 2010
4 comments

3

Vene 10 – Venemessut ja Top 5 tärpit February 2010
4 comments

4

Slow Boating & Folkkari October 2007
11 comments

5

Baltiasta puhaltaa, koneet saavat kyytiä, pakulla…. March 2010
10 comments

Uudistus

Selkeytin blogin sisältöä ja jatkoin kesän veneilytarinoita TÄÄLLÄ - ole hyvä, uudistunut Bluebrooks!

30 sek “täyttä elämää” huippumallin kanssa

Joskus toivoo että silloin harvoin kun krapulan saa, se olisi hellempi. Tai että se osuisi ainakin sellaiseen hetkeen jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään, ainakaan edustaa. Tai että voisi rauhassa tehdä  Suomi-brändiä, maistamatta eilistä brandyä suussa.

No, menimme siis Meriviapori-tapahtumasta päästyämme Karhusaareen auttamaan venäläistä kuvausryhmää, joka taas oli edistämässä Suomen matkailua. Siis auttamaan,  emme osallistumaan, luulin… Minulle selvisi jossakin kohtaa että kyseessä oli yhden Venäjän suurimman tv-kanavan makasiiniohjelma, jossa huippumalli Tatjana kiertää Euroopan eri maissa ihmisten arkeen tutustumassa. Ohjelmalla on noin 20 miljoonaa katsojaa! Aivan mahtavaa (näin jälkikäteen ajatellen).

Purjehtiessamme laituriin malli, kuvausryhmä ja toimittaja ihastuivat suoraa päätä veneeseen. Asiaa ehkä auttoi se, että toinen ohjelmanumero oli melontaa, joka vaati vettä pelkävältä supermallilta hieman tavallistakin enemmän venymistä. Lopulta kuvasimme noin 10 minuutin pätkän Tatjanan purjeen nostoa, purjehdusta ja poseerausta veneemme kannella. Saimme jälkikäteen palautetta siitä, että he saivat nauhalle yhden parhaista jaksoista. Olivat tyytyväisiä.

Yllättäen muuttunut käsikirjoitus siis toimi, vaikka ensimmäinen ajatukseni olikin että voi hemmetti - köydet miten sattuu, naama krapulaisen valkea, hiukset pitkin päätä ja olo muutenkin kuin Michelin-ukolta paksuissa purjehduskamppeissani. Juuri silloin kun tarjoutuu tilaisuus päästä  muutamaksi sekunniksi huippumallin kanssa julkisuuteen. Great!

Päivän tapahtumat eivät kyllä päättyneet vielä tähänkään – seuraavaksi suuntasimme lääkäriin…

Meriviaporista – lakkaa vai konjakkia?

Aloitimme kauden Meriviapori-tapahtumassa. Tapahtumaan suunnatessa huomasin monien monien puuveneiden olevan vielä ilman mastoa, hyvä fiilis siitä että oma kautemme pääsi tänä vuonna alkamaan edes hiukan aiempaa aiemmin ja järjestäytyneemmin.

Itse tapahtuma oli pienimuotoisen mukava. Vesisateesta huolimatta miljöö on vaikuttava. Toki hehkuva aurinko olisi tietenkin saanut myös puuveneiden lakatut kyljet hehkumaan vielä kauniimmin. Parasta ehkä oli tavata muitakin samalla tavalla sydämensä menettäneitä – kauhistella tymääriä ja lakkojen hintoja. Parhaan kommentin kuulin erään herran suusta: “On se perkele kun ajattelee tätä harrastusta, litra lakkaa maksaa jo enemmän kuin hyvä konjakki!”

Niinpä. Konjakista tuli mieleen sen “raaempi” muoto – siis viini. Ja se, että tulipahan taas annettua liian lepsusti periksi humalan hengelle. Ihan vahingossa, kun oli niin mukavaa ja “Liisaa piisasi”. Kiitokset Neptun ;) !

No – ilta oli hauska, mutta aamuhan alkoi taas vähän tavallistakin harmaampana. Siippani oli sopinut työkeikan sunnuntaiaamuksi Karhusaareen. Työkeikka kuulosti varmaan korvissani käsittämättömältä tuolloin kun viiniä siemailin, yhtä etäiseltä ja käsittämättömältä se kuulosti myös aamulla kun roikuin laidan yli naama valkeana. Jossain kohtaa pilvet antoivat periksi auringolle… vaikka en uskonutkaan millainen sunnuntaipäivästä lopulta tulisi.

Kesä alkoi Juhannuksena

Hai liukuu Folkkarimme ohitse

Saimme Fokkarimme katsastettua juuri ennen Juhannusta ja eikun kutsun perään kohti Sipoota. Matkalla itään oli turvauduttava konevoimaan lähes pläkällä merellä. Huikean lämmin fiilis, paljon veneitä liikkeellä ja juhannuksen odotus ilmassa! Voiko muuta toivoa.

Juhannuspäivän kohokohta - Alkanin ensimmäinen Juhlaliputus!

Grillipihvin tuunausta – paahdetuilla manteleilla maustettu mokkavoi

Grilliruoka kuuluu kesäiseen veneilyyn. Jos pelkkään hyvin grillattuun pihviin ehtii kyllästyä kevään “kuivan kauden” aikana (kun grilli on sauhunnut vapusta lähtien, mutta veneilyyn on vielä liian kylmä), on hyvä kokeilla vähän rohkeammin eri makuja ja uusia höysteitä.

Itse ihastuin jo viime kesänä mokkavoi entrecote / file -pihvi yhdistelmään. Veneillessä ruuan laiton tulee olla yksinkertaista mutta herkullista ja lisäksi olla nopeasti toteutettavissa.

Suosikkireseptini mokkavoihin on tämä:

• 200 gr voita
• 0,5 dl mantelilastuja (kuivalla pannulla paahdettuina)
• 1 tl espressojauhetta
• 1 tl worcester-kastiketta
• 1 tl tummaa siirappia
• 0,5 tl suolaa
• 1 rkl tuoretta persiljaa silputtuna

Anna voin pehmetä ja sekoita kaikki ainekset voin joukkoon. Lisää viimeksi paahdetut, hieman jäähtyneet mantelilastut (voit vaikka murskata ne hieman pienemmiksi ennen voin joukkkoon sekoittamista). Jätä muutama paahdettu lastu koristeeksi.

Laita voi leivinpaperiin / muovikalvoon tms. ja muotoile pötkyläksi, josta on hyvä leikata voinappeja kuuman pihvin päälle.    

Muista että ruokailijat odottavat ruokaa eikä päinvastoin. Kuuman häränpihvin päällä voinappi sulaa ihanasti ja maustaa lisukkeena tarjotun salaatin, grillatut kesäkurpitsat tai maistuvat uudet perunat.

Alle kympin viini ”Spier Inspire (Cabernet Sauvignon, 2008)” sopi mainiosti kyytipojaksi.

“Pitkien puukkojen yöstä” puukkojen päivään

Puoluekokousten yhteydessä puhuttiin “pitkien puukkojen yöstä” ja maalailtiin kesäkokousten draaman mahdollisuuksista.  Suomenojan venesatamassakin kävivät tunteet kuumina viime viikolla, kun talvisäilytyskausi oli päättymässä ja veneet piti saada veteen ja pukit siirtää kesäkaudeksi uusille paikoille säilytykseen…

Kohteliaisuus jonkkaan ja vene veteen – viis siitä että muut tukahtuvat savuun

Kevät yllätti veneilijät samaan tapaan kuin talvi yllättää autoilijat. Monessa veneessä kevätkunnostus jäi viime tippaan -tarkistukset, koneiden käyttö jne. Kevätmieltä eivät ainakaan lisää ne kanssaveneilijät jotka laittavat veneen veteen ja päättävät käyttää koneen vasta sitten – sininen savu täyttää vieressä olevan veneen miehistön suun, nielun, nenän ja keuhkot… 

Kevät on tainnut kuumentaa tunteita koko rantaraitilla luontokappaleesta riippumatta. Varikset vahtivat aggressiivisesti maassa olevia poikasiaan. Muutama pyöräilijä tuntuu olevan Tour de Francen etapilla ja suhahtaa elämää halveksuvalla vauhdilla ohi vaunuistaan jalkautuneiden taaperoiden ja ulkoilevien perheiden.

Lauttasaaressa  taas palanut vene kuohuttaa edelleen – se nousee tuhkasta kuin Fenix-lintu  ja pulahtaa veteen! Joskus on ilmeisesti edullisempaa paikata vene kuin häipätä ja hävittää se… Asukkaat saavat edelleen seurata jännittäen veljessakin ympärivuotista veneilykautta.

Tyhmyys tiivistyy kun vene pitäisi saada veteen ja aika loppuu...

Varsinainen “puukkojen päivä” koettiin Suomenojan venesatamassa viime tiistaina. Tempo satamassa on tiivistynyt kevään edetessä ja kun viime viikolla alue  piti saada kesäkuntoon oli monen pinna kireällä – niin veneenomistajan kuin ammattikuskinkin. Ajokäytäviä oli liian vähän, ne olivat liian kapeita ja ammattiautoilijat väärässä paikassa veneenomistajien mielestä ja päinvastoin.

“Hauskin” kohtaus nähtiin kun eräs kullanvärisen Chryslerin omistaja päätti kotterollaan haastaa yhden  ammattiautoilijan kaluston. Ilmeisesti herra X:n autosta puuttuivat sekä pakki että kääntyvät pyörät, sillä hän halusi päästä veneelleen juuri tiettyä käytävää pitkin – juuri sitä, jossa herra ammattiautoilija oli taukoa pitämässä. Torvet soivat ja solvauksia riitti.   Hetken päästä Herra X:n auto olikin kolmen nosturiauton pussittama. Sanoja ja uhkauksia ei säästelty, eikä jälkipeleiltä vältytty. Saatuaan autonsa veneensä luo herra X päätti vielä juosta kuskeja kohti ja uhata p*rk*le puukolla – onneksi tosin sanallisesti vain!   

Suomalaista perinteistä kesäidylliä urbaaniin tapaan à la Suomenoja.  Viikonlopuksi osuneet sadekuurot ovat varmaan tulleet ihan tarpeeseen viilentämään kuumentuneita tunteita.

Kuhakausi alkanut: vaappua vai jigiä?

Kauden eka ISO, 2.750 kg, arvaa mikä vaapuista...

Viime keväänä hiukan myöhästyin kuhakauden avauksesta, kiitos LeTonkinois -lakan. Nyt Epifaneksen kanssa kaikki sujui loistavasti ja ehdin fisuunkin uusin opein. Kuva kertokoon avauksen…

Kuvassa näkyy yksi vinkki. Stormin persus koukku on vaihdettu kemialliseen, ohutlankaisempaan koukkuun. Valmiina olevilla merikoukuilla, tai kuten kaveri sanoo, ‘ryssänpeltipaskoilla’…, ei niitä kannata käyttää. Uros kun saattaa vain pamauttaa päin vain ajaakseen häirikön pois.

Urokset kutevat, tuokin oli vasta päässyt itse kutuhommiin. Ärhäkkä otti varsin matalasta ja aivan hintsusti peräkoukusta kiinni. Kokeilimme myös jigillä mutta ainakin alkuun varsin huonolla menestyksellä. Odotetaanpaas viikko eteenpäin…

Jigiä huuleen kuhalle, noh, ei ainakaan vielä...

 Kutupuuhissa rähjääntyneet kollit muuten tunnistaa evistäkin. Varsinkin pienemmät urokset, evät ja jopa mahanalus kokonaan voi olla ‘nilellä’ kutukuoppien kaivalusta kivikkoisilla pohjilla.

Uroksen kudussa rähjääntyneitä eviä

 Ainiin, rantojen lähellä liikkuessa olen törmännyt nyt useamman kerran siloneuloihin. Mikäs niitä nyt liikuttaa? Kutuaika…? Syökö kuha muuten niitä…? Eikun uistinta värkkäämään.

Siloneula vaikkei pyrstö kuvassa näykään...

Hetki tuomen ja syreenin välillä -viimeistelyä

Aamun Hesarissa oli pieni kommentti ruotsalaisesta sanonnasta - “mellan hägg och syren”. Lyhyt hetki kun tuomi on kukkinut ja syreenin kukinta alkaa, se on pikemminkin taianomainen hetki kuin varsinainen vuodenaika, ajanjakso. Perinteen mukaan käsityöläiset (suutarit) viettivät kesän ainoan lomansa juuri tuona lyhyenä hetkenä…

Itselleni tämä tuomen ja sireenien tuoksun kyllästämä hetki on veneilykauden aloituksen loppusuora, viimeistelyn hetki.

Puomipeiton viimeitselyssä parvekekin toimii verstaana...

Epäkeskohiomakoneen, hiontatöiden ja lakkapensseleiden jälkeen on kiva katsoa mitä “taulumaalarin” pakista löytyy - öljymaalauspensseleitä, vähän Miranolia parissa eri sävyssä – maalasin puomipeittoon Alkan-nimen ja veneen valmistumisen vuosiluvun. Vielä kun saisi puomipeiton kantattua viinipunaisella kuomukankaalla…  

Maston lakkaus ja entiselleen rikaus on ollut hieman isompi juttu tänä keväänä. Sen lisäksi on ollut hienoa maalata puomipeittoon nimikirjaimet, tilata nimitarrat veneen kylkiin sekä hioa ja lakata pentterin muotoiltuja mahonkihyllyjä ja miettiä astiaston sijoittelua ja pöytäliinan ompelua. Tilasin Toplichtistä vanhan tyyliset fendarit. 

Varustelua on tehty paljon pienemmällä stressillä kuin aiemmin.

Elämyksiä kalastuksesta?

Jännitys tiivistyy....

Selailin meilejäni ja silmääni osui kalastusmatkailuseminaari Kuusamossa ilmoitus. Tiesin session erinomaiseksi edellisiltä vuosilta mutta nyt pysähdyin oikein miettimään. Kuvassa oli nuori kaveri kalassa, heitto juuri lähdössä… tiukka ilme, keskittyminen harrastukseen suorastaan huokui kuvasta. Katsoin ohjelman läpi ja havaitsin että koko viikonlopuksi oli tarjolla ohjelmaa niin isillekin kuin pojillekin. Esimerkillistä ajattelua.

Pari viikkoa aikaisemmin  olin poikani ja hänen kamunsa kanssa ekan kerran kalassa tälle keväälle. Haukia yritettiin ja muutama karkasikin veneen vieressä ihan viime hetkillä. Noh, koko iltapäivän suurin elämys tälle kalaretkelle oli kuitenkin jotain aivan muuta.

Vesi oli tulvinut pitkälle tielle jota pitkin pojat meloivat soutuveneellä melkoisen metelin saattelemana. Seuraava riemu syntyi kuin itsestään tulvaniitylle eksyneestä hauesta joka kuitenkin pötki pakoon poikien muliessa pellolla. Saalista tuli mutta tarkempi lajinmääritys ei ollut kovin vaikeaa…

Tulvaniityn sankarit

Sammakkosaalis?

Elämys syntyi jälleen kerran kuin itsestään; aito aika ja paikka, hauska tarina kalaretkestä ja kahden junnuikäisen yhteinen hetki keväisen luonnon keskellä. Katselin kuvia ja päätin lähteä Kuusamoon elokuussa poikani kanssa.

Kuusamon viikonlopusta lisää tuolta:

http://kaaos.infoweb.as.tietotalo.fi/Kaaos/Suomeksi/Seminaarit/2010_Seminaari/Seminaariohjelma.iw3