You are currently browsing the monthly archive for tammikuu 2010.
Lihafondue artikkeliin liittyen, yksi parhaista lisukkeista fileelle / marmorifileelle on Jamie Oliverin ensimmäisestä kirjasta pöllitty Salsa Verde resepti. Itse ainakin pidän tässä yrttisessä salsassa sardiinin (anjoviksen) antamasta pienestä säröstä.
Salsa verde
8 annosta
- 1 1/2 – 2 kuorittua valkosipulinkynttä
- 1 pieni kourallinen kapriksia
- 1 pieni kourallinen cornichon-coctailkurkkuja
- 6 sardiinifilettä
- 2 isoa kourallista sileälehtistä persiljaa (tai tavallista), revittynä
- 1 nippu tuoretta basilikaa, revittynä
- 1 kourallinen tuoretta minttua, revittynä
- 1 ruokalusikka Dijon-sinappia
- 1/2 dl punaviinietikkaa
- noin 1 1/4 dl extra virgin oliiviöljyä
- merisuolaa ja mustapippuria myllystä
Hienonna kaikki ainekset (käsin). Laita sekoitus kulhoon ja lisää sinappi ja punaviinietikka. Lisää sekoittaen mukaan varovasti oliiviöljyä, kunnes koostumus on hyvä. Mausta mustapippurilla jotta maut mukavasti tasaantuvat, mausta merisuolalla ja lisää hieman ppunaviinietikkaa jos tarpeen.
Parasta juuri tehtynä ja tuoreena, tarvittaessa säilyy noin yhden päivän jääkaapissa.
Oikea talvi sai pitkästä aikaa kaivamaan kaapista esille fonduepadan. Kun vuosien pölyt oli pesty pois ja siivouskaapin viimeiselle hyllylle piilotettu polttoneste löydetty oli aika päättää mitä tekisi.
Öljyyn tehty lihafondue on aina ollut minulle se oikea, ranskalainen juttu. Lisukkeina vähän kaikkea mitä kaapista löytyy, majoneesipohjaisia kastikkeita, itse tehtyä salsaa jne. Inhoan vain tirisevästä rypsiöljystä asuntoon moneksi päiväksi jäävää hajua. Siksi päätin kokeilla tällä kertaa lihaliemipohjaista fondueta ja naudan “takuumureata” ulkofilettä.
Kuumensin vasikanliemifondiin tehdyn nesteen ensin kattilassa, noin 1 litra vettä ja siihen ohjeen mukaan fondia (ja vielä pisara päälle).
Kuumennettu liemi sellaisenaan teflon fonduepataan ja pata porisemaan. Sopiviksi suikaleiksi leikattu filee, tuoreet herkkusienet ja kukkakaali lautaselle ja lisukkeet omiin kulhoihin dipattavaksi.
Lisukkeeksi paistoin ciapattan ja tein salaattia, en jaksanut tehdä lohkoperunoita.
Voilá – illallinen on valmis!
Lihasta tuli yllättävän hyvä lihaliemessäkin kypsennettynä, ja herkkusienet ja kukkakaali kypsyivät myös meheviksi. Myllystä vähän suolaa ja pippuria kypsien lihapalojen päälle, kenties dippaus kastikkeisiin – nam!
… vai miten se nyt meni?
Ulkona sataa hiljalleen lunta, parvekkeen “jouluvalot” valaisevat juuri ja juuri. Talvinen maisema. On hassua ajatella että juuri viime lauantaina kävin veneellä lisäämässä mastoon öljyä…
Mitä tekee normaali ihminen tällaisena talvena? Hiihdä, hiihdä, suksi, suksi… Normaali ihminen hiihtää Vasikkasaaren ympäri, suunnittelee kevättalven skimbareissua tai käy vähän hokkareilla sutimassa poikien kanssa. Tai lähtee pulkkamäkeen.
Mitä tekee puuveneilijä? Laittaa haalarit päälle, vetää päälleen myös pari mainosfleeceä ja villasukat, avaa sinkkinaftenaatti-pellavaöljy-tärpätti-seoksen ja sutii sitä mastoon. Katoksessa homma on vielä melko normaalia, mutta “mastovajassa” puuveneilijän touhu jo hymyilyttää. Istua nyt keskellä hankea maitolaatikon päällä pensseli kädessä ja sutia öljyä mastoon metrisessä lumikinoksessa…
Voisiko tämän kokemuksen myydä aktiivilomana ulkomaisille turisteille? Tulkaa sutimaan öljyä mastoon, vähintään 15 astetta pakkasta takuulla.
No, idea on kai lähestulkoon yhtä huono kuin jääUISTELUrata pilkkimisestä pitäville kalamiehille…
Kromia ja pressukatoksia, ja pellavaöljyä....
Hyvin usein kuulee perheiden kertomuksia veneretkiltä, varsinkin niistä missä kaikki ei sitten mennytkään niin kuin kuviteltiin… Laitan oheen kuvan kollegan ekalta venekesältä jossa ratkaistiin ainakin pienimmän oma ‘kipparin tuoli’ varsin näpäkästi.
Ensimmäiset merimailit Kala-Kallessa!
Mahonkia ja messinkiä, ei paha...
Etsin vanhojen kuvien joukosta sisäkuvia folkkaristamme kun törmäsin muutamaan kesäiseen yksityiskohtaan toisen veneen kauniista kannesta. Ainakin näistä aamuisista kuvista ajatukseni karkasivat kevääseen, melkein haistoin jo lakan aamuauringossa ja tunsin köyden sormissani….
Messinkiä, siistiä, aistikasta...
Ajattomuutta parhaimmillaan, ainakin minusta.
Kauppalehdessä oli tänään Vene 10 Helsingin messujen VeneilyExtra-liite. Katselin tärppejä.
Itse odotan ainakin innolla Nautics Oy:n Sailmate-reittipalvelun esittelyä, jossa kuulemma on tuotu aidosti lisäarvoa sähköisiin merikortteihin. Minusta kuulostaa varsin hauskalta määritellä fiilis (tai ruoka ja nähtävyydet) jota tavoittelee ja siltä pohjalta katsoa reittiehdotus ja viedä tulos GPS:iin, ja ehkä varata satamapaikatkin. Katsotaan mitä kaikkea tuo juttu tarjoaisi.
Ja nyt kun edessä on tuo Alkanin sähköistys niin pitäähän plotteritkin katsastaa, jos vaikka hyviä messutarjouksia sattuisi eteen.
Ja sitten pitää tietysti käydä kuuntelemassa koira veneessä juttuja. Ja vähän hiplaamassa Pelle P:n vaatteita, uudet kengätkin pitäisi löytää…
Noh, todennäköisesti jämähdän kuitenkin MYSin ja puuveneosaston tuntumaan, tervan tuoksun ja lakan kiillon houkuttamana…
Tuuli on riepottanut pressuja oikeen kunnolla
Kiersin satamassa koiruuden kanssa pienen lenkin ja huomasin muutamia veneitä joita talvi käsittelee nyt kovemmin. Muutamissa säät ovat riepotelleet peitteitä oikein kunnolla ja kaipaisivat omistajan korjaavaa liikettä…. Käykää nyt vaikka piipahtamassa veneillänne, lunta on paljon ja ainakin omankin veneen katos on ollut kovilla.
Pientä laittoa vaille...
Kohta on sittloora täynnä lunta ja jäätä
Mariner on ollut vaativan veneilijän valinta tässäkin....
Espoossa on käynnissä perämoottoreiden talvitesti. Olen bongannut toistakymmentä konetta ja yksi on ylitse muiden! MARINER on ehdottomasti kestävin jäisemmillä keleillä….
Vavat telineisiin ja pata käyntiin....
Lumipeite suojaa ja Mariner hyrähtää varmaan iloisesti...
Tämäkin vene on lähtöa vaille mutta ei hätää, Mariner...
...Mariner kyllä rokkaa kun ensin kolaa lumet ja vähän skrabaa...
Tukevasti paikallaan, tässä ei auta edes Mariner!
Tässä sen näkee, Mariner kuljettaa halki lumen ja jään!
Yamahatkin pitää vaivautua kippaamaan, kyllä Mariner on paras!
Jammu Masterin kaarien suojassa: tosin jäässä kiinni
Kyllä olen tainnut aivan turhaan huolehtia talvisäilytyksestä sun muusta veneen tuunaamisesta talven yli. Toisaalta taidan ensin katsoa tämän talvitestin loppuun ja kuvata seuraavat jaksot iloksenne…
Googlailin Vene 2010 messuja selvittääkseni ennakkoon mielenkiintoisia tärppejä. Ainakin yksi aihe tarttui messujen erikoisliitteestä silmääni, nimittäin Kennelliiton vinkkejä veneileville koiraperheille, eli “Laivakoiran lokikirja” luennot su 14.2. ja la 20.2.
Koiramaista reittisuunnittelua
Kesän omien koiramaisten veneilykokemusten pohjalta allekirjoitan kaikki vinkit – aikuisen koiran kanssa veneilyn aloittaminen ei ole erityisen helppoa, ei ainakaan koiralle.
Koiramme viihtyy mainiosti avoveneessä, nenä tuulessa hajuja hakien. Purjehtiessa se on kuitenkin pakko pitää turvallisuussyistä joko sitloodassa tai sisällä. Ymmärrän että sille tulee helposti huono olo kryssittäessä, veneen kallistuessa. pidimmekin legit lyhyinä koiran vuoksi. Oli kyllä ihana seurata kuinka se maihin päästyään nautti uusien saarien valloituksesta.
Onneksi koirallamme on “mummola” vanhempien mökillä -myyrien jahtaaminen ja jänisten pitäminen pois tontilta on “virolaisen whippettimme” luontaista puuhaa, paljon enemmän kuin laivakoiran leikkiminen. Mullantuoksuisena, nenä savessa se on kesäkoira onnellisimmillaan…
Tässä ne vinkit messujen erikoisliitteestä… kesältä kertyi tosiaan monta tosielämän esimerkkiä esimerkiksi noista pelastusliiveistä ja niiden kestävyydestä…
Koiran veneilyharrastus aloitetaan veneeseen tutustumalla. Pentu tottuu veneeseen ihmisen sylissä. Vanhempi koira sopeutetaan vaiheittain niin, että koira viedään veneeseen ensin ilman, että veneen moottoria käynnistetään.
Koiran ensimmäiset veneretket kannattaa pitää lyhyinä.
Koiran tottelevaisuuskoulutuksesta ei saa tinkiä. Tottelevainen koira on mukava kaveri veneessäkin. Koira kannattaa opettaa esimerkiksi makaamaan paikoillaan veneessä oltaessa.
Koira tarvitsee omat pelastusliivit. Pelastusliiveissä tulee olla selässä kahva, josta koiran saa nostettua takaisin veneeseen yrse putoaa veden varaan. Isommassa veneessä koira matkustaa sisätilassa. Pienessä veneessä koiran pehmikkeeksi kannattaa varata kangas tai matto.
Satamassa koira tulee pitää kytkettynä ja sen jätökset pitää korjata pois.
Kokonaisuudessaan täysin tyhjästä puuveneharrastuksen aloittaneella on siis mennyt materiaaleihin, työkaluihin ja tarvikkeisiin sekä veneen sisustukseen 5 970 euroa.
Puuveneilijän lemmikki
Tämän lisäksi olen käynyt erilaisia kursseja, yhteensä noin 500 euron edestä. Kurssit ovat liittyneet avigointiin, purjehdukseen ja puuveneen huoltoon ja kunnostukseen – kaikki ovat olleet erittäin hyödyllisiä ja tuoneet lisää näkökulmia harrastukseen.
- Saaristomerenkulku, 77 euroa (Espoon Kipparit/ Espoon työväenopisto)
- Purjehtijakurssi, 260 euroa (Suomelinnan Pursiseura)
- Puuveneen huolto ja kunnostus, 105 euroa (Kuggomin kansanopisto, Axxell, Pernaja)
- Pimeäpurjehdus, noin 20 euroa (Espoon Kipparit)
- Puuveneen hoitokurssi, 30 euroa (Suomenlahden puuveneilijät)
Maksuja laituripaikoista ja talvisäilytyksesta kertyy folkkarin kokoiselle veneelle 240 euroa kesäisin ja 80 euroa talvisin. Yhteensä 820 euroa kolmessa vuodessa.
Suurin vuosittainen kuluerä taitaa olla ylimääräinen lämmin vuokravarasto (2 kuutiota) purjeille, patjoille jne. sekä muille tavaroille 851 euroa vuodessa! Mistä tätä tavaraa oikein tulee?
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit