You are currently browsing the monthly archive for helmikuu 2010.
Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistoissa on paljon upeata aineistoa entisöinnistä ja menneen maailman menosta kiinnostuneille.
Löysin arkiston kun Puuvene.fi sivuilla nimimerkki “Ali” kirjoitti Tikkurilan Venemaalausoppaasta vuodelta 1933. Hyviä vinkkejä edelleen -vaikkapa siveltimen käsittelyyn hiekkapaperilla ennen maalauksen tai lakkauksen aloittamista (oppaan sivu 42)…
Aikoinani, harrastaessani huonekalujen entisöintiä ja huutokauppojen koluamista, tulin ikionnelliseksi kun löysin kirjastosta Billnäsin konttorikalusteiden oppaan 1920-luvulta. Nyt yht’äkkiä löysin digiarkistosta vaikka kuinka paljon Billnäsin tehtaiden luetteloita, hinnastoja jne.
Wilh. Schauman’in Faneeritehdas O.Y. julkaisu vuodelta 1929 esittelee sarjaveneitä, jotka on suunnitellut konstruktööri ja yksinmyyjä Erik Estlander. Aivan mahtavaa mennen ajan tunnelmaa. Erik Estlander on julkaissut myös englanninkielisen esitteen “Deliveery of construction-drawings and complete motorboats and cruisers, Helsinki”
Näitä selailemalla tulee hyvälle tuulelle -olisipa elämä vieläkin näin yksinkertaista! Ihailen myös vanhojen painotuotteiden kuvakieltä, taittoa ja kauniisti mietittyjä kirjasintyyppejä, ulkoasua jne.
Erik Estlander sarjaveneitä -mitä charmia!
Ja tarina jatkuu. Leasing-autoni sopimus menee umpeen maaliskuussa, kilometrit on ajettu täyteen jo kauan sitten… pitäisi löytää uusi auto. Jos järjellä ajattelee niin tietenkin Passat, Suberb tai sitten Exeo.
Mutta autohan valitaan aina tunteella ja fiiliksellä. Okei, firman co2 raja vähän rajoittaa tuota tunnepuolta, valitettavasti, (ja tietysti hintarajat). Olen siis pääsääntöisesti melko ekologinen ihminen, mutta 100 % puristiksi minusta ei näissä asioissa ole, autoilun on oltava myös hauskaa…
Haaveissa vain...
Tällä valintakierroksella olen ollut laiska, en ole juurikaan jaksanut autoliikkeissä kierrellä.
Viime kierrokselta muistan autokauppiaan, joka ensimmäisenä minut nähdessään kysyi että “olinko jo miettinyt värin valmiiksi” – tämä on aina hyvä tapa aloittaa autokaupan teko naisen kanssa. Sitten muistan Passat-kauppiaan, joka kritisoidessani auton “vaimeaa kolinaa” muistutti minun nyt puhuvan “Suomen suosituimmasta yritysautomerkistä” eli rivien välistä tulkitsin olevani tyhmä, kun auto joka kelpasi niin monelle muulle, miehillekin, ei kelvannut minulle. Tämä myyjä ei osannut tulla mukaan fiilistelyyn.
Paras automyyjä on asiallinen, osaava ja rauhallinen. Antaa asiakkaan pukea koeajon jälkeiset tunteensa ja mahdollisen poskien hehkun sanoiksi ihan itse, myötäillen sopivasti mutta ei liikaa… Minun mieleiseni Hyvä Automyyjä on kuullut Anssi Kelan kappaleen “Uudet autot” ja pystyy aistimaan tunnetilan Kelan retorisessa kysymyksessä ”Miksi uudet autot tuoksuu tältä”?
Alfojen maahantuoja on vaihtunut, nyt jännittää ehdinkö kaikkien eri vaiheiden jälkeen hankkia uuden Alfan, vai pitäisikö mennä Audi-kauppaan… Älkääkä nyt VAAN sanoko että ota hyvä nainen järki käteen ja mene Skoda-kauppaan, sehän on sama auto. Seat-kaupasta pyydettiin tarjous eikä sitä ikinä tullut…
Alfa Romeo 6C 2500 SS Villa d'Este (picture:www.supercars.net)
Ihan periaatteesta, oli pakko katsoa miltä Alfa Romeot näyttivät vuonna 1949?
Oheisen kaunottaren huippunopeus tuolloin 165 km tunnissa…
ps. Gli Alfisti = Alfa-kuskit, alfistit, Alfa-fanit…
Klassikkoherkku tämäkin (kuva: www.seriouswheels.com)
Veneemme Alkan on rakennettu 1949 Motalassa, Ruotsissa.
Tiesitkö että vuonna 1949:
- Polaroid-kamera tuli markkinoille USA:ssa.
- Ensimmäinen kuplavolkkari (vm 1948) tuotiin USA:n markkinoille, auton maahan tuonut kauppamies joutui myymään esittelyauton saadakseen matkansa maksettua. Vain kaksi autoa myytiin tuona vuonna.
- Ruotsissa alkoi SAAB -henkilöauton sarjavalmistus.
- Suomessa lakkautettiin kansanhuoltoministeriö. Ja perustettiin Suojelupoliisi.
- Venealan Keskusliitto, tuolloinVeneveistämöyhdistys, järjesti ensimmäisen suomalaisten yhteisosaston Pariisin kansainvälisessä venenäyttelyssä.
- Julkaistiin George Orwellin “Vuonna 1984″-kirja.
- Mitä muuta…?
Ankka. Supergallup keräsi peräti 5 ääntä, 40 % äänistä annettiin ankalle. Epävirallinen viikon messueläin on siis Ankka. Samalla voimme julistaa tämän maailman ehkä hölmöimmän gallupin tuossa sivupalkissa päättyneeksi.
Nappe fiillistelee
Yllä kuitenkin vielä loppuhuipunnukseksi viimeinen messueläin – mallia Webaston Nappe. Lapsille voisi ihan oikeasti järjestää messukisan “Montako eläintä bongaat… eniten eläimiä löytänyt palkitaan metrilakulla”.
Olen ostanut kaksi avovenettä uutena ja jaksan vieläkin ihmetellä kuinka heikosti sähköt oli niihin viritelty. Kahden vuoden käytön jälkeen suurimman osan sai vaihtaa, oli sitten kyse valoista tai pilssipumpuista. Noh, näppäränä miehenä asenneltiin kaikuja ja plottereita sitten uudelleen ja ihan itse. Viriteltiin sumppujen pumppuja ja muita eikä siinä oppia tarvittu. Ainakaan meidän mielestä…
Tämä opas kuuluu jokaiseen veneeseen!
Vene 2010 messuilla jaettiin ‘Sähko ja vene’ opasta ja ihan ilmaiseksi. Heikki Silvan on kirjoittanut lähes 60 sivuisen oppaan venesähköjen maailmasta ja erittäin tasokkaasti. Jokaisen veneilijän olisi syytä hankkia tämä ja ainakin kertaalleen lukea ja miettiä mitä tekee itse ja minkä teettää alan miehellä.
Tässä kohtaa Sähköturvallisuuden edistämiskeskus (STEK, www.stek.fi) on tehnyt loistavan oivalluksen ja kustantanut erinomaisen oppaan. Tilatkaa nyt ihmeessä itsellenne!
Valinnanvaraa lakoissa periaatteessa on, saatavuus vain joskus ongelma.
Kuggomin puuvenekurssilla esiteltiin monia vaihtoehtoja niin lakoiksi, liimoiksi kuin maaleiksikin, ongelmaksi muodostuu vain usein aloittelijalle että joitakin tuotteita on vaikea saada peruskaupoista (esimerkkina Soudalin liima, jota piti hakea Lintuvaarassa sijaitsevasta erikoisliikkeestä tai autonlasikitti).
Nyt kuulin messuilla hyviä uutisia – luonnonöljypohjaisiin lakkoihin on tullut yksi vaihtoehto lisää, tai siis paremmin saataville, kun Epifanes on löytänyt uuden maahantuojan. Lohjalla sijaitseva perheyritys Tarmarin Finland Oy (puh. 019 – 312 822) myy ja toimittaa tuotetta myös suoraan ja laajentaa jälleenmyyntiverkostoaan.
Luulen että vaihdan Le Tonkinois-lakan tänä keväänä joko Rylardiin tai Epifanekseen… kokemuksia? Tavoitteena flyygelipinta sekä ulko- että sisäpintoihin.
Nyt sitä saa, taas...
Aamulenkillä
Kävin aamulenkillä koiran kanssa – miinus viisitoista ja viima nipisteli poskia minulla ja ehkä koirallakin…
Oli taas hyvä haaveilla kesästä. Punkkipihdit, pelastusliivit, kyypakkaus – ainakin nämä kannattaa pakata myös karvaisen kaverisi varustelaukkuun, sen opin viime lauantain Venemessujen “Laivakoiran lokikirja” -luennolla. Sarfvikin purjehtijoiden esityksessä kuuli hyviä käytännön vinkkejä asioista, jotka ehkä periaatteessa tietää mutta joita ei tule ajatelleeksi.
Kevätpennuilla on enemmän aikaa totutella veneilyyn ihan pienestä pitäen, syyspennuilla totutteluaika jää väkisinkin lyhyemmäksi. Koira on kuulemma käskystä oppinut nostamaan jalkaa maston juureenkin, hmn… Kaksi novascotiannoutajaa ripuloimassa samassa veneessä saaressa syödyn linnunraadon vuoksi taas oli mielikuva, jota ei halunnut kovin kauan ajatella. Luentoa kuuntelemassa ollut venenaapuri sanoi haistaneensa veneen saapumisen jo kaukaa… Vesiämpäri ja tamineet kannen pesuun ovat ehdottomia varusteita, erityisesti koirien kanssa veneilevälle. Ihan hyvä vaihtoehto on myös koiran jättäminen kotiin, jos hoitopaikka vain järjestyy.
Laivakoiran lokikirja-luento messuilla uusintana tänään kl 16:00, kannattaa käydä kuuntelemassa jos harkitsee pidempiä veneilyreissuja. Tänään venemessuilla on myös lasten ohjelmaa, sillä muumit näyttävät seikkailevan Terhin osastolla useampaan otteeseen…
Näin Nappe nostetaan vedestä, huomaa 'maakaira' Napen edessä lattialla!
Nythän on niin että Best Friend on ensimmäistä kertaa messuilla myymässä koira- ja kissatarvikkeita. Hyvällä menestyksellä -kuulemma suosituimmat artikkelit ovat olleet edulliset, näkyvät ja kotimaiset pelastusliivit sekä metallikoukku, johon hihnan saa helposti kiinnitettyä lähes missä vaan maastossa…
Mutta havahduin siihen, että yksi jos toinenkin näytteilleasettaja hyödyntää eläimiä häikäilemättömästi omassa markkinoinnissaan. Pidä Saaristo Siistinä ry:n Roopen hahmon tunnistavat kaikki – se on läpeensä sympaattinen ja edustaa hyviä arvoja. Poliisilla ja tullilla on jaossa hauskoja tullikoiria ja poliisihevosia esitteleviä keräilykortteja – vähän lätkäkorttien tapaan (myönnetään, otin pari).
Mutta mitä tekee mäyräkoira uljaana Trossin meripelastuskoirana?! Nöffin, siis newfoundlandinkoiran, olisin vielä ymmärtänyt. Merikeskus Vellamossa tallustelee vähän pinkeän näköinen laivakoira Vellu. Moottoriveneosastolla törmään saukkoon ja seinänkokoiseen simppuun. Juuri kun luulin nähneeni kaiken osun Terhin osastolle - Muumi vielä hengaa tyytyväisenä perätuhdolla, mutta Nuuskamuikkuen levyttää vaakatasossa vain vartti ennen messujen sulkemista. Noh, sitten on vielä tietysti ne vihoviimeiset, punanaamaiset “wagnerit”, joita “viivit” raahaavat ulos viimeisen kuulutuksen tultua jo ajat sitten…
Näin viatonta Trossi luontokappaletta riepotetaan
Sailmate-osastolta minua kutsuu reittisuunnitteluun myhäilevä ankka. En pysty oikein päättämään onko se vain sympaattinen kylpyankka vai ruma ankanpoikanen, josta sukeutuu ennen pitkää uljas joutsen.
Jäin miettimään minkä otuksen oikeastaan haluaisin hengaavan kanssani ja seuraavan venettäni ja reittiäni kesäisessä saaristossa… merikotkan, haahkan, lokin, merimetson, minkin, kauriin, hirven, joutsenen, tiiran, simpun vai muumin - apua!
Laitoinkin tuohon sivupalkkiin taas “huvin vuoksi” pikkukyselyn -mihin otukseen sinä luottaisit merellä?
- Messuväsymystä (pääsispä kalaan)
Terve, terve, kuin menee, koeta kestää, tää kestää vaan viiikon....
FOLKKARI, uuswanhaa, ensin närästi tuo punainen mutta oikeastaan sikamagee...
Tämän vuoden messuilla on esillä uusi puufolkkari, joka on valmistettu Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston Haminan toimipisteessä. Timo Partanen ja Henri Kasper ovat veistäneet vielä hieman keskeneräisen veneen oppilastyönä. On minusta erityisen hienoa että vene on asetettu esille “oikeiden käyttöveneiden” joukkoon, osastolle 1b26, eikä puuveneosastolle. Puuveneharrastuksen laajeneminen toisi mukavaa värikkyyttä suomalaisiin satamiin.
Oma puufolkkarimme on vuodelta 1949. Se on Ruotsin kansanvenerekisterissä 263. vene. Sattumalta huomasin Venealan Keskusliitto Finnboat ry:n sivuilta että ensimmäinen suomalaisten yhteisosasto Pariisin kansainvälisessä venenäyttelyssä oli juuri tuonna vuonna, 1949.
Jäin pohtimaan miltä venemessut näyttivät tuolloin? Ehkä moottorivenepuolella olisi tuon aikaisessa venenäyttelyssä ollut muutamia mahonkisia moottoriveneitä, kuten alla oleva Peterborough Aqua Flyer, purjeveneissä ehkäpä Utö-risteilijä… enpä tiedä, mielikuvitus ei riitä. Jos jollakulla on enemmän tietoa tuosta Jussi Nemeksen johdolla rakennetusta suomalaisten osastosta vuonna 1949 niin olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan lisää!
Picture: Bone Yard Boats (tm)
Vene-lehden artikkeliani (Vene-lehti 1-2/2010) varten selvittelin minkälainen vuosi 1949 oli Ruotsissa. Silloin muun muassa alkoi SAAB -henkilöauton sarjavalmistus, auton jonka kohtalo vielä äsken oli vaakalaudalla, ennen Spyker kauppoja. Miltä tahansa tuotteelta edellytetään paljon, jotta se pysyy tuotannossa yli 60-vuotta… klassikko-folkkarin hillitty, mutta kestävä suosio on hieno asia.
On myös hienoa kun klassikolla uskalletaan leikkiä, Timon ja Henrin rakentama puufolkkari on saanut kylkeen hauskan punaisen värin, joka varmasti erottuu ensi kesän satamissa – FOLKKARI KUIN FERRARI!
Oisko tää se lehtikuusen punainen...?
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit