You are currently browsing the monthly archive for maaliskuu 2010.
Geysir keskellä Espoota - Hauenkalliontiellä virtaa vihreää vettä
Ajelin kotiin veneeltä sunnuntai iltapäivällä ja oikoreitillä törmäsin suoraan aivan kuin geysirin purkaukseen. Kuumaa vettä suihkusi taivaalle melkoisella voimalla ja kohinalla! Hämmästys oli ohikulkijoilla melkoinen, ihan kuin Islannissa tokaisi joku. Kaukolämpöputki paukahtanut arveli toinen, eikun Haikaranpesä vuotaa…
Kaukolämpöputken rikkoontuminen ja vihreän veden geysir
Kaukolämpöputkihan se oli ja useampi olikin jo soittanut Hätäkeskukseen. Keskuksesta oli varoiteltu veden myrkyllisyydestä, vihreääkin se näkyi olevan. Vesi valui iloisesti alas katua kohti Gräsanojaa. Kohta on Haukilahden satamassa vesi ihan eri näköistä tuumailin itsekseni.
Vihreää hulevettä viemäriin ja eikun mereen
Googlailin hieman ja selväksi tuli ettei vihreä vesi nyt aivan hirvittävän myrkyllistä ollut. Värjäyksen idea on juuri paljastaa kaukolämpöverkon mahdolliset vuodot. Mutta ajatus vihreästä vedestä ja sen valumisesta mereen muiden sulamisvesien kanssa hieman harmitti. Ja se Islanti ja ne geysirit.
Kalamatkoja Islantiin GOEXPO -messuilla, kallis rasti....
GOEXPO -messuilla käydessä nappasin esitteet Islantiin matkoja järjestävältä yritykseltä. Yksi unelmistani sai bensaa liekkeihin varsinkin kun olin syksyllä nähnyt huikean esitelmän Islannin kalastusmahdollisuuksista. Ei niinkään lohenkalastus vaan taimenenkalastus huikeissa maisemissa. Maa olisi halpa juuri nyt ja sielläkin olisi yksi tulivuori juuri tällä hetkellä ihailtavissa…
Viereisen purkkarin kylkeä, hieman pintaremonttia tiedossa
Lauttasaaressa paloi talvella yksi paikallinen, ‘legendaarinen’ vene. Ajoin ohitse matkalla Hoskiin ja muistin jonkun kysyneen kuinka viereisten veneiden kävi. No, huonosti. Pitkältä matkalta kylkeä on maali kuplinut tai lohkeillut. Harmillista korjattavaa.
Itse pääosan esittäjä taitaa olla samassa tilassa kuin vuodenvaihteessa...
Virkamieshuumoria?
Helsingin Liikuntaviraston/Merellisen osaston huolenpito sai minut liikuttumaan lähes kyyneliin; VENEILIJÄ, TALVISÄILYTYSTARRA NÄKYVIIN. Kyllä suomalainen huumori brittihuumorin hakkaa mennen tullen…
Tästä poliisit nappasivat pätkän tutkimuksiin
Aloitin veneen kevätkunnostuksen viikonloppuna ja se tarkoitti lumen luontia eikä kylkien hiontaa kuten olin ajatellut. Hikee pukkasi mutta veneemme naapuri yllätti; kone pöllitty viime viikolla!
Tämä Yamaha hyrisee jossain muualla....
Pressun alta, Busterista, ihan siitä vierestä! 50 hv Jammu oli vaihtanut omistajaa varsin siististi ja ammattimaisesti. Kaikki piuhat leikattu poikki järeillä leikkureilla ja kone kyytiin. Poliisit kävivät paikalla ja ottivat pätkät ohjauskaapeleista ihan leikkauspintojen tutkimiseen. Ja odottivat lisää ilmoituksia Espoon alueelta…. Jäljet viittasivat kuulemma vahvasti Baltiaan, Liettua tai Latvia. Fine!
Hyvä lukituskaan ei auta kun ammattilaiset jotain haluavat
Ai että sieppasi! Eikö nyt yksi Suomen rikkaimmista kaupungeista saa yhden veneiden talvitelakointialueen vartiointia kuntoon? Aika moni veneenomistaja olisi valmis maksamaan kunnon vartioidusta talvisäilytyksestä ihan aidosti.
Espoo, jälleen hieman hitaampi startti keväällä....
Toinen case Espoon Haukilahdesta; vieläkin on koneen raahausjäljet nähtävissä lumihangessa, tosin bensaletkut eivät kelvanneet….
Toista polkua veneelle ja kone lunta pitkin pakuun, helppoa...
Tippuikohan kiireessä vai oliko huonoa laatua?
Käykää nyt ajoissa paateillanne, varkaat ovat näköjään liikkeellä lumesta piittaamatta. Poliisien kommenttien mukaan homma menee näin; ensin plokataan vene/kone, toisena ehtoona käydään irroittamassa pultit ja kolmantena roudataan autoon. Eikö kukaan ole huomannut mitään?
Meinasin soittaa poliiseille sillä 5 metriä puhalletusta koneesta oli väännetty mastomme viereen aito kasa sitä itseään…. Paperin laatu viittasi hyvin vahvasti itään, sellaista surullisen sinistä. Olisikohan siitä saanut DNA -testiin jotain?
Kolmas case: kuka ilmoittaa seuraavan muilta talvisäilytyspaikoilta varastetun koneen? Tai samaa paperia kasan vierestä…?
Myydään: 30 kg Bruce -tyylinen ankkuri, nopealle, muuten pöytä notkahtaa, tarjoa!
Pikkuhiljaa pitäisi alkaa kaivaa tavaroita venekirppistä varten. Ainakin kaikkea sitä pientä ja auton perään mahtuvaa – kunhan vain muistaisi mihin varastoon tavaroita on jemmannut.
Kirppis on Ravintolalaiva Wäiskissä Helsingin Hakaniemenrannassa 17. huhtikuuta. Kuulin että kirppiksellä on mukana myös yrityksiä ja järjestöjä laidasta laitaan, esimerkiksi aquastore, captainsshop, globe hope, vierassatamat.fi ja saaristouutiset. Kun vielä ravintola on auki koko tapahtuman ajan, on pidettävä huoli siitä että budjetti pysyy plussan puolella vaikka kuinka houkuttaisi avata “veneilykausi” parilla tuopilla…
Tulkaa mukaan – tapahtumassa on varmasti hyvä meininki.
Venekirppis 2010
Liityimme ennen joulua HSK:n jäseniksi. Tänään oli kommodorin ja hallituksen uusille jäsenille pitämä Tervetuloa-tilaisuus. Vaikutelma oli mutkaton ja yllättävän tuore… 110-vuotias seura katsoo tulevaisuuteen ja kuuntelee uusiakin ideoita. Paljon kilpailutoimintaa, junnutoimintaa optareista zoomiin. Mahdollisesti kevytvenepurjehduskursseja aikuisille, veneen nostoon ja laskuun liittyviä infopäiviä jne.
Esille nousi myös ajatus puuveneiden kokoamisesta omalle alueelle, pienen verstaan perustaminen pienkunnostamista varten jne.
Onko lukijoissamme puuveneilystä kiinnostuneita hoskilaisia?! Laittakaa viestiä niin kootaan voimat ja ideat yhteen…
Tänään veneellä. Inventaario kevään tulevista tekemisistä ja pohjan kevyt läpikäynti ja skrabaus niistä kohdista, joista maali näytti irtoavan. Syksyllä päädyimme Erkin opastuksella siihen että koko pohjaa ei tänä keväänä kunnosteta, sen sijaan kyllästys ja paikkamaalaus, jotta vene saadaan veteen ajoissa. Ripeällä tekemisellä pohja oli läpikäyty neljässä tunnissa.
Lumen luomisen lisäksi extra hommaa riitti “huussin” siivoamisessa – kiitos ohikulkijan, jolla oli ollut kovasti “tarvetta” suojaisalle paikalle (onneksi vajan ulkopuolella)…
Naapuriveneestä oli varastettu moottori – kuulemma ammattilaiset käyvät ensimmäisenä päivänä valitsemassa veneet, toisena päivänä katkaisemassa letkut ja kaapelit, ja kolmantena sitten varastavat itse koneen… Pirullista ja turhaa työtä veneenomistajalle. Suomenojan talvisäilytysalueen valvonta on aika näennäistä.
Museon jälkeen kävin syömässä El Gran Cafe ravintolassa Rialton nurkan takana. Upea jugend-tunnelma, mutta voi ei mitä ruokaa. Miten kauppahallien upeista valikoimista saadaankin näin tajuttoman mautonta mössöä? 20 euroa kuorissaan tarjotuista sydänsimpukoista ”paikalliseen tyyliin”.
Vieraita odottaessa - El Gran Cafe
Voi herranjestas – piti taas oikein maistella rasvaisen korppujauhon alla lilluvaa lientä jossa uiskenteli raskaasti kalalle maistuvia paloja simpukanlihaa –en vieläkään tiedä oliko liemi kesäkeittoa vai ohuesti suurustettua valkokastiketta –mitään makua siinä ei kuitenkaan ollut. Alkuruokana lämmin vuohenjuustosalaatti –paikalliseen tyyliin. Voi ei – laakea lautasellinen uunissa sulatettua vuohenjuustoa, päälle ripoteltu pinjansiemiä (sellaisenaan, ei paahdettu) ja RUSINOITA. Salaatti?!
Illalla päätin mennä konserttiin. En osannut ennakkoon aavistaa millainen nk elämys olikaan tiedossa. Olin lukenut jostakin matkaoppaasta ettei konsertilla ole niin väliä, mikä tahansa musiikki kuulostaa hyvältä kauniissa rakennuksessa. No-niin, espanjan kielen ummikkona otin siis riskin ja varasin liput lauantai illan konserttiin Cobla, cor i dansa –ajatukseni kulki suurin piirtein niin että jotain koplaa, sydäntä tanssissa – siis jotain peri espanjalaista ajattelin osaamatta espanjaa sanaakaan. Melkein sinne päin! Cobla tarkoittaa orkesteria, joka soittaa perinnemusiikkiin pohjautuvaa torvisoittomusiikkia, josta on tehty vähän korkeakulttuurisempi versio (anteeksi musiikintuntijat) …
Ihan hirveää siis. Ensimmäiset epäilyksen hetket konsertissa tulivat kun näin vain 10 tuolia näyttämöllä, ainakaan kovin hienoa klassista sinfoniakonserttia en tulisi kuulemaan. Toinen kauhun hetki koitti kun lavalla marssi torvisoittokunta pukuihin pukeutuneena. Apua!
Upeat jugendtyyliset posliinikoristeet himmenivät hetkeksi kun yritin saada makua musiikkiin – Hamina Tattoo kohtaa tangomarkkiinat ja välillä käytiin jossain Almdovarin leffojen mustalaisten sirkuselämää tahdittamissa tunnelmissa tai kummisedän viipyilevissä sävelmissä. Noh, siitäkin selvittiin – ja aika ajoin musiikki jopa kuulosti korviini ihan siedettävältä.
Paikka oli hieno, idea hyvä ja toteutus halpa –aina ei voi voittaa ihan 100 %:sti. Jos haluat mennä jatkamaan samaan sarjaa, niin taidepläjäys koostuu muistaakseni 10 konsertista, joissa vuorottelevat perinteinen torvimusiikki (sartada-tanssiin), kuoromusiikki ja perinnetanssit ja niihin kuuluva tanssimusiikki. Tila on ainakin upea!
Palau Musica Catalanya sijaitsi sekin lyhyen kävelymatkan päässä hotellista –tämä oli asia joka myöskin puolsi valintaani. Valaistuja katuja tuntui turvalliselta palata yksin kotiin, lämmin ilta ja mukava tunnelma. Viinipullon loppu maistui pehmeältä…
Perjantaina menin aikaisiin nukkumaan, seminaariväsymystä. Nukuin aika pätkittäin, heräsin vähän seitsemän jälkeen yrittäen arvailla sataako ulkona niin kuin oli luvattu vai paistaisiko taas aurinko. Kävelin kauniiseen holvikellariin aamiaiselle – aamiainen oli kyllä monipuolinen, mutta ikkunattomassa tilassa minusta alkoi tuntua että olisin viettänyt jo ikuisuuden kellariloukossa. Paistetun pekonin ja makkaroiden käry tarttui puhtaisiin vaatteisiin. Onneksi ulkona näytti paistavan aurinko.
Olin ulkona joskus hieman ennen yhdeksään – päätin aloittaa päivän kävelemällä reilun matkan Sagrada Familia – kirkolle. Minusta on kiva kävellä aamuisin ja seurata kuinka kaupunki herää ja liikkeet avautuvat hiljalleen… Ihastelin mekastelevia papukaijoja puussa, katselin kuinka riemukaaren luokse koottiin vanhojen autojen näyttelyä. Vihdoin kirkon ikuisella työmaalla, jono eteni melko sujuvasti.
Olen jugend-tyylin ystävä ja omaa tietämättömyyttä Gaudi ja Barcelonan jugend on jotenkin mennyt vähän ohi. Sen yhteys luontoon ja luonnonmuotoihin sekä keramiikan käyttö yllätti positiivisesti. Täytyy tutustua paremmin…
Häkellyttävää
Kävin myös Tapies Foundationissa. Omalla tavallaan myös tämä näyttely oli vaikuttava, lähinnä sen vuoksi että oli mukava kurkistaa siihen mistä pelkistettyyn taiteeseen oli saatu inspiraatio.
Lampsittuani aikani ostoskaduilla päätin kuitenkin urakoida myös Picasso-museon. En ollut aiemmin tajunnut syytä siihen miksi “espanjan pojan” töitä on niin paljon Pariisissa, museossa selvisi että valtaosa Picasson Pariisin kauden töistä on verovelkojen vuoksi aikoinaan luovutettu Ranskan valtiolle. Barcelonan PIcasso-museossa oli rauhallinen tunnelma – alle parikymppisenä tehdyt nuoruudentyöt olivat taitavia, jopa sensuelleja ja kauniita -ihan toisenlaista PIcassoa kuin mitä yleensä näkee. Museossa oli myös muutama hieno nk- sinisen kauden työ.
Kannattaa käydä.
Vaihdoin siis perjantaina Rialto-hotelliin, C/Ferran, 42. On aina ihanaa tulla kongressikeskusten liepeiltä oikeaan keskustaan. Jo taksissa tuli hyvä mieli ihmisvilinästä, kauniista rakennuksista, liikenteestä ja kuhinasta. Hotelli on siisti, ja sijainti erinomainen. Historiallisessa keskuksessa, tosi lähellä La Ramblas kävelykatua ja Placa Catalunya, eikä satamaan kävele kovin pitkään. Hauska yksityiskohta etenkin taidemuseoihin käyntejä suunnittelevalle on tietenkin se että Joan Miro on syntynyt rakennuksessa.
"Byebye" kongressikeskus ja työmaa
Tullessani hotelliin, olin niin innostunut sen sijainnista etten edes huomannut huoneeni puutetta – se oli ikkunaton! No, eihän tänne ole tultu hotellihuoneeseen istumaan… Oli aika avata perjantaipullo – punaviiniä, ilman pullonavaajaa. Kun korkin vihdoin sai oveluudella ja voimalla survottua pullon sisään oli punaviiniä lattialla, lampussa ja tapetissa.
Ensi kerralla kannattaa rituaali tehdä kylppärissä, investoida 2,5 euroa viinipullona avaajaan tai heittää heti yksi kotona pyörivistä avaajista matkalaukkuun heti kotiin tultua, jo valmiiksi seuraavaa reissua varten. Käsittämätöntä käyttää kallisarvoista turistiaikaa hotellihuoneen seinien pyyhkimiseen kun ulkona paistaa aurinko!
Kävelin ensimmäiseksi Ramblasia pitkin rantaan – meri tuoksui tuulessa, aurinko paistoi. Vältin tällä kertaa Maremagnum ostoskeskuksen ja kävelin vain leppoisasti pitkin veden päälle rakennettua Port Vell aluetta, puulaitureista ja suuresta satamasta syntyy mukavan merellinen tunnelma. Täytyy sanoa että Barcelona osaa ottaa hienosti meren osaksi kaupunkikuvaa, vähän kuin Nizza.
Seesteistä
Seminaari kului totuttuun malliin, puhujien ja esitysten taso vaihteli hyvin paljon. Hotelli sijaitsee aivan Diagonal Mar ostoskeskuksen vieressä, joka taas sijaitsee aivan messukeskuksen vieressä. Kerrankin hyvä juttu ajatellen seminaarista jäävää vähäistä “luppoaikaa”.
Olen joka ilta käynyt ostoskeskuksessa, ja onnistunut aina tähän asti vastustamaan kaikki kiusaukset -yksittäisiä ruokaostoksia lukuunottamatta. Tänään homma sitten repesi… Olen melko systemaattinen joten aloitin pohjakerroksen päädystä Primark halpahallista. Kesäiseen asuun sopivat punaiset perusfarkut 13 euroa, trendifarkut 17 euroa. Oikeasti hyvän näköisiä. Hauskoja asustevöitä, euron. Kiersin järjestelmällisesti kaupasta kauppaan - Blanco (kaikkea), Marypaz (nahkaisia, trendikkäitä kenkiä ja työklassikoita noin 25 euroa pari), Sfera (upea, lyhyt kultaanvivahtava takki 40 euroa), tunikoita / mekkoja ja neuletakki -ihanan tyylikäs ja epäsäännöllinen liuhuva helma. Sitten Promod, joka on aina ollut suosikkini – tyylikkyys on kohdallaan ja klassiset kuviot viehättävät. Hauska “kesäretku” mekko 14 euroa, tyylikäs musta-valko-harmaa työmekko 25 euroa.
Eiks oo mageet (ei laiturille tai veneeseen)
Onneksi tässä kohtaa törmäsin tuttavaan, joka pyysi kahville. Olin jäänyt johonkin epämääräiseen hyperaktiiviseen shoppailun tilaan ja kassit lisääntyivät kädessäni niin että en oikein edes meinannut mahtua kapeammille käytäville hyllyjen väliin. Kun vielä huomasin ostaneeni maailman typerimmän sormuksen sekä varvassormuksia (3 kpl 2 euroa) huomasin tosiaan olevan kahvin paikka. Muuten olisin mennyt pian napakoru kauppaankin, ostanut jotain hetkellisesti “tosi mageeta”, ihan vaan siltä varalta että jonain niille tulisi käyttöä Suomessakin. Yleensä kyse on liian isoista ja värikkäistä rihkamakoruista, joita ei kotona kuitenkaan tule käyttäneeksi (kun ne eivät sovi tyyliin) tai sitten liian pienestä mutta edullisesta vaatteesta, johon “ihan kohta mahtuu”.
- Ihana näky, naiselle!
Tuttavan kanssa menimme kahville, tai siis lasilliselle punaviiniä. Lasillisen jälkeen totesinkin “olon helpottavan”. Äkilllinen shoppailukierre palautuu normaaliin sitten kun eri liikkeiden vaatteet alkoivat jo näyttämään melko samanlaisilta, ei ollut enää pakko hypistellä tai kokeilla kaikkea.
Mutta tässä se nyt on, siis shoppailut tällä reissulla. Huomisesta sunnuntaihin keskityn kulttuuriin. Joka tapauksessa, ulkomailla shoppailu on miljoona kertaa hauskempaa kuin kotona vartavasten ostoksille lähteminen. Siksi näitä kasseja nytkin kertyi, muutama…
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit