Grillipihvin tuunausta – paahdetuilla manteleilla maustettu mokkavoi

Grilliruoka kuuluu kesäiseen veneilyyn. Jos pelkkään hyvin grillattuun pihviin ehtii kyllästyä kevään “kuivan kauden” aikana (kun grilli on sauhunnut vapusta lähtien, mutta veneilyyn on vielä liian kylmä), on hyvä kokeilla vähän rohkeammin eri makuja ja uusia höysteitä.

Itse ihastuin jo viime kesänä mokkavoi entrecote / file -pihvi yhdistelmään. Veneillessä ruuan laiton tulee olla yksinkertaista mutta herkullista ja lisäksi olla nopeasti toteutettavissa.

Suosikkireseptini mokkavoihin on tämä:

• 200 gr voita
• 0,5 dl mantelilastuja (kuivalla pannulla paahdettuina)
• 1 tl espressojauhetta
• 1 tl worcester-kastiketta
• 1 tl tummaa siirappia
• 0,5 tl suolaa
• 1 rkl tuoretta persiljaa silputtuna

Anna voin pehmetä ja sekoita kaikki ainekset voin joukkoon. Lisää viimeksi paahdetut, hieman jäähtyneet mantelilastut (voit vaikka murskata ne hieman pienemmiksi ennen voin joukkkoon sekoittamista). Jätä muutama paahdettu lastu koristeeksi.

Laita voi leivinpaperiin / muovikalvoon tms. ja muotoile pötkyläksi, josta on hyvä leikata voinappeja kuuman pihvin päälle.    

Muista että ruokailijat odottavat ruokaa eikä päinvastoin. Kuuman häränpihvin päällä voinappi sulaa ihanasti ja maustaa lisukkeena tarjotun salaatin, grillatut kesäkurpitsat tai maistuvat uudet perunat.

Alle kympin viini ”Spier Inspire (Cabernet Sauvignon, 2008)” sopi mainiosti kyytipojaksi.

“Pitkien puukkojen yöstä” puukkojen päivään

Puoluekokousten yhteydessä puhuttiin “pitkien puukkojen yöstä” ja maalailtiin kesäkokousten draaman mahdollisuuksista.  Suomenojan venesatamassakin kävivät tunteet kuumina viime viikolla, kun talvisäilytyskausi oli päättymässä ja veneet piti saada veteen ja pukit siirtää kesäkaudeksi uusille paikoille säilytykseen…

Kohteliaisuus jonkkaan ja vene veteen – viis siitä että muut tukahtuvat savuun

Kevät yllätti veneilijät samaan tapaan kuin talvi yllättää autoilijat. Monessa veneessä kevätkunnostus jäi viime tippaan -tarkistukset, koneiden käyttö jne. Kevätmieltä eivät ainakaan lisää ne kanssaveneilijät jotka laittavat veneen veteen ja päättävät käyttää koneen vasta sitten – sininen savu täyttää vieressä olevan veneen miehistön suun, nielun, nenän ja keuhkot… 

Kevät on tainnut kuumentaa tunteita koko rantaraitilla luontokappaleesta riippumatta. Varikset vahtivat aggressiivisesti maassa olevia poikasiaan. Muutama pyöräilijä tuntuu olevan Tour de Francen etapilla ja suhahtaa elämää halveksuvalla vauhdilla ohi vaunuistaan jalkautuneiden taaperoiden ja ulkoilevien perheiden.

Lauttasaaressa  taas palanut vene kuohuttaa edelleen – se nousee tuhkasta kuin Fenix-lintu  ja pulahtaa veteen! Joskus on ilmeisesti edullisempaa paikata vene kuin häipätä ja hävittää se… Asukkaat saavat edelleen seurata jännittäen veljessakin ympärivuotista veneilykautta.

Tyhmyys tiivistyy kun vene pitäisi saada veteen ja aika loppuu...

Varsinainen “puukkojen päivä” koettiin Suomenojan venesatamassa viime tiistaina. Tempo satamassa on tiivistynyt kevään edetessä ja kun viime viikolla alue  piti saada kesäkuntoon oli monen pinna kireällä – niin veneenomistajan kuin ammattikuskinkin. Ajokäytäviä oli liian vähän, ne olivat liian kapeita ja ammattiautoilijat väärässä paikassa veneenomistajien mielestä ja päinvastoin.

“Hauskin” kohtaus nähtiin kun eräs kullanvärisen Chryslerin omistaja päätti kotterollaan haastaa yhden  ammattiautoilijan kaluston. Ilmeisesti herra X:n autosta puuttuivat sekä pakki että kääntyvät pyörät, sillä hän halusi päästä veneelleen juuri tiettyä käytävää pitkin – juuri sitä, jossa herra ammattiautoilija oli taukoa pitämässä. Torvet soivat ja solvauksia riitti.   Hetken päästä Herra X:n auto olikin kolmen nosturiauton pussittama. Sanoja ja uhkauksia ei säästelty, eikä jälkipeleiltä vältytty. Saatuaan autonsa veneensä luo herra X päätti vielä juosta kuskeja kohti ja uhata p*rk*le puukolla – onneksi tosin sanallisesti vain!   

Suomalaista perinteistä kesäidylliä urbaaniin tapaan à la Suomenoja.  Viikonlopuksi osuneet sadekuurot ovat varmaan tulleet ihan tarpeeseen viilentämään kuumentuneita tunteita.

Kuhakausi alkanut: vaappua vai jigiä?

Kauden eka ISO, 2.750 kg, arvaa mikä vaapuista...

Viime keväänä hiukan myöhästyin kuhakauden avauksesta, kiitos LeTonkinois -lakan. Nyt Epifaneksen kanssa kaikki sujui loistavasti ja ehdin fisuunkin uusin opein. Kuva kertokoon avauksen…

Kuvassa näkyy yksi vinkki. Stormin persus koukku on vaihdettu kemialliseen, ohutlankaisempaan koukkuun. Valmiina olevilla merikoukuilla, tai kuten kaveri sanoo, ‘ryssänpeltipaskoilla’…, ei niitä kannata käyttää. Uros kun saattaa vain pamauttaa päin vain ajaakseen häirikön pois.

Urokset kutevat, tuokin oli vasta päässyt itse kutuhommiin. Ärhäkkä otti varsin matalasta ja aivan hintsusti peräkoukusta kiinni. Kokeilimme myös jigillä mutta ainakin alkuun varsin huonolla menestyksellä. Odotetaanpaas viikko eteenpäin…

Jigiä huuleen kuhalle, noh, ei ainakaan vielä...

 Kutupuuhissa rähjääntyneet kollit muuten tunnistaa evistäkin. Varsinkin pienemmät urokset, evät ja jopa mahanalus kokonaan voi olla ‘nilellä’ kutukuoppien kaivalusta kivikkoisilla pohjilla.

Uroksen kudussa rähjääntyneitä eviä

 Ainiin, rantojen lähellä liikkuessa olen törmännyt nyt useamman kerran siloneuloihin. Mikäs niitä nyt liikuttaa? Kutuaika…? Syökö kuha muuten niitä…? Eikun uistinta värkkäämään.

Siloneula vaikkei pyrstö kuvassa näykään...

Hetki tuomen ja syreenin välillä -viimeistelyä

Aamun Hesarissa oli pieni kommentti ruotsalaisesta sanonnasta - “mellan hägg och syren”. Lyhyt hetki kun tuomi on kukkinut ja syreenin kukinta alkaa, se on pikemminkin taianomainen hetki kuin varsinainen vuodenaika, ajanjakso. Perinteen mukaan käsityöläiset (suutarit) viettivät kesän ainoan lomansa juuri tuona lyhyenä hetkenä…

Itselleni tämä tuomen ja sireenien tuoksun kyllästämä hetki on veneilykauden aloituksen loppusuora, viimeistelyn hetki.

Puomipeiton viimeitselyssä parvekekin toimii verstaana...

Epäkeskohiomakoneen, hiontatöiden ja lakkapensseleiden jälkeen on kiva katsoa mitä “taulumaalarin” pakista löytyy - öljymaalauspensseleitä, vähän Miranolia parissa eri sävyssä – maalasin puomipeittoon Alkan-nimen ja veneen valmistumisen vuosiluvun. Vielä kun saisi puomipeiton kantattua viinipunaisella kuomukankaalla…  

Maston lakkaus ja entiselleen rikaus on ollut hieman isompi juttu tänä keväänä. Sen lisäksi on ollut hienoa maalata puomipeittoon nimikirjaimet, tilata nimitarrat veneen kylkiin sekä hioa ja lakata pentterin muotoiltuja mahonkihyllyjä ja miettiä astiaston sijoittelua ja pöytäliinan ompelua. Tilasin Toplichtistä vanhan tyyliset fendarit. 

Varustelua on tehty paljon pienemmällä stressillä kuin aiemmin.