Kauden eka ISO, 2.750 kg, arvaa mikä vaapuista...

Viime keväänä hiukan myöhästyin kuhakauden avauksesta, kiitos LeTonkinois -lakan. Nyt Epifaneksen kanssa kaikki sujui loistavasti ja ehdin fisuunkin uusin opein. Kuva kertokoon avauksen…

Kuvassa näkyy yksi vinkki. Stormin persus koukku on vaihdettu kemialliseen, ohutlankaisempaan koukkuun. Valmiina olevilla merikoukuilla, tai kuten kaveri sanoo, ‘ryssänpeltipaskoilla’…, ei niitä kannata käyttää. Uros kun saattaa vain pamauttaa päin vain ajaakseen häirikön pois.

Urokset kutevat, tuokin oli vasta päässyt itse kutuhommiin. Ärhäkkä otti varsin matalasta ja aivan hintsusti peräkoukusta kiinni. Kokeilimme myös jigillä mutta ainakin alkuun varsin huonolla menestyksellä. Odotetaanpaas viikko eteenpäin…

Jigiä huuleen kuhalle, noh, ei ainakaan vielä...

 Kutupuuhissa rähjääntyneet kollit muuten tunnistaa evistäkin. Varsinkin pienemmät urokset, evät ja jopa mahanalus kokonaan voi olla ‘nilellä’ kutukuoppien kaivalusta kivikkoisilla pohjilla.

Uroksen kudussa rähjääntyneitä eviä

 Ainiin, rantojen lähellä liikkuessa olen törmännyt nyt useamman kerran siloneuloihin. Mikäs niitä nyt liikuttaa? Kutuaika…? Syökö kuha muuten niitä…? Eikun uistinta värkkäämään.

Siloneula vaikkei pyrstö kuvassa näykään...