30 sek “täyttä elämää” huippumallin kanssa

Joskus toivoo että silloin harvoin kun krapulan saa, se olisi hellempi. Tai että se osuisi ainakin sellaiseen hetkeen jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään, ainakaan edustaa. Tai että voisi rauhassa tehdä  Suomi-brändiä, maistamatta eilistä brandyä suussa.

No, menimme siis Meriviapori-tapahtumasta päästyämme Karhusaareen auttamaan venäläistä kuvausryhmää, joka taas oli edistämässä Suomen matkailua. Siis auttamaan,  emme osallistumaan, luulin… Minulle selvisi jossakin kohtaa että kyseessä oli yhden Venäjän suurimman tv-kanavan makasiiniohjelma, jossa huippumalli Tatjana kiertää Euroopan eri maissa ihmisten arkeen tutustumassa. Ohjelmalla on noin 20 miljoonaa katsojaa! Aivan mahtavaa (näin jälkikäteen ajatellen).

Purjehtiessamme laituriin malli, kuvausryhmä ja toimittaja ihastuivat suoraa päätä veneeseen. Asiaa ehkä auttoi se, että toinen ohjelmanumero oli melontaa, joka vaati vettä pelkävältä supermallilta hieman tavallistakin enemmän venymistä. Lopulta kuvasimme noin 10 minuutin pätkän Tatjanan purjeen nostoa, purjehdusta ja poseerausta veneemme kannella. Saimme jälkikäteen palautetta siitä, että he saivat nauhalle yhden parhaista jaksoista. Olivat tyytyväisiä.

Yllättäen muuttunut käsikirjoitus siis toimi, vaikka ensimmäinen ajatukseni olikin että voi hemmetti - köydet miten sattuu, naama krapulaisen valkea, hiukset pitkin päätä ja olo muutenkin kuin Michelin-ukolta paksuissa purjehduskamppeissani. Juuri silloin kun tarjoutuu tilaisuus päästä  muutamaksi sekunniksi huippumallin kanssa julkisuuteen. Great!

Päivän tapahtumat eivät kyllä päättyneet vielä tähänkään – seuraavaksi suuntasimme lääkäriin…

Meriviaporista – lakkaa vai konjakkia?

Aloitimme kauden Meriviapori-tapahtumassa. Tapahtumaan suunnatessa huomasin monien monien puuveneiden olevan vielä ilman mastoa, hyvä fiilis siitä että oma kautemme pääsi tänä vuonna alkamaan edes hiukan aiempaa aiemmin ja järjestäytyneemmin.

Itse tapahtuma oli pienimuotoisen mukava. Vesisateesta huolimatta miljöö on vaikuttava. Toki hehkuva aurinko olisi tietenkin saanut myös puuveneiden lakatut kyljet hehkumaan vielä kauniimmin. Parasta ehkä oli tavata muitakin samalla tavalla sydämensä menettäneitä – kauhistella tymääriä ja lakkojen hintoja. Parhaan kommentin kuulin erään herran suusta: “On se perkele kun ajattelee tätä harrastusta, litra lakkaa maksaa jo enemmän kuin hyvä konjakki!”

Niinpä. Konjakista tuli mieleen sen “raaempi” muoto – siis viini. Ja se, että tulipahan taas annettua liian lepsusti periksi humalan hengelle. Ihan vahingossa, kun oli niin mukavaa ja “Liisaa piisasi”. Kiitokset Neptun ;) !

No – ilta oli hauska, mutta aamuhan alkoi taas vähän tavallistakin harmaampana. Siippani oli sopinut työkeikan sunnuntaiaamuksi Karhusaareen. Työkeikka kuulosti varmaan korvissani käsittämättömältä tuolloin kun viiniä siemailin, yhtä etäiseltä ja käsittämättömältä se kuulosti myös aamulla kun roikuin laidan yli naama valkeana. Jossain kohtaa pilvet antoivat periksi auringolle… vaikka en uskonutkaan millainen sunnuntaipäivästä lopulta tulisi.