You are currently browsing the category archive for the ‘Aistillisuus’ category.
Hai liukuu Folkkarimme ohitse
Saimme Fokkarimme katsastettua juuri ennen Juhannusta ja eikun kutsun perään kohti Sipoota. Matkalla itään oli turvauduttava konevoimaan lähes pläkällä merellä. Huikean lämmin fiilis, paljon veneitä liikkeellä ja juhannuksen odotus ilmassa! Voiko muuta toivoa.
Juhannuspäivän kohokohta - Alkanin ensimmäinen Juhlaliputus!
Grilliruoka kuuluu kesäiseen veneilyyn. Jos pelkkään hyvin grillattuun pihviin ehtii kyllästyä kevään “kuivan kauden” aikana (kun grilli on sauhunnut vapusta lähtien, mutta veneilyyn on vielä liian kylmä), on hyvä kokeilla vähän rohkeammin eri makuja ja uusia höysteitä.
Itse ihastuin jo viime kesänä mokkavoi entrecote / file -pihvi yhdistelmään. Veneillessä ruuan laiton tulee olla yksinkertaista mutta herkullista ja lisäksi olla nopeasti toteutettavissa.
Suosikkireseptini mokkavoihin on tämä:
- 200 gr voita
- 0,5 dl mantelilastuja (kuivalla pannulla paahdettuina)
- 1 tl espressojauhetta
- 1 tl worcester-kastiketta
- 1 tl tummaa siirappia
- 0,5 tl suolaa
- 1 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
Anna voin pehmetä ja sekoita kaikki ainekset voin joukkoon. Lisää viimeksi paahdetut, hieman jäähtyneet mantelilastut (voit vaikka murskata ne hieman pienemmiksi ennen voin joukkkoon sekoittamista). Jätä muutama paahdettu lastu koristeeksi.
Laita voi leivinpaperiin / muovikalvoon tms. ja muotoile pötkyläksi, josta on hyvä leikata voinappeja kuuman pihvin päälle.
Muista että ruokailijat odottavat ruokaa eikä päinvastoin. Kuuman häränpihvin päällä voinappi sulaa ihanasti ja maustaa lisukkeena tarjotun salaatin, grillatut kesäkurpitsat tai maistuvat uudet perunat.
Alle kympin viini ”Spier Inspire (Cabernet Sauvignon, 2008)” sopi mainiosti kyytipojaksi.
Kauden eka ISO, 2.750 kg, arvaa mikä vaapuista...
Viime keväänä hiukan myöhästyin kuhakauden avauksesta, kiitos LeTonkinois -lakan. Nyt Epifaneksen kanssa kaikki sujui loistavasti ja ehdin fisuunkin uusin opein. Kuva kertokoon avauksen…
Kuvassa näkyy yksi vinkki. Stormin persus koukku on vaihdettu kemialliseen, ohutlankaisempaan koukkuun. Valmiina olevilla merikoukuilla, tai kuten kaveri sanoo, ‘ryssänpeltipaskoilla’…, ei niitä kannata käyttää. Uros kun saattaa vain pamauttaa päin vain ajaakseen häirikön pois.
Urokset kutevat, tuokin oli vasta päässyt itse kutuhommiin. Ärhäkkä otti varsin matalasta ja aivan hintsusti peräkoukusta kiinni. Kokeilimme myös jigillä mutta ainakin alkuun varsin huonolla menestyksellä. Odotetaanpaas viikko eteenpäin…
Jigiä huuleen kuhalle, noh, ei ainakaan vielä...
Kutupuuhissa rähjääntyneet kollit muuten tunnistaa evistäkin. Varsinkin pienemmät urokset, evät ja jopa mahanalus kokonaan voi olla ‘nilellä’ kutukuoppien kaivalusta kivikkoisilla pohjilla.
Uroksen kudussa rähjääntyneitä eviä
Ainiin, rantojen lähellä liikkuessa olen törmännyt nyt useamman kerran siloneuloihin. Mikäs niitä nyt liikuttaa? Kutuaika…? Syökö kuha muuten niitä…? Eikun uistinta värkkäämään.
Siloneula vaikkei pyrstö kuvassa näykään...
Aamun Hesarissa oli pieni kommentti ruotsalaisesta sanonnasta - “mellan hägg och syren”. Lyhyt hetki kun tuomi on kukkinut ja syreenin kukinta alkaa, se on pikemminkin taianomainen hetki kuin varsinainen vuodenaika, ajanjakso. Perinteen mukaan käsityöläiset (suutarit) viettivät kesän ainoan lomansa juuri tuona lyhyenä hetkenä…
Itselleni tämä tuomen ja sireenien tuoksun kyllästämä hetki on veneilykauden aloituksen loppusuora, viimeistelyn hetki.
Puomipeiton viimeitselyssä parvekekin toimii verstaana...
Epäkeskohiomakoneen, hiontatöiden ja lakkapensseleiden jälkeen on kiva katsoa mitä “taulumaalarin” pakista löytyy - öljymaalauspensseleitä, vähän Miranolia parissa eri sävyssä – maalasin puomipeittoon Alkan-nimen ja veneen valmistumisen vuosiluvun. Vielä kun saisi puomipeiton kantattua viinipunaisella kuomukankaalla…
Maston lakkaus ja entiselleen rikaus on ollut hieman isompi juttu tänä keväänä. Sen lisäksi on ollut hienoa maalata puomipeittoon nimikirjaimet, tilata nimitarrat veneen kylkiin sekä hioa ja lakata pentterin muotoiltuja mahonkihyllyjä ja miettiä astiaston sijoittelua ja pöytäliinan ompelua. Tilasin Toplichtistä vanhan tyyliset fendarit.
Varustelua on tehty paljon pienemmällä stressillä kuin aiemmin.
Jännitys tiivistyy....
Selailin meilejäni ja silmääni osui kalastusmatkailuseminaari Kuusamossa ilmoitus. Tiesin session erinomaiseksi edellisiltä vuosilta mutta nyt pysähdyin oikein miettimään. Kuvassa oli nuori kaveri kalassa, heitto juuri lähdössä… tiukka ilme, keskittyminen harrastukseen suorastaan huokui kuvasta. Katsoin ohjelman läpi ja havaitsin että koko viikonlopuksi oli tarjolla ohjelmaa niin isillekin kuin pojillekin. Esimerkillistä ajattelua.
Pari viikkoa aikaisemmin olin poikani ja hänen kamunsa kanssa ekan kerran kalassa tälle keväälle. Haukia yritettiin ja muutama karkasikin veneen vieressä ihan viime hetkillä. Noh, koko iltapäivän suurin elämys tälle kalaretkelle oli kuitenkin jotain aivan muuta.
Vesi oli tulvinut pitkälle tielle jota pitkin pojat meloivat soutuveneellä melkoisen metelin saattelemana. Seuraava riemu syntyi kuin itsestään tulvaniitylle eksyneestä hauesta joka kuitenkin pötki pakoon poikien muliessa pellolla. Saalista tuli mutta tarkempi lajinmääritys ei ollut kovin vaikeaa…
Tulvaniityn sankarit
Sammakkosaalis?
Elämys syntyi jälleen kerran kuin itsestään; aito aika ja paikka, hauska tarina kalaretkestä ja kahden junnuikäisen yhteinen hetki keväisen luonnon keskellä. Katselin kuvia ja päätin lähteä Kuusamoon elokuussa poikani kanssa.
Kuusamon viikonlopusta lisää tuolta:
http://kaaos.infoweb.as.tietotalo.fi/Kaaos/Suomeksi/Seminaarit/2010_Seminaari/Seminaariohjelma.iw3
Meri valuu ihmisten niskaan
Islannin pömpelissä luonnonvoimat ovat vahvasti läsnä! Lähes aidon tuntuisesti kastuin, henkeäsalpaavaa elämystä! Eikä tuo kalaparven keskelle joutuminenkaan niin kovin tavallinen kokemus ollut…
Kalaparvi ui yleisön sekaan, wow!
Jäin odottamaan tulivuoren purkausta, olihan maailman taivas täynnä Islannin tuhkaa…
Islanti syöksee tulta ja savua...' No cash, only ash'
Islanti purkautuu - WOW!
Kalat uivat Australian paviljonkiin
Tiesittekö että joka seitsemäs aalto on ‘se suuri’? Australian paviljonkiin sisään marssiessa kuljimme päällemme kaatuvan aallon alta ja jäimme pohtimaan merialueiden tilaa ja rannikon merkitystä niiden lähellä asuville. Samalla kun kirjoitan tätä niin mieli synkkenee yhä enemmän kuunnellessani uutisia Meksikon lahdelta. Kuvat öljyyn tukehtuvista merikilpikonnista kertovat omaa karuaan totuutta ahneudestamme meren rikkauksiin…
Shanghain ylpeys kohoaa taivaalle ja hiiliproomu kulkee kohti kohtaloaan
Shanghain läpi kulkee Huangpu -joki jonka vedenlaatu ei varmaan kaipaa kovin suuria tutkimuksia. Istuskelin iltapäivällä joen partaalla ja mietin Australian Great Barrier Reefiä, Meksikon öljytuhoa ja Kiinan vesiongelmia. Varsinkin kuin oma ripulini alkoi jo hellittää, enää ei tarvinnut benchmarkata jokaista vessaa….
Haibao -maskotti katukuvassa, asent A, 'meaning people'
Kahden ripulipäivän jälkeen ShanghaiExpon maskotti Haibao alkoi vihdoin hymyilemään minullekin. Vai oliko se aasilaista ‘ystävällisyyttä’? Expon jokapaikassa hokema ‘Better City, Better Life’ slogan ei oikein vielä avaudu minulle, hiiliproomut ja silmiä kirvelevä ilma ei oikein vakuuta. Maskotin sininen väri pani merestä kiinnostuneen minäni ahtaalle: Shanghai kuvaa haibaon sinisellä värillä ‘merta, tulevaisuutta ja teknologiaa’, omaa sisäistä olemustaan. Teki mennä tirvasemaan maskottia kuonoon kehnosta huijausyrityksestä. Valitsin kuitenkin teputtamisen Kiinan paviljonkiin, sen verran äreän näköisiä paikallisia mileesejä oli ympärillä…
Valoshow Kirnun puisella lattialla - voikukan siemenet lentävät
Sisällä Kirnussa on vaikuttava tunnelma, ikään kuin lunta ja jäätä olisi läsnä. Seinällä liikkuva kuvakollaasi Suomen mahdollisuuksista on ainakin minusta hieno. Jään katselemaan ja mietin sulattaako Kirnun tunnelma ihmisten sydämet…
Helsinki ja pääkaupunkiseutu esittäytyy Expossa
Vaihtuvat kuvat kiinnostivat, design, korut... ja yllätys, luonto ja vesi
Sauna, vihta, savukala, kalastus, yötön yö, Iittala – kaikki itseasiassa samanlaisia design elämyksiä Suomesta aasialaisille. Lähellä luontoa ja kuitenkin omanlaisiaan. Pidin sinisestä hämystä ja lintujen äänistä, minusta ne saivat ihmiset viihtymään paviljongissamme.
Kirnun sininen hetki, vaikuttavaa
Keskeltä Kirnua Shanghain taivas hymyilee...
Siinä se sitten oli, paljon puhuttu Suomen Kirnu Shanghain auringossa maailmannnäyttelyssä. Ihmisvirtaa katsellessani mietin onko siinä sitä elämyksellisyyttä mistä itse Suomessa nautin. Oli, joo, olihan Kirnu omalla olemuksellaan hiljainen ja puhutteli varmaan aasilaisia erityisesti, ei kai Suomen paviljonkia turhaan oltu reitattu kolmanneksi. Ulkona kiveä ja vettä sisällä kuvashow maamme antimista. Astuin sisään hieman epäilevänä…
Kudulle hiipivä made jään alla Kirnun lattiassa, wow!
Kirnun lattioihin taiteilija Aimo Katajamäen (www.aimonomia.fi) kädestä piirtyneet mateet hiljensivät ainakin minut; aitoa ja vahvaa tarinaa jään ja lumen maasta, madeherkut herahtivat heti mieleeni eikä lapsuuden kolkkamaderetkikään ollut kaukana muistin syövereissä… Lisää tätä sanoin itselleni.
Juhlatilan lattian alla mateiden kutukarkelot kiihtyvät...
Kokonaisuus oli ainakin minusta elämyksellinen, Kirnusta löytyi tarinoita jotka olivat aitoja ja koskettivat ihmisiä. Ajattelinkin lähestyä tapahtumaa elämysten ja erityisesti mereen ja veteen liittyvien asioiden näkökulmasta…
Rapala ja Marilyn Monroe kohtasivat aikoinaan samalla forumilla, missä?
Niin, legendat syntyvät aidoista asioista ja tarinoista. Rapalan muutama vaappu roikkui vitriinissä ikäänkuin odottaen jotakin….? Koukut puuttuivat, solmut huonosti tehty (kalamiehen näkökulmasta) ja mitä hemmettiä näillä vieheillä oli tekemistä mateiden kudun kanssa? Oikeastaan elämysoppien mukaan juuri loppuun viedyt tarinat tarkkoine juttuineen ovat kaiken suola. Se juttu ja tarina, ELÄMYS mistä ihmiset maksavat. Tai miksi he haluavat tulla Suomeen kokemaan jotakin erityistä mitä eivät ehkä omassa maailmassaan saa.
Kirnua pitäisi hieman vielä viilata, palaan tähän aamulla, ihailkaa vaikka Shanghain valoja….
Shanghain valoja Sheratonin kerroksesta 22
Öresund astiasto odottaa uutta kotia...
Olen hiljalleen hakenut Alkaniin hieman fiinimpää astiastoa. Visbyssä kävellessämme eteeni osuin Gustavsbergin Öresund-niminen astiasto. Valkoista posliinia ja lokkiaiheinen, sininen siirtokuva. Hieno, ja jotenkin aikaan ja veneen henkeen sopiva…
Nehän oli pakko sitten ottaa mukaan – neljä lautasta, pari kulhoa ja pari tarjoiluastiaa. Sopivasti patinoituneita, mutta venekäyttöön juhlallisia. Ei muuta kun tyhjentämään ratsastuskamppeita muihin laukkuihin ja serviisi lentolaukkuun. Sain astiat ehjänä perille, ja koekattaus tehtiin jo seuraavana viikonloppuna (kotona kyllä, ei veneessä).
Iittala kohtaa Gustavsbergin - Espoossa
“Akantus” liikkeessä (St. Hansplan) muuten kannattaa vierailla Visbyssä käydessään, etuosan tingeltangelin jälkeen takaosassa on aika kaunista ”aidompaa” vanhaa tavaraa, ihan kohtuu hinnoilla.
Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin...
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit