You are currently browsing the category archive for the ‘Luontoelämykset’ category.
Siinä sitä mestaa olisi heittää lusikkaa taimenelle...
Tälle keväälle tarjoutui mahdollisuus lähteä tutustumaan Gotlantiin ja ihan parhaaseen meritaimen sesongin aloitukseen. Daamit ratsastamaan ja itse päiväksi heittämään meritaimenta.
Ensivaikutelma saaresta oli uskomaton: hevosia ja lampaita on varmaan enemmän kuin ihmisiä! Ja kalamiehelle rantaa tuntui piisaavan.
Tuttujen matkassa menimme saaren itäpuolelle ja aloitimme jo illalla parin tunnin sessiolla laakean lahden rannoilta. Pitkää hiekkapenkkaa riitti ja ajatus oli kokeilla lahdesta johon ajoittain taimenet tulevat lämmittelemään keväiseen aurinkoon.
Ekan illan rantamaisemaa, pitkää hiekkapenkkaa kahlattavaksi...
Matalaa rantaviivaa riittää ja lintuja on käsittämättömän paljon
Tukholmasta olin ostanut matkaan Sandgrävling lusikoita ja ensi tutustuminen oli hauskaa; viehe lensi kuin ohjus ja sitä oli hauska uitella tummien alueiden yli ja pudotella pysäytyksin. Ei ihme että noilla vieheillä vedetään täältä huikeita saaliita.
Sandgrävlingen ja Hexen koukkujenvaihdossa, huomaa katkennut ruosteinen vanhasta Moresildasta
Seuraavan päivän vietimme pohjoisempana ja aloitimme yhden luonnonsuojelualueen vierestä, huikeat maisemat ja herkullisen näköistä mestaa silmänkantamattomiin. Tuuli kaakosta, ei niin hyvä mutta mainingit eivät haitanneet liikaa.
Luonnonsuojelualueen majakka ja rantakivikkoa
Heittelimme majakkaniemen ilman tulosta, vaihdoimme mestaa ja kokeilimme kolmesta muustakin erityyppisestä paikasta. Ingen napp, harmi sillä maisemat olivat todella huikaisevia. Rannat hyvin helposti kahlattavissa, kivet eivät ole liukkaita ja vesi on kirkasta. Tänne uudelleen ja pidemmäksi aikaa!
Uutta lusikkaa kehään, tämä on kelvannut ennenkin!
Tämä niemi näytti vallan mainiolta....
Yhtä asiaa noin limnologin näkökulmasta jäin ihmettelemään: rannat olivat varsin paljaat, ei juurikaan vesikasvillisuutta ja rakkolevääkin erittäin vähän. Missä pikkukalat voivat piileskellä? Toki en nähnyt ainuttakaan pikkufisua, kolmipiikkiä tmv. ihan rantavedessä. Noh, eipä siellä ollut taimeniakaan, liian aikaista, pahus…
Hanhia piisaa ja taustalla makea taimenkarikko johon pääsee kahlaamalla; ingen napp
Mutta yksi oli ylitse muun; majoituspaikkamme olikin pieni kartano! Illallinen sata vuotta vanhassa salissa sai kalattomuuden tuntumaan varsin sivuseikalta…
Illallinen salissa, ei omasta saaliista... tällä kertaa!
'Mökkimme': koko talo käytössä, 6 huonetta a 2 sänkyä, taso exclusive, omat kylppärit joka huoneelle, koko paketti 200 €/vrk!!! Heittäkää meiliä jos kiinnostaa. Ainiin, WOW!
Raukarna, pohjoispään luonnonihme oli nähtävä seuraavana päivänä. Ajoimme luonnonsuojelualueelle melkoisessa sumussa ja johan valkeni: täällähän sitä olisi pitänyt olla kalassa! Kuvat kertokoot…
Kivikkoa silmänkantamattomiin, rantaa kilometritolkulla...
Tane tyrskyn takana, vavat Visbyssä, aijai....
Aavemainen maisema kalastaa - tänne tulen uudelleen
Exploration of the Orient - Kiinan paviljonki sateen jälkeen
Sisään hämmentävän näköiseen rakennukseen. Kävelimme hitaasti ja jos Australian esitys oli ainakin minusta kovin heikko niin nyt oli pakko sanoa WAU! Luontoa, vettä (pidän kiinni teemastani, vaikka ripuli onkin jo ohi, tosin en ole syönyt lämmintä ateriaa kahteen päivään…), puuta ja ennenkaikkea historiaa. Paviljongin idea olikin katsaus historiaan ja visio tulevaisuudesta. Eri maakunnat esiintyivät omilla avuillaan sulassa sovussa, jopa Tiibet…
Vesi valui seinällä ja valoshow lattiassa - Kirnun kopio!
Kivilattialla välkehtivä vesi oli upea - tuon minäkin haluan kylppäriin!
Vasta kuvia katsoessani tajusin; kiinalaiset ovat kopioineet Kirnumme sisätilojen idean! Luontoelämykset valuivat, liikkuivat ja elivät seinillä ja lattioissa. Juuri niinkuin Suomen Kirnussa! Ai saamari, mikä se tämmöinen kansa on joka elää ja vaurastuu kopioinnilla ja sensuurilla? ‘Looking forward to future….’ mainostetaan Kiinan ‘Tötteröä’ , sallittakoon tässä vaikka ripulin piikiissä; jos olisi järkevä niin pitäisi miettiä miten globaalista asiasta Kiinan kohdalla onkaan kysymys ja toisaalta, ehkä niitä Kiinan poikien osakkeita kannattaa sittenkin ostaa eikä matkustaa Kreikkaan…
Mekong -jokikin virtasi lattiassa ja seinillä valui lunta ja jäätä
Historiaa pulppusi oikeastan joka puolelta ja tyylikkäästi. Erinomainen idea jaotella Kiinaa eri alueisiin, tuli jopa tunne että tänne haluan tulla uudelleen. Hiljainen kunnioitus kansan historiaa kohtaan kasvoi sisälläni vaikka jo pari päivää olen yrittänyt olla mukakohtelias vaikka vain joka 20:s kiinalainen puhuu englantia. Ja on töykeä ja välinpitämätön, paisti Expon alueella.
Ehkä… Onneksi oli kiire, huomenna uudelleen katsomaan, jos ehtii.
Shaanxi - tässä kohtaa oli pakko katsoa tarkemmin...
Elävännnäköisiä nukkeja, paitsi etteivät olleet!
Kala Kiinan kulttuurissa - back to basics
Kalat uivat Australian paviljonkiin
Tiesittekö että joka seitsemäs aalto on ‘se suuri’? Australian paviljonkiin sisään marssiessa kuljimme päällemme kaatuvan aallon alta ja jäimme pohtimaan merialueiden tilaa ja rannikon merkitystä niiden lähellä asuville. Samalla kun kirjoitan tätä niin mieli synkkenee yhä enemmän kuunnellessani uutisia Meksikon lahdelta. Kuvat öljyyn tukehtuvista merikilpikonnista kertovat omaa karuaan totuutta ahneudestamme meren rikkauksiin…
Shanghain ylpeys kohoaa taivaalle ja hiiliproomu kulkee kohti kohtaloaan
Shanghain läpi kulkee Huangpu -joki jonka vedenlaatu ei varmaan kaipaa kovin suuria tutkimuksia. Istuskelin iltapäivällä joen partaalla ja mietin Australian Great Barrier Reefiä, Meksikon öljytuhoa ja Kiinan vesiongelmia. Varsinkin kuin oma ripulini alkoi jo hellittää, enää ei tarvinnut benchmarkata jokaista vessaa….
Haibao -maskotti katukuvassa, asent A, 'meaning people'
Kahden ripulipäivän jälkeen ShanghaiExpon maskotti Haibao alkoi vihdoin hymyilemään minullekin. Vai oliko se aasilaista ‘ystävällisyyttä’? Expon jokapaikassa hokema ‘Better City, Better Life’ slogan ei oikein vielä avaudu minulle, hiiliproomut ja silmiä kirvelevä ilma ei oikein vakuuta. Maskotin sininen väri pani merestä kiinnostuneen minäni ahtaalle: Shanghai kuvaa haibaon sinisellä värillä ‘merta, tulevaisuutta ja teknologiaa’, omaa sisäistä olemustaan. Teki mennä tirvasemaan maskottia kuonoon kehnosta huijausyrityksestä. Valitsin kuitenkin teputtamisen Kiinan paviljonkiin, sen verran äreän näköisiä paikallisia mileesejä oli ympärillä…
Valoshow Kirnun puisella lattialla - voikukan siemenet lentävät
Sisällä Kirnussa on vaikuttava tunnelma, ikään kuin lunta ja jäätä olisi läsnä. Seinällä liikkuva kuvakollaasi Suomen mahdollisuuksista on ainakin minusta hieno. Jään katselemaan ja mietin sulattaako Kirnun tunnelma ihmisten sydämet…
Helsinki ja pääkaupunkiseutu esittäytyy Expossa
Vaihtuvat kuvat kiinnostivat, design, korut... ja yllätys, luonto ja vesi
Sauna, vihta, savukala, kalastus, yötön yö, Iittala – kaikki itseasiassa samanlaisia design elämyksiä Suomesta aasialaisille. Lähellä luontoa ja kuitenkin omanlaisiaan. Pidin sinisestä hämystä ja lintujen äänistä, minusta ne saivat ihmiset viihtymään paviljongissamme.
Kirnun sininen hetki, vaikuttavaa
Keskeltä Kirnua Shanghain taivas hymyilee...
Siinä se sitten oli, paljon puhuttu Suomen Kirnu Shanghain auringossa maailmannnäyttelyssä. Ihmisvirtaa katsellessani mietin onko siinä sitä elämyksellisyyttä mistä itse Suomessa nautin. Oli, joo, olihan Kirnu omalla olemuksellaan hiljainen ja puhutteli varmaan aasilaisia erityisesti, ei kai Suomen paviljonkia turhaan oltu reitattu kolmanneksi. Ulkona kiveä ja vettä sisällä kuvashow maamme antimista. Astuin sisään hieman epäilevänä…
Kudulle hiipivä made jään alla Kirnun lattiassa, wow!
Kirnun lattioihin taiteilija Aimo Katajamäen (www.aimonomia.fi) kädestä piirtyneet mateet hiljensivät ainakin minut; aitoa ja vahvaa tarinaa jään ja lumen maasta, madeherkut herahtivat heti mieleeni eikä lapsuuden kolkkamaderetkikään ollut kaukana muistin syövereissä… Lisää tätä sanoin itselleni.
Juhlatilan lattian alla mateiden kutukarkelot kiihtyvät...
Kokonaisuus oli ainakin minusta elämyksellinen, Kirnusta löytyi tarinoita jotka olivat aitoja ja koskettivat ihmisiä. Ajattelinkin lähestyä tapahtumaa elämysten ja erityisesti mereen ja veteen liittyvien asioiden näkökulmasta…
Rapala ja Marilyn Monroe kohtasivat aikoinaan samalla forumilla, missä?
Niin, legendat syntyvät aidoista asioista ja tarinoista. Rapalan muutama vaappu roikkui vitriinissä ikäänkuin odottaen jotakin….? Koukut puuttuivat, solmut huonosti tehty (kalamiehen näkökulmasta) ja mitä hemmettiä näillä vieheillä oli tekemistä mateiden kudun kanssa? Oikeastaan elämysoppien mukaan juuri loppuun viedyt tarinat tarkkoine juttuineen ovat kaiken suola. Se juttu ja tarina, ELÄMYS mistä ihmiset maksavat. Tai miksi he haluavat tulla Suomeen kokemaan jotakin erityistä mitä eivät ehkä omassa maailmassaan saa.
Kirnua pitäisi hieman vielä viilata, palaan tähän aamulla, ihailkaa vaikka Shanghain valoja….
Shanghain valoja Sheratonin kerroksesta 22
Meritaimen lusikoita, vanhaa meininkiä MoreSilda ja Inkoo, uutta muotia Sandgrävlingen ja Grizzly Heksen
Espoo, Haukilahden edusta ke 21.4.: tuuli kaakosta 8-10 m/s, meri auki, vesi miinuksella reilusti ja suhteellisen sameaa ja roskaista. Pakko kuitenkin kokeilla, nopeasti heitin tutut mestat läpi ilman havaintoja taneista. Oikeastaan uittelin ’Santtua’ ja ‘Noitaa’, ihastuin niiden uintiin Gotlannissa käydessä. Lentävät makeasti kovaankin vastatuuleen ja niitä on helppo uitella pysäytellen ja kivien välissä muljautellen.
Siikaa oli onkimassa useampikin ja saaliit olivat laihoja. Yhtään siikaa ei ollut noussut; vesi vaan on vielä liian kylmää ja ainakin Espoon edustalla pahasti sekaisin monessa paikassa. Odotetaanpas viikko…
Siikaonki pönöttää yksinään ihan rauhassa, ei imuta siika matoa, ei...
Geysir keskellä Espoota - Hauenkalliontiellä virtaa vihreää vettä
Ajelin kotiin veneeltä sunnuntai iltapäivällä ja oikoreitillä törmäsin suoraan aivan kuin geysirin purkaukseen. Kuumaa vettä suihkusi taivaalle melkoisella voimalla ja kohinalla! Hämmästys oli ohikulkijoilla melkoinen, ihan kuin Islannissa tokaisi joku. Kaukolämpöputki paukahtanut arveli toinen, eikun Haikaranpesä vuotaa…
Kaukolämpöputken rikkoontuminen ja vihreän veden geysir
Kaukolämpöputkihan se oli ja useampi olikin jo soittanut Hätäkeskukseen. Keskuksesta oli varoiteltu veden myrkyllisyydestä, vihreääkin se näkyi olevan. Vesi valui iloisesti alas katua kohti Gräsanojaa. Kohta on Haukilahden satamassa vesi ihan eri näköistä tuumailin itsekseni.
Vihreää hulevettä viemäriin ja eikun mereen
Googlailin hieman ja selväksi tuli ettei vihreä vesi nyt aivan hirvittävän myrkyllistä ollut. Värjäyksen idea on juuri paljastaa kaukolämpöverkon mahdolliset vuodot. Mutta ajatus vihreästä vedestä ja sen valumisesta mereen muiden sulamisvesien kanssa hieman harmitti. Ja se Islanti ja ne geysirit.
Kalamatkoja Islantiin GOEXPO -messuilla, kallis rasti....
GOEXPO -messuilla käydessä nappasin esitteet Islantiin matkoja järjestävältä yritykseltä. Yksi unelmistani sai bensaa liekkeihin varsinkin kun olin syksyllä nähnyt huikean esitelmän Islannin kalastusmahdollisuuksista. Ei niinkään lohenkalastus vaan taimenenkalastus huikeissa maisemissa. Maa olisi halpa juuri nyt ja sielläkin olisi yksi tulivuori juuri tällä hetkellä ihailtavissa…
Vielä viikko sitten tuli käveltyä Espoon ranta-alueilla talvista merta ihailemassa. Auringon paistetta ja kuumaa kaakaota, kohta on meri auki…
Kuuma kaakao, kanelipulla ja kevätaurinko...., wau!
Kuusi päivää myöhemmin oli eräs tuttu pudota suoraan avoveteen Espoon merialueella, puolitoista kilometriä Matinkylän rannasta. Meri sulaa silmissä, ainakin Suomenlahdella. Lentokoneesta näkyi toissapäivänä laajoja avovesialueita aivan rannikon tuntumassa.
Kohta tästä pääsee onkimaan siikaa, ehkä nopeammin kuin arvaankaan...
Lohiperhot valmiina, Tenolle vai Norjaan?
Istuskelin pilkillä ja nautin kalassa olemisesta. Mieleen tulvi kesäisiä fiiliksiä ja kalastusta…Yht’äkkiä huomasin haaveilevani lohijoesta, Tenosta ja Norjasta. Viime kesän Norjan reissun jälkeen jäin haaveilemaan vanhasta tutusta, Tenosta ja yöttömästä yöstä. Halusin Tenolle, kiivaasti.
Nuorgam, Teno, Alaköngäs ja lohensoutajat, vesi korkealla...
Kaivoin kotona esiin kuvia viime vuosien reissuista. Selasin nettiä ja keksin sen; muutama vuorokausi lohestusta soutaen, vähän vesitilanteen mukaan ja sitten tunturiin tai Jäämerelle. Ja miksei vaikka perhoa uittamaan vaikka Komagille. Tai rautuja jahtaamaan ylängöille. Testasin ajatusta parilla kaverilla ja kotijoukoilla. Kotona mietteliäs “hmn” tarkoittaa yleensä “kiitos, mutta ei kiitos”. Teno nähtiin muutama vuosi sitten, eikä Tenon lohensoutu tainnut puoliskoon tehdä ihan lähtemätöntä vaikutusta.
Olimme aiemmin käyneet maistelemassa kuningasrapuja, ja kun ei kummankaan suu ihan tuohesta ole, päätin kokeilla tuosta narusta vetämistä. Ensin täytyy tietenkin selvitellä taustoja. Tutkin nettiä ja kilautin kaverille. Sain heti tietoa yhden safarijärjestäjän Kuningasrapusafarista ja kuviakin.
Rysä ylös, tässä sitä Kuningasrapua sitten on!
Jäämeri ja Kuningasrapua, tämän minäkin haluan!
Norjassa kaikki on isompaa, ravutkin....
Kieltämättä ajatus on mainio, yhdistetään eri intressit, jos pelkkä lohensoutu ei koko joukkuetta kiinnosta, lohi-kuningasrapu-yhdistelmä kylläkin. Katsotaan, nyt täytyy löytää vielä majoitus Tenojokivarresta, Norjasta jo löytyikin….
Kunigasrapua kaksin käsin, perusannos tunti pyynnin jälkeen....WOW!
Kuvien innostamana jatkoin suunnittelua. Juksaaminen ei olisi hassumpaa, iso ruijanpallas voisi olla mukava ylläri. Turskaa, seitä ja kissakalaa nyt ainakin saa, ja tuoreena.
Kissakala koukussa, kohta on vipinää kannella...
Kapulaa hampaiden väliin, muutoin varpaat vaarassa
Parvi kohdalla, seitä joka koukussa, hymy herkässä...
Kaksi Turskaa :)
Luvantarkastajilla uusi tapa iskeä, varokaa vapojanne? Rannikkoalueilla on perinteisesti ollut vaikeuksia paikallisten kanssa mutta nyt on aivan uusi uhka; puutarhasakset! Katsokaa kuinka innovatiiviseksi luvan valvonta on kehittynyt;
http://www.youtube.com/watch?v=CJwBsZMb0z4&NR=1
Ainakin itse nauroin kippurassa!
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit