You are currently browsing the category archive for the ‘Hevoset ja ratsastus’ category.
Bella jolkottelee halki kylän kohti meren rantaa
Viehätyn yhä enemmän eri tallien laadusta ja monipuolisuudesta. Kokeilemani talli Gotlannissa, Marias Hästeri oli hyvin monipuolinen, hevoset siistejä ja äärimmäisen hyvin koulutettuja. Ihminen oli selvästi laumanjohtaja ja pienet avut ratsastuksessa riittäviä.
Maria opettajana oli hyvä, rauhallinen ja hyviä vinkkejä. Ainakin kaikki ne mitä pienellä murteella puhutusta ruotsista ymmärsin…
Pohjoisruotsalainen Bella on hyvä esimerkki Marian hevosista – se viihtyy kaikkein parhaiten valjakossa mutta hyppää myös esteitä ja hoitaa koulutunteja. Kävimme Bellan kuljettamana valjakkoajelulla meren rannalla ja metsätiellä, jolla voisin kuvitella laukkaavani sitten jonain päivänä…
Nordsvenskenin lisäksi talleilta löytyi myös muita hurmureita…’
Polle pohtii
Jonny oli rodultaan irlannincob. Siis irlantilainen risteytysrotu, jonka alkuperä liittyy irlannin kiertelevien tilattomien ja mustalaisten historiaan.
Googlailin vähän hevosrodun taustoista ja löysin Suomen Irlannincob yhdistyksen sivuille. Sieltä luin kuinka hevoskannat irlannissa olivat 1990-luvulle tultaessa merkittävästi kutistuneet kun hevosia vietiin autolasteittain Dublinin takapihoilta teuraaksi tai myytäväksi Englantiin ja Hollantiin. Kuljetusolosuhteet olivat vähän niin ja näin. Vuonna 1998 perustettiin Dublinissa the Irish Cob Society joka otti päämääräkseen rodun säilyttämisen. Järjestelmällisellä jalostustoiminnalla pyritään säilyttämään rotu ja sen ominaisuudet, kestävyys, ystävällisyys ja rohkeus.
Kuten muut sukulaisensa, Jonnykin oli seurallinen, rauhallinen ja ystävällinen muita hevosia ja ihmisiä kohtaan. Rauhallinen kuin lammas, mutta ulos päästyään aloittelijalle riittävän pirteä. Ihanan tasainen liike. Jonnyn selässä oli mukava ratsastaa pikku kyläteitä pitkin, metsäpoluilta rantaan ja niityille.
- Tällaista olisi voinut olla…
Lähtiessäni Gotlantiin haaveilin kukkivista valkovuokkopelloista, lammaslaumoista merenranta niityillä ja ratsastuksesta meressä.
Ihan niin pitkälle ei kevät vielä tänä vuonna Gotlannissa ollut ennättänyt. Kerstinin hevonen säikähteli yksittäisiä lumikasoja metsäteillä. Krookukset, liljat ja sinivuokot sinnittelivät jo auringossa. Lampaita kohtasimme paljon – jännittävintä oli ratsastaa lammashaan läpi. Otimme muutaman askeleen, pysähdyimme ja odotimme lampaiden siirtyvän. Emme halunneet että viimeisillään olevat lammasäidit lähtisivät vauhkoontuneina säntäämään karkuun. Kävimme ratsastamassa myös meren rannalla. Pohja oli vielä liian vetistä, jotta olisimme voineet mennä mereen asti. Mutta varmajalkaisten hevosten selässä oli hauska tutustua rantaan, sen kasvustoon ja linnustoon.
Ihailin kiviaitoja ja niiden täsmällisyyttä -tuhansia miestyövuosia, joita kului niiden rakentamiseen ja ylläpitoonkin.
Yhteensä viihdyin 3,5 tuntia hevosen selässä – pidimme pienen evästauon 2,5 tunnin ratsastuksen jälkeen ja jatkoimme sitten hetken. Kroppa kesti hyvin -vain oikean jalan väärä asento vaivasi hieman.
Jaahas – takaisin töiden pariin huomenna!
Raukarna - luonnon omalaatuisia kivipatsaita Gotlannin pohjoisosassa
Talviloma tuli vietettyä kauniissa Gotlannissa. Tarkoituksena yhdistää ratsastus, kalastus ja nähtävyydet. Matkustimme saarella useaan otteeseen vierailleen pariskunnan mukana. Koska Kerstin oli varannut majoitukset ja matkat ennakkoon, päätä ei tarvinnut järjestelyillä juurikaan rasittaa, vaan aivoni olivat rauhassa narikassa. Ihana tapa lähteä lomalle.
Lensimme keskiviikkoaamuna Tukholmaan – ihanan keväinen tunnelma kaupungilla lampsiessa. Kalastustarvikeliike, messinkivalaisinliike (veneeseen), kirjakauppoja ja kirppis. Auton pakkaaminen, yöpyminen sukulaisten luona ja aamulla kohti Nynäshamnia – noin puolen tunnin ajon jälkeen olimmekin jo satamassa. Destination Gotland vei meidät noin Visbyhyn poutaisessa säässä reilussa kolmessa tunnissa.
Perillä ajoimme meren rantaa ja pieniä kalastajakyliä seurailevaa kaunista maisemareittiä noin 50 km:n päässä sijaitsevaan, Etelä-Gotlannin keskukseen nimeltä Hemse. Se on Gotlannin toiseksi suurin kaupunki, noin 6 000 asukasta. Olin hieman huolestunut siitä sijaitsiko Gotlannin ainoa Systembolaget Visbyssä (jossa emme siis ennättäneet käydä) mutta onneksi huoleni oli turha. Kuohuva ja pari laatikkoa mahtui vielä täyteen pakatun auton kyytiin ja suuntasimme Grötlingbo-nimiseen kylään. Nopea vaatteiden vaihto, kartanon ihastelu ja taas liikkeelle.
Pojilla oli kiire kalaan ja meillä tytöillä yksityistunnille.
Maria’s Hästeri on laadukas ja monipuolinen hevostalli Grötlingbossa – matkaratsastusta, ratsastusretkiä, vammaisratsastusta, perustunteja ja jopa vaunuilla ajoa tai sen kokeilua. Viime lokakuussa paikka hyväksyttiin Naturens Bästa eli vastuullisten elämysmatkailuyritysten joukkoon, suurelta osin juuri eteläisen Gotlannin erikoisissa maisemissa risteilevien ratsastusretkiensä ansiosta. Marian paikka on vanha sukutila, jota nyt asuttaa jo kahdeksas sukupolvi. Paikalliset yrittäjät tarjoavat ratsastusretkillä tarvittavan ruuan ja majoituksen ja maiden käyttö sujuu yhteisymmärryksessä muuallakin kuin varsinaisilla ratsastuspoluilla.
Minä sain yksityistunnin ( 500 kr eli noin 50 eur) hevoseksi super-rauhallisen, mutta virkeän ja älykkään “tinkerin” eli irlannin cobin. Jonny hurmasi heti. Ja taas totesimme samat virheet – oikealle kallistumisen, oikean jalan väärän asennon jne. Oli kuitenkin mukava oppia taas uusia vinkkejä hevosen käsittelystä ja sen hienovaraisuudesta…
Hauska ja luotettava Irlannin Cob Jonny
Gotlantiin suuntautuva ratsastusmatka on aivan hetken kuluttua. Vaikka tiedossa on vain korkeintaan parin tunnin retkiä luontoon, hain pääsiäisen aikaan hieman lisää rohkaisua Centered Riding-kurssilta Equstom-ratsastuskoulusta.
SRL:n Vuoden Ratsastustalliksi 2009 valittu talli teki taas vaikutuksen – rutiineillaan, hyvinhoidetuilla hevosilla, siisteydellä ja innostuneilla opettajilla. Lyhyen alkeiskurssin suurin anti oli periaatteiden ja istunnan läpikäynti. Neljän hengen pienryhmässä sai paljon henkilökohtaista opastusta istuntaan eri askellajeissa…
Ja tuli tietenkin todettua ne suurimmat kehittämiskohdat taas kerran – oikean kylki pyrkii laskemaan ja nilkat eivät pysy tarpeeksi rentoina heti kun tempoa tulee hieman enemmän. Lisää treeniä, siis! Alexander-tekniikkaa, Pilatesta ja jatkokurssi… vähintään ;)
Taas tunnilla. Ihan ok tunti väsymyksestä huolimatta. Ei sinänsä mitään erikoista, pohkeenväistöjä ja sen sellaista, kevennys sujuu, mutta väärään tahtiin -hoh-hoijaa…
Lajin ihanuus ja palkitsevuus tuli tänään vähän eri tavalla esille kuin aikaisemmin, sillä pitkästä aikaa vein hevosen talliin yksin ja jäin sinne hetkeksi, silittelin ja laitoin loimen päälle, jutustelin vähän. Silmäilimme toisiamme ihan hiljaa, silitin turpaa ja kaulaa, rapsuttelin otsaa ja jutustelin – hevonen katseli rauhallisen uteliaasti.
Harmoninen hetki toisen elävän olennon kanssa. Ajatusten lepoa parhaimmillaan, ihan kuin koiran pehmeän turkin silittäminen silloin kun harmittaa…
Jihuu!
Eilinen työpäivä oli raskas – jaksoin juuri ja juuri raahautua ratsastustunnille. Jaksaminen kannatti – mikä elämys ja kaiken muun unohdus. Paljon hyödyllisiä harjoituksia harjoitusravissa, sen lisäksi ratsastimme ja ravasimme ilman jalustimia!
Upeata tasapaino- ja istuntaharjoittelua minulle, jolla on normaalisti vaikeuksia saada jalustimet pysymään oikein kun jalka hakee koko ajan asentoa ja kantapää nousee… Lisäksi unohdin, puoliksi tarkoituksella, raipan pois. Oli makeata saada hevonen tottelemaan ja menemään (lähes) niin kuin halusi istunnalla ja ohjastuntumalla.
Todella hyödyllistä harjoittelua, enkä meinannut tippua kuin kerran…
3.12. olin ratsastanut kokonaista 22 tuntia, nyt ratsastustunteja on 11 lisää, siis yhteensä 33 tuntia. Mitä olen oppinut?
Hevonenkin funtsii (kuva: yourhorse.co.uk)
Väitän että aloittelijalle ratsastuksessa olennaisimmat asiat kiteytyvät kolmeen:
- Asenne – ratsastamaan ei voi mennä samalla asenteella kun lähtisi jumppaan, ulos koiran kanssa tai posliininmaalaukseen. Parhaimmillaan haet yhteisymmärrystä olennon kanssa, jolla on reilut 600 kiloa lihasmassaa -täynnä hermoja, aistimuksia, tuntemuksia ja tahtoa. Huomasin että tunnille ei voi lähteä samalla asenteella kuin joskus lähden ulkoiluttamaan koira, ajatus harhailee ja koira kulkee omia reittejään. Ihan ok koiran kanssa, mutta ei ratsastettaessa. Jonkun on oltava pomo.
- Ajatus - ratsastamaan ei voi lähteä ilman että keskittyy tekemiseen, ajatuksen on oltava mukana koko ajan, sillä kroppasi heijastaa ajatuksiasi, ilman että itse sitä välttämättä edes huomaat. On pidettävä katse (ja ajatus) siellä mihin haluaa mennä. Tunti on lyhyt aika hevosen selässä, miksi tuhlata sitä mihinkään muuhun?
- “Ajotunnit” - tunteja, askeleita, kilometrejä. Harjoitus auttaa ratsastuksessakin, olen tyytyväinen siihen, että olen voinut ottaa myös muutaman yksityistunnin ja käydä eri opettajien tunnilla.
Tällä viikolla kävimme Lounaisrannikon Ratsastuskoululla Saara Rantapuun yksityistunnilla, talli vaikutti siistiltä ja hevoset samoin. Maneesi oli hyvässä kunnossa. Saimme hevosiksi kaksi kimoa, Dollyn ja Harmon. Harmolla oli ihanan pitkä askel ja koko ajan kiire eteenpäin, Dolly oli tasainen ja rauhallinen. Kivoja kouluhevosia!
Tunti sujui huomattavasti paremmin kuin edellisellä kerralla Evarilla, tsemppasin kyllä itsekin tuntiin hieman eri tavalla kuin silloin. Saaran tyyli oli mukava ja kannustava, hyviä oppeja taas.
Uusi oppi oli suitsien vetäminen (vahingossa) ylöspäin, se on kuulemma hevoselle paljon pahempi uhka kuin ulkoapäin tuleva ärsyke! Ainakin itse olen välillä syyllistynyt tähän, pidättänyt sutsista, mutta väärällä tapaa, kainaloihin.
On hienoa oppia joka kerralla jotain uutta.
Pitäisikö siirtyä teoriaan?
Eilinen oli taas päivä, jonka ansiosta oppii arvostamaan suunnitelmien mukaan sujuvia, rauhallisia päivä. Ajomatka Evarin talleille kestää noin 35 minuuttia, joten normaalisti lähden kotoa viimeistään 18:15 ehtiäkseni kl 19 tunnille. Nyt olin vielä töissä 17:45, kaikki ratsastustamineet kotona levällään. Jo aiemmin olin kuullut ettei paikalla olisi ketään laittamassa hevosia, vaan saisimme tällä kertaa laittaa ne itse. Sanoin no problem, eikä se ollutkaan, olin vain itse turkasen myöhässä.
Tulin talleille tasan seitsemältä, siis silloin kun tunnin olisi pitänyt alkaa. Koko ajomatkan minua oli valmiiksi harmittanut hevonen, jolla piti ratsastaa. Muu porukka oli yrittänyt suitsia sitä, mutta suitset olivat väärät. Taas paloi aikaa kun haimme oikeita suitsia. Hoh-hoijaa!
Lopulta pääsimme maneesiin noin vartin myöhässä, eikä tietenkään mikään sujunut! Ajatukset olivat kaikessa muussa paitsi ratsastamisessa, ja hevonen tietenkin aisti sen. Kun tähän lisätään huono ja toispuoleinen istunta, etunoja, hevosen niskaan katselu ja vääränlainen kevennys sekä karkailevat jalustimet oli kävelevä, puoli tonnia painava katastrofi valmis…
No, lopputunnista kokosin itseni ja muutama harjoitus ehkä jopa sujui jotenkin, mutta hohdokkaaksi tuntia ei kyllä voi sanoa. Ehkä tällaisiakin päiviä tarvitaan.
Minähän siis haaveilen suorittavani vielä jonain päivänä ratsastajamerkin… Teoriaa, ilman jalustimia ratsastusta, DVD:n katselua… Apua, mikä auttaa?!
Vai auttaisiko DVD?
Huomenna käyn joka tapauksessa Saara Rantapuun yksityistunnilla hakemassa taas yhden tunnin lisää käytännön harjoitusta…
Slowly, but nicely… Pääasia että harrastus jatkuu. Jiihaa!
Pikkutyttönä en päässyt ratsastamaan, mutta kävin kuitenkin läheisellä tallilla ihastelemassa hevosia ja vietin osan kesä tuttavien ravihevosten parissa. Hienoa! Omasta koirasta haaveilin aina ja taisin olla kymmenvuotias kun sen sain. En ole koskaan kuitenkaan ajatellut että toinen on periaatteessa saaliseläin ja toinen saalistaja.
Uteliaat
Kun aloitin ratsastusharrastuksen, on ollut mukava verrata hevosten ja koirien käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Viimeksi saimme ratsastustunnilla hässäkän aikaiseksi kun yksi meistä heitti raipan katsomoon ja se kolahti alas puisilta penkeiltä hevoset säikyttäen. Ensin pillastui hevonen takanani ja sitten oma hevoseni, molemmat ratsastajat tipuimme tottumattomina selästä. Minulta meni olkapää sijoiltaan ja kaverilla vähän mustelmia ja kypärä hiekkaan.
Hermostuneiden hevosten kiinniottamisessa oli oma työnsä, kun villiintyneet hevoset kiersivät haastamassa muita hevosia ja yrittivät potkaista niitä. Opin että tärkeätä on pitää hevonen käännettynä sitä haastamaan tulleen hevoseen suuntaan. Opin myös, että erään ratsastuksenopettajan muistutus siitä että tunnilla pitää keskittyä hevoseen eikä kavereille jutusteluun koska alla on noin 500 kiloa elävää massaa, oli aika hyvä…
Rauhallista yhteiseloa
Koira ja hevonen
Koiran kanssa ulkoillessani olen monta kertaa miettinyt kuinka ratsukot olisi paras kohdata. Löysin Ratsastajainliiton sivuilta SRL:n, Kennelliiton ja Pyöräilyunionin “Kohtaamisoppaan“, jossa on hyviä vinkkejä jalankulkijan, koiranulkoiluttajan, pyöräilijän ja ratsastajan kohtaamisiin.
En esimerkiksi ollut aikaisemmin ajatellut että hevonen on saaliseläin ja siksi pelästyy helposti. Enkä toisaalta sitä että saaliseläimen näkökulmasta koira on saalistaja, jonka uhatessa kannattaa paeta tai yrittää puolustautua -potkaisemalla. Hevonen on siis saaliseläin ja sen maailmassa koira on saalistaja. Siksi koira pitäisi pitää lähellä, mahdolisesti jutella ratsastajan kanssa rauhallisella äänellä. Anna ratsastajalle tarvittaessa mahdollisuus pysäyttää hevonen, jotta voitte ohittaa toisenne turvallisesti. Jos koira haluaa haukkua, koeta hillitä sitä, hevonen voi potkaista uhkaa kohti. Jos kohtaat talutettavan hevosen, ohita aina kaukaa ja taluttajan puolelta.
Hevonen ja muut ulkoilijat
Pyöräilijänä, lähestyessäsi hevosta takaapäin, pyörällä kannattaa hidastaa ja ilmoittaa tulosta mieluiten puhumalla, sillä hevonen voi säikähtää polkupyörän kellon ääntä. Anna ratsastajalle mahdollisjos mahdollisuus pysähtyä ja kääntää hevonen kohti. Kun ohitat hevosen, kierrä kaukaa ja puhu rauhallisesti ohittaessasi. Jos hevonen säikähtää, pysähdy ja juttele ratsastajalle ja hevoselle.
Kävelijänä, puhu ratsastajalle rauhallisella äänellä, hevonen voi pelätä esimerkiksi vaatteiden kahinaa. Jos lähestyt hevosta takaa, jätä hyvä etäisyys ja kerro ratsastajalle, että olet tulossa. Anna ratsastajalle mahdollisuus kääntää hevonen sinua kohti, jotta se ei tule yllätetyksi ja potkaise.
Oppaassa on näitä ja paljon muita hyödyllisiä ajatuksia, joilla kaikki ulkoilijat mahtuvat samoille reiteille…
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit