Nostalgiaa entisöijälle – Billnäs konttorikalusteet, Tikkurilan Venemaalausopas

Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistoissa on paljon upeata aineistoa entisöinnistä ja menneen maailman menosta kiinnostuneille.

Löysin arkiston kun Puuvene.fi sivuilla nimimerkki “Ali” kirjoitti Tikkurilan Venemaalausoppaasta vuodelta 1933. Hyviä vinkkejä edelleen -vaikkapa siveltimen käsittelyyn hiekkapaperilla ennen maalauksen tai lakkauksen aloittamista (oppaan sivu 42)…

Aikoinani, harrastaessani huonekalujen entisöintiä ja huutokauppojen koluamista, tulin ikionnelliseksi kun löysin kirjastosta Billnäsin konttorikalusteiden oppaan 1920-luvulta. Nyt yht’äkkiä löysin digiarkistosta vaikka kuinka paljon Billnäsin tehtaiden luetteloita, hinnastoja jne.  

Wilh. Schauman’in Faneeritehdas O.Y. julkaisu vuodelta 1929 esittelee sarjaveneitä, jotka on suunnitellut konstruktööri ja yksinmyyjä Erik Estlander. Aivan mahtavaa mennen ajan tunnelmaa. Erik Estlander on julkaissut myös englanninkielisen esitteen “Deliveery of construction-drawings and complete motorboats and cruisers, Helsinki”  

Näitä selailemalla tulee hyvälle tuulelle -olisipa elämä vieläkin näin yksinkertaista! Ihailen myös vanhojen painotuotteiden kuvakieltä, taittoa  ja kauniisti mietittyjä kirjasintyyppejä, ulkoasua jne.

Erik Estlander sarjaveneitä -mitä charmia!

Raku – hyvää oloa ja maistuvaa ruokaa

Raku tarkoittaa hyvää oloa, rentoutta, mukavuutta ja vaivattomuutta. Kimmo Jylhän Raku-kirja (Otava, 2004) on kirjan esipuheen mukaan “nautinto kaikille aisteille”. Sitä se on oikeastikin. Siinä on upeita kuvia ja kiehtovia tarinoita japanilaisesta kulttuurista keittiön kautta tarkasteltuna. 

Kirjassa on myös muutamia yksinkertaisia, maistuvia reseptejä. Erityisesti olen ihastunut helppoon ja maistuvaan tapaan laittaa naudan ulkofilettä. Grillattu marmorifilee sopii hyvin myös sushi-pöydän jatkoksi, tai vaihtoehdoksi kalan kammoksujalle.

Helppo vaihtoehto kalaa kammoksuvalle

Grillattu Marmorifilee – Beef Tataki

• 200 g hyvin marmoroitua naudan ulkofilettä
• 2 dl soijakastiketta
• 1/4 dl seesamiöljyä
• 2 tl sokeria
• 1 tl valkopippuria

Aloita sekoittamalla kastikkeen ainekset (soija, seesamiöljy, sokeri ja valkopippuri) kattilassa ja lämmittämällä seosta miedolla lämmöllä kunnes sokeri sulaa.

Annos on kahdelle. Leikkaa liha vaakasuoraan halki niin että saat kaksi yhtä paksua palasta.

Grillaa kuumassa grillissä (itse käytän valurautaista parilapannua, silla saa hienon kuvion lihan pintaan) molemmilta puolin noin minuutti. Liha saa olla sisältä raakaa. Upota lihat kastikkeeseen. Käytä vielä nopeasti grillissä.

Leikkaa liha pieniksi suupaloiksi ja asettele ne lautaselle. Sivele päälle vielä kastiketta.

Tarjoa wasabin kanssa.

Annos siis kahdelle.

Me nautimme ruuan kanssa punaviiniä, oikeastaan olut sopii paremmin wasabin ryydittämän marmorifileen kanssa, tai australialainen Riesling.  

Kattauksessa käytin japanilaista lautasta, jossa on omat syvennykset lisukkeille – vihersalaatille, siitakesienille (“hot & cold”), wasabille ja soijakastikkeelle.

Siitake sienet lautasella valkoisella balsamicolla...wau!

Puhdistus – Sofi Oksanen

No-niin. Vasta tänä jouluna luin Sofi Oksasen “Puhdistus”-kirjan. Vaikuttava kirja kuvailevassa kerronnassaan, kielessään ja limittäin etenevissä jännittävissä tarinoissa / ihmiskohtaloissa. Kiitos kirjailijalle, hieno!

Kirja oli ensimmäinen lukemani Oksasen kirja.  En pitänyt sitä mitenkään erityisen feministisenä tai miesvihaisena kirjana – henkilöhahmot ovat tunnistettavia ja yleispäteviä, tapahtumat valitettavia mutta yhä todellisia ja juonen käänteet, kaikkine inhotuksineenkin, inhimillisiä (riippumatta siitä aiheutuvatko ne miehen vai naisen tekemisistä).  

Suurimman vaikutuksen minuun teki kerronnan maalaileva kieli ja kuvailevat yksityiskohdat… oli pakko googlata mitä muut ovat kirjasta pitäneet. Hesarin lukupiiristä löytyi paljon mielenkiintoista analyysia ja Sofi Oksasen omia kommentteja http://blogit.hs.fi/lukupiiri/sofi-oksanen-puhdistus/ 

Kiehtova kirja kaikessa raakuudessaankin.

Unelmien puuveneet

Sain joulupukilta ihanan fiilistelykirjan kesän odotteluun. Se on Pirkka Leinon kirja “Unelmien puuveneet Daphnesta Huh-Mariin”  joka esittelee eri puuveneiden tarinoita 1930-luvulta meidän päiviimme. 

Kirja alkaa tietenkin kuvauksella Göran Schildtin Daphnesta ja muista matkapurjehdukseen suunnitelluista veneistä. On ihana katsella vanhoista albumeista löytyneitä kuvia herraskaisesta purjehduksesta -kipparinlakit, prässihousut ja tyylikäs huivi kaulassa. Kauniita kuvia veneiden sisustuksen yksityiskohdista. Huikeita projekteja: 12mR Blue Marlin,  10mR Kitty sekä Clipper-Navigator. On kiva lukea tutuista nimistä kuten M-Yachtsin Martin Rosenstedt ja Jacobstads Båtvarvin Jan Backman. 

Hauska on myös kirjan viimeinen kappale “Venesuunnittelun taide”, jossa käydään läpi suomalaisen venesuunnittelun mielenkiintoisia kokeiluja ja yksityiskohtia, ja esitellään muun muassa Alvar Aallon unelmavene Nemo propheta in patria. Ehdotonta puuvene- ja klassikkofiilistelyä kaipaavien ja puuveneistä lumoutuneiden lukemista!

Kuhaa Mannerheimin tapaan

Kattaus Marskin hengessä - Louhisaari kohtaa Japanin

Risto ja Ritva Lehmusoksan kirja “Mannerheimin pöydässä” (Ajatus kirjat, 2003) on tarjonnut monta kiehtovaa reseptiä.   Yksi tutuista suosikeistamme on Mannerheimin kuha -sitä on helppo laittaa kotona ja makuelämys on taattu. Meistä se sopi hienosti Itsenäisyyspäivän teemaan.  

Kirjasta löytyy seuraava resepti:

• 4 kuhaseläkettä (tai filettä)
• suolaa
• valkopippuria myllystä 
• korppujauhetta
• voita paistamiseen

Mausta seläkkeet ja leivitä korppujauholla. Paista runsaassa voissa kypsiksi.

Piparjuurivoi (tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin):

• 4 rkl raastettua piparjuurta
• 4 rkl voita

Sekoita ainekset maustumaan.

Herkkusienikastike:

• 100 gr tuoreita herkkusieniä
• 2 rkl voita
• 2 rkl jouhoja
• 8 dl kermaa (itse laitoin aika paln vähemmän)
• suolaa
• valkopippuria myllystä 

Leikkaa sienet lohkoiksi, käristä kuumassa voissa kunnes neste on haihtunut. Ripotele päälle jauhoja ja sekoita. Lisää kattilaan kerma ja keitä kunnes alkaa saostua. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita kastiketta lautaselle ja nosta päälle kuhaseläkkeet. Laita paistettujen kuhaseläkkeiden päälle runsas lusikallinen piparjuurivoita. Lisukkeeksi keitetyt perunat.

Makuyhdistelmä on taivaallinen kun piparjuurivoi sulaa ja sekoittuu herkkusienten mietoon makuun! Ja vaikka paneerattua kalaa yleensä inhoankin niin tässä se toimii ihan kybällä…

Tässä vielä yksi kuva kattauksesta. 1950-luvun Arabian kultareunaiset astiat pääsivät juuri oikeaan käyttöön, vai mitä?

Kuhaa Marskin tapaan

Tietoa ja tunnelmia

Nämä ovat hyviä käytännönoppaita, tai vain ihania fiilistelykirjoja kauneuden ystäville (kielestä välittämättä).

Larssonin kirja on “must” jonka toivoisi suomennettavan. Hyvä perusteos, josta olen oppimut paljon. Painos on ilmeisesti loppunut, joten nappaa äkkiä omasi jos sen jostain vielä saat… Träbåtsrenovering – att underhålla och bevara ett kulturarv / Thomas Larsson 

 

 

 

 

 

Moottoriveneetkin ovat kauniita… Petterssonbåten – om C G Pettersson och hans båtar /Iwanowski Stefan & Värnéus Anders

 

 

 

 

 

Tämän kirja kuvilla voit fiilistellä sekä moottori- että purjeveneitä. Paljon kauniita yksityiskohtia… Om konsten att älska och vårda en träbåt / Andreas af Malmborg

 

 

 

 

 

Ja tietenkin Folkbåten : En modern klassiker / Berth Höjer

Tyylikkään köyhäilyn taito – ystäville kokkaamisesta

Ote kirjasta: “Mikään ei käy hermoille yhtä paljon kuin isäntäväki, joka ravaa jatkuvasti keittiön ja pöydän väliä ja pyytelee anteeksi, että kana on paistunut liian kauan ja kastike epäonnistunut. Mitä vähemmän vaivaa ruuanlaitto vaatii, sitä mukavammat illalliset”.

Myönnän syyllistyneeni joskus ruualla snobbailuun. Olen aika hyvä kokki ja pidän ruuanlaitosta, hyville ystäville laittaa mielellään ruokaa. Ongelmana on vain se, että kun kotona loihtii ravintolatason illaillisia viimeisimpiä trendejä matkien ei ehdi seurustella vieraiden kanssa ollenkaan. Ilta on kulunut rattoisasti, mutta en muista mitään siitä mitä tutuillemme oikeastaan kuului, vaan pyyhin hikeä otsalta ja otan helpottuneena viimeisen lasin viiniä vieraiden lähdettyä. Eihän siinä ole järkeä lainkaan! 

Paras illallinen, minun mielestäni, emäntänä, oli kun tein Vorschmarkia ystävillemme, haudutin ja keitin kokoon lammasjauheliha-anjovis-seosta yli yön hyvässä valurautaisessa padassa, ruokailussa pystyimmekin kaikki keskittymään kuulumisten vaihtamiseen, jutusteluun, snapseihin ja viiniin! Ihana ilta!  Päätinkin lisätä sivuille “SNAPSIT” osion, veneilyssäkin voi paikata hieman yksinkertaisempaa menyytä itse maustetuilla snapseilla. Ideat olen poiminut ruotsalaisesta kirjasta “Snaps  - gamla och nya blandningar”

Tyylikkään köyhäilyn taito – matkustamisesta

Tyylikkään köyhäilyn taito on Alexander von Schönburgin kirjoittama kirja. Luin sen noin vuosi sitten, en muista edes miksi se kiinnosti. Ehkäpä ajatus juuri siitä että elämässä voi olla kauniita ja tyylikkäitä asioita ylivelkaantumatta…

Viehätyin erityisesti kahdesta ajatuksesta, toinen liittyi ystäville järjestettäviin illallisiin ja toinen matkusteluun. Matkustelussa kirjoittaja pohti sitä, kuinka on trendikkäämpää, taloudellisempaa ja ekologisesti kestävämpää vaikkapa jäädä kotimaisemiin tai pyrkiä asettumaan jonnekin pidemmäksi aikaa, kuin ryntäillä turistien suosimissa viikonloppukohteista toiseen pakollisia nähtävyyksiä bongailemassa. Voisin jopa allekirjoittaa tuon ajatuksen.

Ensimmäisen kerran kävin Italiassa 1987 tavallisella charter-matkalla vanhempieni kanssa. Noh, se oli ehkä eksoottista, sillä kaverini kävivät tyypillisesti Kanarian saarilla siihen aikaan, lukioikäisinä. En ollut ikinä nähnyt mitään niin ihanaa ja tunnelmallista kuin San Marinon kapeat kujat ja vanhat rakennukset, ihanan iltavalaistuksen. Sen jälkeen Italia Riviera (Alassio), Cannes, Nizza, Pariisi, Mont Saint-Michel (muistaakseni), Rooma, Wien, Venetsia, Bryssel, Lontoo… Kun vuosi sitten toukokuussa kävin Lissabonissa (ja sitä ennen Cascais) olin lähinnä ikävystynyt (juu, anteeksi jos loukkaan jotakuta). Kuljeksin ylös alas kapeita katuja “Miradouroja” etsien, hieno kirkko, hauskat kaakelit, maalauksellisesti ränsistynyt talo. Hoh-hoijaa, paras muisto jäi Vinho Verdestä ja turskasta -muuten vain vertailin näkemääni ja kokemaani kaikkeen aiemmin näkemääni ja yritin hampaat irvessä rentoutua ja kokea elämyksellisyyttä. Liikaa hyvää aiheuttaa vain tylsyyttä. Vaikka rehellisyyden nimissä on tietenkin sanottava että aurinko, ai että nautin valosta ja auringosta ja tuoksuvista kukista. Haluan aurinkoon!

Elämyksellinen matkailu tuntuu kaikilla aisteilla tai adrenaliinina.

Rooma on minulle ränsistynyt ja brutaali kaupunki turhamaisen kauniiseen Pariisiin verrattuna (ehdoton suosikkini), mutta minulle on ikuisiksi ajoiksi jäänyt mieleen hetki viilenevässä illassa, voin vieläkin haistaa sateen jälkeen vahvana tuoksuvan appelsiinipuun kukan, siispä kukkivan appelsiinipuun tuoksu = Rooma, aistillinen ja tumma. Makuaistit ja esteettiset ilot, upea moderni taide se on minulle Pariisi. Pariisin kokee maku ja näköaistilla, siksi viihdyin siellä vuoden ja itkin kun jouduin palaamaan takaisin kotiin (noh, parikymppisenä on ehkä  muutenkin herkässä iässä). Sardinia puhutteli kuuloaistia – en ole moneen vuoteen kuullut heinäsirkkoja kotirantani vadelmapuskissa, ja yht’äkkiä, hakiessani uimapaikkaa, ympärilläni raikui ja sirisi. Minun oli pakko soittaa kotiin puhelu riemuissani -jipii, kuulen kaskaat!  

Kairo, Kairo on adrenaliinia eksoottisuudessa ja ylväydessään, pitkässä historiassaan. Vaikutuin  aikoinani Sinuhe Egyptiläisen luettuani ja kirjoitin muistivihkot täyteen lainauksia Waltarin kirjasta.

Pidempi oleskelu jossakin kohteessa, lähellä arkea asettuminen, se olisi tämän päivän elämyksellistä matkailua minulle. Tai aurinko ja äänet Afrikassa, siinäpä haavetta! Velipuoleni vaimo on ratsastanut kirahvien kanssa safarilla, tarpeeksi monta ratsastustuntia niin pystyn ehkä samaan…