You are currently browsing the category archive for the ‘Matkat’ category.
Siinä sitä mestaa olisi heittää lusikkaa taimenelle...
Tälle keväälle tarjoutui mahdollisuus lähteä tutustumaan Gotlantiin ja ihan parhaaseen meritaimen sesongin aloitukseen. Daamit ratsastamaan ja itse päiväksi heittämään meritaimenta.
Ensivaikutelma saaresta oli uskomaton: hevosia ja lampaita on varmaan enemmän kuin ihmisiä! Ja kalamiehelle rantaa tuntui piisaavan.
Tuttujen matkassa menimme saaren itäpuolelle ja aloitimme jo illalla parin tunnin sessiolla laakean lahden rannoilta. Pitkää hiekkapenkkaa riitti ja ajatus oli kokeilla lahdesta johon ajoittain taimenet tulevat lämmittelemään keväiseen aurinkoon.
Ekan illan rantamaisemaa, pitkää hiekkapenkkaa kahlattavaksi...
Matalaa rantaviivaa riittää ja lintuja on käsittämättömän paljon
Tukholmasta olin ostanut matkaan Sandgrävling lusikoita ja ensi tutustuminen oli hauskaa; viehe lensi kuin ohjus ja sitä oli hauska uitella tummien alueiden yli ja pudotella pysäytyksin. Ei ihme että noilla vieheillä vedetään täältä huikeita saaliita.
Sandgrävlingen ja Hexen koukkujenvaihdossa, huomaa katkennut ruosteinen vanhasta Moresildasta
Seuraavan päivän vietimme pohjoisempana ja aloitimme yhden luonnonsuojelualueen vierestä, huikeat maisemat ja herkullisen näköistä mestaa silmänkantamattomiin. Tuuli kaakosta, ei niin hyvä mutta mainingit eivät haitanneet liikaa.
Luonnonsuojelualueen majakka ja rantakivikkoa
Heittelimme majakkaniemen ilman tulosta, vaihdoimme mestaa ja kokeilimme kolmesta muustakin erityyppisestä paikasta. Ingen napp, harmi sillä maisemat olivat todella huikaisevia. Rannat hyvin helposti kahlattavissa, kivet eivät ole liukkaita ja vesi on kirkasta. Tänne uudelleen ja pidemmäksi aikaa!
Uutta lusikkaa kehään, tämä on kelvannut ennenkin!
Tämä niemi näytti vallan mainiolta....
Yhtä asiaa noin limnologin näkökulmasta jäin ihmettelemään: rannat olivat varsin paljaat, ei juurikaan vesikasvillisuutta ja rakkolevääkin erittäin vähän. Missä pikkukalat voivat piileskellä? Toki en nähnyt ainuttakaan pikkufisua, kolmipiikkiä tmv. ihan rantavedessä. Noh, eipä siellä ollut taimeniakaan, liian aikaista, pahus…
Hanhia piisaa ja taustalla makea taimenkarikko johon pääsee kahlaamalla; ingen napp
Mutta yksi oli ylitse muun; majoituspaikkamme olikin pieni kartano! Illallinen sata vuotta vanhassa salissa sai kalattomuuden tuntumaan varsin sivuseikalta…
Illallinen salissa, ei omasta saaliista... tällä kertaa!
'Mökkimme': koko talo käytössä, 6 huonetta a 2 sänkyä, taso exclusive, omat kylppärit joka huoneelle, koko paketti 200 €/vrk!!! Heittäkää meiliä jos kiinnostaa. Ainiin, WOW!
Raukarna, pohjoispään luonnonihme oli nähtävä seuraavana päivänä. Ajoimme luonnonsuojelualueelle melkoisessa sumussa ja johan valkeni: täällähän sitä olisi pitänyt olla kalassa! Kuvat kertokoot…
Kivikkoa silmänkantamattomiin, rantaa kilometritolkulla...
Tane tyrskyn takana, vavat Visbyssä, aijai....
Aavemainen maisema kalastaa - tänne tulen uudelleen
Meri valuu ihmisten niskaan
Islannin pömpelissä luonnonvoimat ovat vahvasti läsnä! Lähes aidon tuntuisesti kastuin, henkeäsalpaavaa elämystä! Eikä tuo kalaparven keskelle joutuminenkaan niin kovin tavallinen kokemus ollut…
Kalaparvi ui yleisön sekaan, wow!
Jäin odottamaan tulivuoren purkausta, olihan maailman taivas täynnä Islannin tuhkaa…
Islanti syöksee tulta ja savua...' No cash, only ash'
Islanti purkautuu - WOW!
Exploration of the Orient - Kiinan paviljonki sateen jälkeen
Sisään hämmentävän näköiseen rakennukseen. Kävelimme hitaasti ja jos Australian esitys oli ainakin minusta kovin heikko niin nyt oli pakko sanoa WAU! Luontoa, vettä (pidän kiinni teemastani, vaikka ripuli onkin jo ohi, tosin en ole syönyt lämmintä ateriaa kahteen päivään…), puuta ja ennenkaikkea historiaa. Paviljongin idea olikin katsaus historiaan ja visio tulevaisuudesta. Eri maakunnat esiintyivät omilla avuillaan sulassa sovussa, jopa Tiibet…
Vesi valui seinällä ja valoshow lattiassa - Kirnun kopio!
Kivilattialla välkehtivä vesi oli upea - tuon minäkin haluan kylppäriin!
Vasta kuvia katsoessani tajusin; kiinalaiset ovat kopioineet Kirnumme sisätilojen idean! Luontoelämykset valuivat, liikkuivat ja elivät seinillä ja lattioissa. Juuri niinkuin Suomen Kirnussa! Ai saamari, mikä se tämmöinen kansa on joka elää ja vaurastuu kopioinnilla ja sensuurilla? ‘Looking forward to future….’ mainostetaan Kiinan ‘Tötteröä’ , sallittakoon tässä vaikka ripulin piikiissä; jos olisi järkevä niin pitäisi miettiä miten globaalista asiasta Kiinan kohdalla onkaan kysymys ja toisaalta, ehkä niitä Kiinan poikien osakkeita kannattaa sittenkin ostaa eikä matkustaa Kreikkaan…
Mekong -jokikin virtasi lattiassa ja seinillä valui lunta ja jäätä
Historiaa pulppusi oikeastan joka puolelta ja tyylikkäästi. Erinomainen idea jaotella Kiinaa eri alueisiin, tuli jopa tunne että tänne haluan tulla uudelleen. Hiljainen kunnioitus kansan historiaa kohtaan kasvoi sisälläni vaikka jo pari päivää olen yrittänyt olla mukakohtelias vaikka vain joka 20:s kiinalainen puhuu englantia. Ja on töykeä ja välinpitämätön, paisti Expon alueella.
Ehkä… Onneksi oli kiire, huomenna uudelleen katsomaan, jos ehtii.
Shaanxi - tässä kohtaa oli pakko katsoa tarkemmin...
Elävännnäköisiä nukkeja, paitsi etteivät olleet!
Kala Kiinan kulttuurissa - back to basics
Valoshow Kirnun puisella lattialla - voikukan siemenet lentävät
Sisällä Kirnussa on vaikuttava tunnelma, ikään kuin lunta ja jäätä olisi läsnä. Seinällä liikkuva kuvakollaasi Suomen mahdollisuuksista on ainakin minusta hieno. Jään katselemaan ja mietin sulattaako Kirnun tunnelma ihmisten sydämet…
Helsinki ja pääkaupunkiseutu esittäytyy Expossa
Vaihtuvat kuvat kiinnostivat, design, korut... ja yllätys, luonto ja vesi
Sauna, vihta, savukala, kalastus, yötön yö, Iittala – kaikki itseasiassa samanlaisia design elämyksiä Suomesta aasialaisille. Lähellä luontoa ja kuitenkin omanlaisiaan. Pidin sinisestä hämystä ja lintujen äänistä, minusta ne saivat ihmiset viihtymään paviljongissamme.
Kirnun sininen hetki, vaikuttavaa
Keskeltä Kirnua Shanghain taivas hymyilee...
Siinä se sitten oli, paljon puhuttu Suomen Kirnu Shanghain auringossa maailmannnäyttelyssä. Ihmisvirtaa katsellessani mietin onko siinä sitä elämyksellisyyttä mistä itse Suomessa nautin. Oli, joo, olihan Kirnu omalla olemuksellaan hiljainen ja puhutteli varmaan aasilaisia erityisesti, ei kai Suomen paviljonkia turhaan oltu reitattu kolmanneksi. Ulkona kiveä ja vettä sisällä kuvashow maamme antimista. Astuin sisään hieman epäilevänä…
Kudulle hiipivä made jään alla Kirnun lattiassa, wow!
Kirnun lattioihin taiteilija Aimo Katajamäen (www.aimonomia.fi) kädestä piirtyneet mateet hiljensivät ainakin minut; aitoa ja vahvaa tarinaa jään ja lumen maasta, madeherkut herahtivat heti mieleeni eikä lapsuuden kolkkamaderetkikään ollut kaukana muistin syövereissä… Lisää tätä sanoin itselleni.
Juhlatilan lattian alla mateiden kutukarkelot kiihtyvät...
Kokonaisuus oli ainakin minusta elämyksellinen, Kirnusta löytyi tarinoita jotka olivat aitoja ja koskettivat ihmisiä. Ajattelinkin lähestyä tapahtumaa elämysten ja erityisesti mereen ja veteen liittyvien asioiden näkökulmasta…
Rapala ja Marilyn Monroe kohtasivat aikoinaan samalla forumilla, missä?
Niin, legendat syntyvät aidoista asioista ja tarinoista. Rapalan muutama vaappu roikkui vitriinissä ikäänkuin odottaen jotakin….? Koukut puuttuivat, solmut huonosti tehty (kalamiehen näkökulmasta) ja mitä hemmettiä näillä vieheillä oli tekemistä mateiden kudun kanssa? Oikeastaan elämysoppien mukaan juuri loppuun viedyt tarinat tarkkoine juttuineen ovat kaiken suola. Se juttu ja tarina, ELÄMYS mistä ihmiset maksavat. Tai miksi he haluavat tulla Suomeen kokemaan jotakin erityistä mitä eivät ehkä omassa maailmassaan saa.
Kirnua pitäisi hieman vielä viilata, palaan tähän aamulla, ihailkaa vaikka Shanghain valoja….
Shanghain valoja Sheratonin kerroksesta 22
Jonny oli rodultaan irlannincob. Siis irlantilainen risteytysrotu, jonka alkuperä liittyy irlannin kiertelevien tilattomien ja mustalaisten historiaan.
Googlailin vähän hevosrodun taustoista ja löysin Suomen Irlannincob yhdistyksen sivuille. Sieltä luin kuinka hevoskannat irlannissa olivat 1990-luvulle tultaessa merkittävästi kutistuneet kun hevosia vietiin autolasteittain Dublinin takapihoilta teuraaksi tai myytäväksi Englantiin ja Hollantiin. Kuljetusolosuhteet olivat vähän niin ja näin. Vuonna 1998 perustettiin Dublinissa the Irish Cob Society joka otti päämääräkseen rodun säilyttämisen. Järjestelmällisellä jalostustoiminnalla pyritään säilyttämään rotu ja sen ominaisuudet, kestävyys, ystävällisyys ja rohkeus.
Kuten muut sukulaisensa, Jonnykin oli seurallinen, rauhallinen ja ystävällinen muita hevosia ja ihmisiä kohtaan. Rauhallinen kuin lammas, mutta ulos päästyään aloittelijalle riittävän pirteä. Ihanan tasainen liike. Jonnyn selässä oli mukava ratsastaa pikku kyläteitä pitkin, metsäpoluilta rantaan ja niityille.
- Tällaista olisi voinut olla…
Lähtiessäni Gotlantiin haaveilin kukkivista valkovuokkopelloista, lammaslaumoista merenranta niityillä ja ratsastuksesta meressä.
Ihan niin pitkälle ei kevät vielä tänä vuonna Gotlannissa ollut ennättänyt. Kerstinin hevonen säikähteli yksittäisiä lumikasoja metsäteillä. Krookukset, liljat ja sinivuokot sinnittelivät jo auringossa. Lampaita kohtasimme paljon – jännittävintä oli ratsastaa lammashaan läpi. Otimme muutaman askeleen, pysähdyimme ja odotimme lampaiden siirtyvän. Emme halunneet että viimeisillään olevat lammasäidit lähtisivät vauhkoontuneina säntäämään karkuun. Kävimme ratsastamassa myös meren rannalla. Pohja oli vielä liian vetistä, jotta olisimme voineet mennä mereen asti. Mutta varmajalkaisten hevosten selässä oli hauska tutustua rantaan, sen kasvustoon ja linnustoon.
Ihailin kiviaitoja ja niiden täsmällisyyttä -tuhansia miestyövuosia, joita kului niiden rakentamiseen ja ylläpitoonkin.
Yhteensä viihdyin 3,5 tuntia hevosen selässä – pidimme pienen evästauon 2,5 tunnin ratsastuksen jälkeen ja jatkoimme sitten hetken. Kroppa kesti hyvin -vain oikean jalan väärä asento vaivasi hieman.
Museon jälkeen kävin syömässä El Gran Cafe ravintolassa Rialton nurkan takana. Upea jugend-tunnelma, mutta voi ei mitä ruokaa. Miten kauppahallien upeista valikoimista saadaankin näin tajuttoman mautonta mössöä? 20 euroa kuorissaan tarjotuista sydänsimpukoista ”paikalliseen tyyliin”.
Vieraita odottaessa - El Gran Cafe
Voi herranjestas – piti taas oikein maistella rasvaisen korppujauhon alla lilluvaa lientä jossa uiskenteli raskaasti kalalle maistuvia paloja simpukanlihaa –en vieläkään tiedä oliko liemi kesäkeittoa vai ohuesti suurustettua valkokastiketta –mitään makua siinä ei kuitenkaan ollut. Alkuruokana lämmin vuohenjuustosalaatti –paikalliseen tyyliin. Voi ei – laakea lautasellinen uunissa sulatettua vuohenjuustoa, päälle ripoteltu pinjansiemiä (sellaisenaan, ei paahdettu) ja RUSINOITA. Salaatti?!
Illalla päätin mennä konserttiin. En osannut ennakkoon aavistaa millainen nk elämys olikaan tiedossa. Olin lukenut jostakin matkaoppaasta ettei konsertilla ole niin väliä, mikä tahansa musiikki kuulostaa hyvältä kauniissa rakennuksessa. No-niin, espanjan kielen ummikkona otin siis riskin ja varasin liput lauantai illan konserttiin Cobla, cor i dansa –ajatukseni kulki suurin piirtein niin että jotain koplaa, sydäntä tanssissa – siis jotain peri espanjalaista ajattelin osaamatta espanjaa sanaakaan. Melkein sinne päin! Cobla tarkoittaa orkesteria, joka soittaa perinnemusiikkiin pohjautuvaa torvisoittomusiikkia, josta on tehty vähän korkeakulttuurisempi versio (anteeksi musiikintuntijat) …
Ihan hirveää siis. Ensimmäiset epäilyksen hetket konsertissa tulivat kun näin vain 10 tuolia näyttämöllä, ainakaan kovin hienoa klassista sinfoniakonserttia en tulisi kuulemaan. Toinen kauhun hetki koitti kun lavalla marssi torvisoittokunta pukuihin pukeutuneena. Apua!
Upeat jugendtyyliset posliinikoristeet himmenivät hetkeksi kun yritin saada makua musiikkiin – Hamina Tattoo kohtaa tangomarkkiinat ja välillä käytiin jossain Almdovarin leffojen mustalaisten sirkuselämää tahdittamissa tunnelmissa tai kummisedän viipyilevissä sävelmissä. Noh, siitäkin selvittiin – ja aika ajoin musiikki jopa kuulosti korviini ihan siedettävältä.
Paikka oli hieno, idea hyvä ja toteutus halpa –aina ei voi voittaa ihan 100 %:sti. Jos haluat mennä jatkamaan samaan sarjaa, niin taidepläjäys koostuu muistaakseni 10 konsertista, joissa vuorottelevat perinteinen torvimusiikki (sartada-tanssiin), kuoromusiikki ja perinnetanssit ja niihin kuuluva tanssimusiikki. Tila on ainakin upea!
Palau Musica Catalanya sijaitsi sekin lyhyen kävelymatkan päässä hotellista –tämä oli asia joka myöskin puolsi valintaani. Valaistuja katuja tuntui turvalliselta palata yksin kotiin, lämmin ilta ja mukava tunnelma. Viinipullon loppu maistui pehmeältä…
Perjantaina menin aikaisiin nukkumaan, seminaariväsymystä. Nukuin aika pätkittäin, heräsin vähän seitsemän jälkeen yrittäen arvailla sataako ulkona niin kuin oli luvattu vai paistaisiko taas aurinko. Kävelin kauniiseen holvikellariin aamiaiselle – aamiainen oli kyllä monipuolinen, mutta ikkunattomassa tilassa minusta alkoi tuntua että olisin viettänyt jo ikuisuuden kellariloukossa. Paistetun pekonin ja makkaroiden käry tarttui puhtaisiin vaatteisiin. Onneksi ulkona näytti paistavan aurinko.
Olin ulkona joskus hieman ennen yhdeksään – päätin aloittaa päivän kävelemällä reilun matkan Sagrada Familia – kirkolle. Minusta on kiva kävellä aamuisin ja seurata kuinka kaupunki herää ja liikkeet avautuvat hiljalleen… Ihastelin mekastelevia papukaijoja puussa, katselin kuinka riemukaaren luokse koottiin vanhojen autojen näyttelyä. Vihdoin kirkon ikuisella työmaalla, jono eteni melko sujuvasti.
Olen jugend-tyylin ystävä ja omaa tietämättömyyttä Gaudi ja Barcelonan jugend on jotenkin mennyt vähän ohi. Sen yhteys luontoon ja luonnonmuotoihin sekä keramiikan käyttö yllätti positiivisesti. Täytyy tutustua paremmin…
Häkellyttävää
Kävin myös Tapies Foundationissa. Omalla tavallaan myös tämä näyttely oli vaikuttava, lähinnä sen vuoksi että oli mukava kurkistaa siihen mistä pelkistettyyn taiteeseen oli saatu inspiraatio.
Lampsittuani aikani ostoskaduilla päätin kuitenkin urakoida myös Picasso-museon. En ollut aiemmin tajunnut syytä siihen miksi “espanjan pojan” töitä on niin paljon Pariisissa, museossa selvisi että valtaosa Picasson Pariisin kauden töistä on verovelkojen vuoksi aikoinaan luovutettu Ranskan valtiolle. Barcelonan PIcasso-museossa oli rauhallinen tunnelma – alle parikymppisenä tehdyt nuoruudentyöt olivat taitavia, jopa sensuelleja ja kauniita -ihan toisenlaista PIcassoa kuin mitä yleensä näkee. Museossa oli myös muutama hieno nk- sinisen kauden työ.
Kannattaa käydä.
Vaihdoin siis perjantaina Rialto-hotelliin, C/Ferran, 42. On aina ihanaa tulla kongressikeskusten liepeiltä oikeaan keskustaan. Jo taksissa tuli hyvä mieli ihmisvilinästä, kauniista rakennuksista, liikenteestä ja kuhinasta. Hotelli on siisti, ja sijainti erinomainen. Historiallisessa keskuksessa, tosi lähellä La Ramblas kävelykatua ja Placa Catalunya, eikä satamaan kävele kovin pitkään. Hauska yksityiskohta etenkin taidemuseoihin käyntejä suunnittelevalle on tietenkin se että Joan Miro on syntynyt rakennuksessa.
"Byebye" kongressikeskus ja työmaa
Tullessani hotelliin, olin niin innostunut sen sijainnista etten edes huomannut huoneeni puutetta – se oli ikkunaton! No, eihän tänne ole tultu hotellihuoneeseen istumaan… Oli aika avata perjantaipullo – punaviiniä, ilman pullonavaajaa. Kun korkin vihdoin sai oveluudella ja voimalla survottua pullon sisään oli punaviiniä lattialla, lampussa ja tapetissa.
Ensi kerralla kannattaa rituaali tehdä kylppärissä, investoida 2,5 euroa viinipullona avaajaan tai heittää heti yksi kotona pyörivistä avaajista matkalaukkuun heti kotiin tultua, jo valmiiksi seuraavaa reissua varten. Käsittämätöntä käyttää kallisarvoista turistiaikaa hotellihuoneen seinien pyyhkimiseen kun ulkona paistaa aurinko!
Kävelin ensimmäiseksi Ramblasia pitkin rantaan – meri tuoksui tuulessa, aurinko paistoi. Vältin tällä kertaa Maremagnum ostoskeskuksen ja kävelin vain leppoisasti pitkin veden päälle rakennettua Port Vell aluetta, puulaitureista ja suuresta satamasta syntyy mukavan merellinen tunnelma. Täytyy sanoa että Barcelona osaa ottaa hienosti meren osaksi kaupunkikuvaa, vähän kuin Nizza.
Seesteistä
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit