Hetki tuomen ja syreenin välillä -viimeistelyä

Aamun Hesarissa oli pieni kommentti ruotsalaisesta sanonnasta - “mellan hägg och syren”. Lyhyt hetki kun tuomi on kukkinut ja syreenin kukinta alkaa, se on pikemminkin taianomainen hetki kuin varsinainen vuodenaika, ajanjakso. Perinteen mukaan käsityöläiset (suutarit) viettivät kesän ainoan lomansa juuri tuona lyhyenä hetkenä…

Itselleni tämä tuomen ja sireenien tuoksun kyllästämä hetki on veneilykauden aloituksen loppusuora, viimeistelyn hetki.

Puomipeiton viimeitselyssä parvekekin toimii verstaana...

Epäkeskohiomakoneen, hiontatöiden ja lakkapensseleiden jälkeen on kiva katsoa mitä “taulumaalarin” pakista löytyy - öljymaalauspensseleitä, vähän Miranolia parissa eri sävyssä – maalasin puomipeittoon Alkan-nimen ja veneen valmistumisen vuosiluvun. Vielä kun saisi puomipeiton kantattua viinipunaisella kuomukankaalla…  

Maston lakkaus ja entiselleen rikaus on ollut hieman isompi juttu tänä keväänä. Sen lisäksi on ollut hienoa maalata puomipeittoon nimikirjaimet, tilata nimitarrat veneen kylkiin sekä hioa ja lakata pentterin muotoiltuja mahonkihyllyjä ja miettiä astiaston sijoittelua ja pöytäliinan ompelua. Tilasin Toplichtistä vanhan tyyliset fendarit. 

Varustelua on tehty paljon pienemmällä stressillä kuin aiemmin.

Sinnikästä salapoliisityötä – lakkaetsivä kuin Poirot

Epäonnistuneiden lakkausten aiheuttaman vihastuksen, syyttelyn ja turhautumisen keskellä alkoi salapoliisityö – voisiko vika olla tunnetussa lakassa? Le Tonkinois on yli satavuotias ja yleisesti tunnustettu tuote. Viime vuoden kokemukset lakasta ovat aivan erinomaiset, siksi hainkin syytä huonoon lopputulokseen kaikesta muusta paitsi lakasta. Vihdoin otimme kuitenkin yhteyttä maahantuojaan.

Voisiko vika olla jossakin muualla kuin käden ja pensselin välissä?

Ensin selvisi että maahantuojia on kaksi – Tope Oy ja Jotiko-Marine. Aloitimme virallisesta maahantuojasta, joka ensin kielsi lakassa olevan mitään ongelmaa. Maahantuoja kyllä kertoi että koska kyseessä on luonnontuote sen laatu saattaa hieman vaihdella, erityisesti lakassa käytetyn kiinanpuuöljyn saatavuus ja laatu vaihtelee jonkin verran.  Maahantuoja kertoi tehtaan taustoista, omistajansuvussa tapahtuneista muutoksista ja siitä kuinka öljyä edelleen valmistetaan viidentuhannen litran erissä. 

Johtopäätökseni puhelusta oli että kyseessä oli nk. käsialatuote, jonka laadunvalvonnassa saattoi olla satunnaisia puutteita. Soitin myös lakat myyneeseen espoolaiseen liikkeeseen, jossa palvelu on aina ollut asiantuntevaa.  Tuolloin sain selville että hyvän tuloksen aikaansaanut, ensin käyttämäni lakkapurkki oli eri erästä kuin muut ostamani lakat. Sain myös kuulla että maahantuojalla oli ollut vaikeuksia toimittaa lakkaa liikkeeseen eikä uuden erän toimituspäivää vielä tiedetty.

Päätimme kysyä neuvoa myös Jotiko-Marinesta, jossa ongelmiimme suhtauduttiin asiallisesti ja saimme tilalle pari purkkia uutta lakkaa. Emme kuitenkaan voineet tietää mistä erästä lakat olivat, siksi tuloksestakaan ei ollut takeita. Sisuunnuin ja soitin Pohjoismaisen organisaation Björn Westmanille. Viisastuin monessa asiassa.

Vuosikertaviineistä vuosikertalakkoihin – testing, not tasting

Nyt on se aika kuusta. Aika, jolloin puuveneilijä kyttää viiden vuorokauden sääennustetta ja yrittää löytää hyvän jakson lakkaamisille – alhainen ilmankosteus, sopivasti aurinkoa, ei liian tuulista. Kuten aikaisemmissa jutuissa jo kerroinkin, viime vuosi oli aikamoista taistelua Le Tonkinois-lakkausten kanssa. Saman ei haluaisi toistuvan ja uusi lakka onkin haussa.  Hyvää säätä odotellessa, kerrataanpa vielä viime keväältä kokemuksia…

Aito ja alkuperäinen - mikä lakaksi?

Viime kevät alkoi kuten aiemminkin – ennen vappua ostin useamman purkin Le Tonkinois – lakkaa.  Lakka on joustavaa ja kestävää, kauniisti pensselin alla juoksevaa ja itsensä tasoittavaa luonnonöljypohjaista lakkaa. Odotin jo kylkien flyygelipintaa – hiomisen jälkeen on aina ihanaa päästä viimeistelytöihin! Pian kuitenkin huomasin että olin tahtomattani joutunut ”lakkapruuviin” eli testaamaan erilaisia lakkoja juuri silloin kun veneen olisi jo pitänyt olla vedessä.

Kiukun ja hatutuksen keskellä mietin pitäisikö viinimaailmasta tuttuja oppeja soveltaa myös venelakkoihin. Usein uuden maailman viinien tekninen laatu saattaa olla parempi kuin niin kutsuttujen vanhojen viinimaiden viinien. Onko tilanne samanlainen venelakoissa? Pitäisikö modernien, ”uuden maailman lakkojen” viedä voitto perinteisestä ranskalaisista klassikkolakoista kuten Le Tonkinois? Pitäisikö alistua Hempelin käyttöön?

Sähköä lumitöihin ja venehommiin

Suomenojalla on taas sähköt. Jipii!

Veneiljän lumilinna, mites tuolta paatin kaivaa esiin?

Sähkön käyttäminen tosin edellyttää lumilapion käyttämistä, sillä sähkötolppa tuskin näkyy tuulen kinoksiksi keräämän lumen seasta. Olen kateellinen kaikille venenaapureillemme, joiden vene on talvisäilytyksessä pukeilla pressutettuna, ilman katosta. Tuuli on pyyhkäissyt noista ruuduista lumet hienosti eteenpäin – ja kasannut todennäköisesti ainakin 10% (vähintään, fiilispohjaisesti arvioituna) kaikesta Suomenojan lumesta meidän katoksemme ympärille… prrrhana!

Vähän olemme lunta jo levittäneetkin pois katoksen ympäriltä, mutta vielä on tehtävää… Lehdissähän on jaettu kaiken maailman hienoja vinkkejä kuinka lumenluontiin voi käyttää lehtipuhallinta ja muita vempaimia, mutta mikähän tepsisi tuohon märkään nuoskalumeen ;) ?! 

Tältä muuten näyttävät espoolaisen veneilijän kauden aikataulut kaupungin näkökulmasta:

PVM	AIHE
	1.3. ->	Vaihdettavien venepaikkojen jako
	1.3.-31.10	Sähkö kyketty venesatamiin
	1.4. ->	Venepaikkojen jako
	1.5.-15.10	Kesävesi kytketty
	10.6.	Talvisäilytyskausi päättyy
	11. 6. ->	Talvisäilytysalueella olevat telakointitarvikkeet toimitetaan romutettavaksi (lasku paikan haltijalle)
	11.6. ->	Talvisäilytysalueella olevat veneet kuljetetaan kaupungin varikkoalueelle (lasku säilytyksestä veneen haltijalle)
	11.6. ->	Traileripaikkojen jako
	15.9.	Talvisäilytyskausi alkaa
	15.10.-10.11	Erillisen talvisäilytyspaikan haku (niille, joilla ei ole kaupungin venepaikkaa)
	30.9.	Venepaikan vaihtokausi päättyy

Mitä tapahtuikaan vuonna 1949?

Klassikkoherkku tämäkin (kuva: www.seriouswheels.com)

Veneemme Alkan on rakennettu 1949 Motalassa, Ruotsissa.

Tiesitkö että vuonna 1949:

• Polaroid-kamera tuli markkinoille USA:ssa.
• Ensimmäinen kuplavolkkari (vm 1948) tuotiin USA:n markkinoille, auton maahan tuonut kauppamies joutui myymään esittelyauton saadakseen matkansa maksettua. Vain kaksi autoa myytiin tuona vuonna.
• Ruotsissa alkoi SAAB -henkilöauton sarjavalmistus.
• Suomessa lakkautettiin kansanhuoltoministeriö. Ja perustettiin Suojelupoliisi.
• Venealan Keskusliitto, tuolloinVeneveistämöyhdistys, järjesti ensimmäisen suomalaisten yhteisosaston Pariisin kansainvälisessä venenäyttelyssä.
• Julkaistiin George Orwellin “Vuonna 1984″-kirja.
• Mitä muuta…? 

Venemessut vai Vancouver?

Ehdin illan suussa kuvaamaan upeaa auringonlaskua ja sumun hiipimistä Haukilahden rantaan. Koira oli hukkua lumeen ja kieltäytyi kepin heittelystä. Siinä taivastellessani lumen määrää huomasin hauskan yksityiskohdan: jäälle pääsee parhaiten hiihtämällä pitkin sataman laitureita!

Portti baanalle - laiturihiihtoa?

Samalla mietin huomenna alkavia venemessuja ja mitä siellä on tarjolla….ja oikeastaan mitä haluan nähdä tai mitä tarvitsen. Vai viekö voiton Vancouverin tohina? Ei, kyllä messuille on mentävä hipelöimään uusia välineitä, tapaamaan tuttuja ja tsekkaamaan mitä on tullut unohdettua!  Varsinkin kun kuulin että messuilla olisi pitkästä aikaa näytillä aito puinen folkkari! Kyllä vanhalle Rouva Alkanille tarvii otta muutama kuva messuilta….

Lumeen hukkunut purkkari? Melkein....

5970 hyvin käytettyä euroa

Kokonaisuudessaan täysin tyhjästä puuveneharrastuksen aloittaneella on siis mennyt materiaaleihin, työkaluihin ja tarvikkeisiin sekä veneen sisustukseen 5 970 euroa. 

Puuveneilijän lemmikki

Tämän lisäksi olen käynyt erilaisia kursseja, yhteensä noin 500 euron edestä. Kurssit ovat liittyneet avigointiin, purjehdukseen ja puuveneen huoltoon ja kunnostukseen – kaikki ovat olleet erittäin hyödyllisiä ja tuoneet lisää näkökulmia harrastukseen.

• Saaristomerenkulku, 77 euroa (Espoon Kipparit/ Espoon työväenopisto)
• Purjehtijakurssi, 260 euroa (Suomelinnan Pursiseura)
• Puuveneen huolto ja kunnostus, 105 euroa (Kuggomin kansanopisto, Axxell, Pernaja)
• Pimeäpurjehdus, noin 20 euroa (Espoon Kipparit)
• Puuveneen hoitokurssi, 30 euroa (Suomenlahden puuveneilijät)

Maksuja laituripaikoista ja talvisäilytyksesta kertyy folkkarin kokoiselle veneelle 240 euroa kesäisin ja 80 euroa talvisin. Yhteensä 820 euroa kolmessa vuodessa.

Suurin vuosittainen kuluerä taitaa olla ylimääräinen lämmin  vuokravarasto (2 kuutiota) purjeille, patjoille jne. sekä muille tavaroille 851 euroa vuodessa! Mistä tätä tavaraa oikein tulee?

 

Veneilyn kustannukset (3), ylläpitoa

Myös vuonna 2009 tehtiin paljon mutta suurin osa tarvikkeista ja työkaluista oli hankittu edellisenä vuonna. Hiomatarvikkeisiin, maaleihin, siveltimiin sekä sekalaisiin tarvikkeisiin kului yhteensä 460 euroa.

Talvisäilytys ja kaupungin venepaikka yhteenä 320 euroa. HSK:n jäsenyys ja vuosimaksut 710 euroa.

Tekeminen rutiinia, työasennot kamalia

Toisaalta päädyin tänä vuonna uusimaan patjat ja hankkimaan verhokangasta tyynyihin ja keulapiikin ja “salongin” erottavaan väliverhoon, kustannukset yhteensä noin 1 600 euroa.

Lopputulos palkitsee

Eli halvaksi ei tullut tämäkään vuosi. Ensi vuonna sitten sähköistys, plotterit jne.

Veneilyn kustannukset (2), työkalut ja tarvikkeet

2008 oli perushankintojen ja tekemisen vuosi.

Siitä se sitten lähti...

Venekatoksen toimivuus on kaiken A ja O kun lähtee itse kunnostamaan venettä ja tekemään huoltotöitä. Olennaista on hyvä päällyspressu, mielellään sellainen joka päästää hyvin valoa läpi mutta on kuluneenakin vesitiivis, lisäksi halliin on rakennettava oikea valaistus ja sähköistys.

Venekatoksen rakentamiseen, kestopeitteeseen ja valaisimiin kului 100 euroa, aiemmin ostetut kulmaraudat ja puutavara käytettyinä noin 60 euroa.

Oma haasteensa aloittelijalle on venekatoksen suunnittelu ja mitoitus - tässä muutama vinkki. Tässä hyvä ja selkeä piirustus 9 x 4 metrin venekatoksen rakentamiseen. Monet haaveilevat kaarihallista, tässä taas Puuvene.fi ohje sille. Omasta mielestäni kyllä ensimmäinen katos on helpompi purkaa keväällä pieneksi kasaksi säilytystä varten.

Huonoista työkaluista tulee vain vihaiseksi, siksi panostin alusta alkaen Lönnqvistin suosittelemiin lähes ammattilaistasoisiin työkaluihin.

• Fein Multimaster sekä tarvikelaukku, 339 euroa.
• Metabo epäkeskohiomakone, 150 mm, 259 euroa
• Kärcher-imuri hiontapölyn imemiseen, 69 euroa
• Metabo akkuporakone, 129 euroa

Sähkötyökalut, yhteensä 796 euroa.

Hiontatarvikkeisiin - papereihin, Bahco-kaapimiin ja teriin kului yhteensä 215 euroa.  

Maalit ja ohenteet, kyllästeet, petsit ja lakat maksoivat yhteensä 522 euroa. Tällä summalla siis maalattiin kansi, lakattiin kyljet ja kansirakenteet, maalattiin pohja ja vesilinjan raita. Maalaustarvikkeisiin, siis puhdistuskemikaalehin,siveltimiin, siniseen maalarinteippiin, tahmaliinaan ja putsausliinoihin, käsineisiin ja suojiin kului yhteensä noin 165 euroa.     

Tarvikkeisiin siis upposi rahaa noin 1 800 euroa.

Tähän päälle kaupungin venepaikka, 240 euroa ja talvisäilytys 80 euroa sekä kurssien kustannukset.

Kemikaalivaihtoehtoja

Veneilyn kustannukset (1), katos ja pukit

Kyselin edellisessä artikkelissa mitä veikkaisitte veneilyharrastuksen kustannuksiksi, siis sen jälkeen kun ostimme 2007 veneen 3600 eurolla. Kyselyyn vastasi 71 henkilöä. Suurin osa, 34 %, arvasi että yli 6000 euroa, 24 % arveli kuluja kertyneen 2000 – 4000 euroa. Optimistinen 4 % äänestäjistä arvioi kulujen olleen alle 1000 euroa.

No, niin…

2007 oli veneen hankintavuosi, vene hankittiin elokuussa, joten tarvikkeisiin ei vielä tuolloin kulunut paljon rahaa.  Keltaisen pörssin kautta löytyi hyvät IF-veneen teräspukit 100 eurolla, venekatoksen puumateriaali, kulmaraudat ja pressu käytettyinä muun sekalaisen tavaran kanssa noin 150 euroa. Vakuutin veneen IF:ssä, vuosimaksu täyskaskosta 85 euroa. Talvisäilytyspaikka kaupungilla 70 euroa, ja loppukauden venepaikka EPS:illä 100 euroa. Lisäksi hankimme vähän mukavuusjuttuja – myrskylyhdyt, Ezetil jääkaapin (40 eur) jne.

Kulut ekana vuonna yhteensä  577 euroa.

Uutta ihmetellessä