You are currently browsing the category archive for the ‘Kansanvene’ category.
Hai liukuu Folkkarimme ohitse
Saimme Fokkarimme katsastettua juuri ennen Juhannusta ja eikun kutsun perään kohti Sipoota. Matkalla itään oli turvauduttava konevoimaan lähes pläkällä merellä. Huikean lämmin fiilis, paljon veneitä liikkeellä ja juhannuksen odotus ilmassa! Voiko muuta toivoa.
Juhannuspäivän kohokohta - Alkanin ensimmäinen Juhlaliputus!
Folkkarin kylki kiiltää - kiitos Epifaneksen
Kulunut viikonloppu sujui tiiviisti Suomenojalla – pohjatöitä viimeistellen ja lakaten. Pohdiskelujen jälkeen päädyin Epifaneksen lakkaan – olen erittäin tyytyväinen kiiltoon ja lakan työstettävyyteen. Homma sujui vauhdikkaasti. Lakan litrahinta on kyllä noussut melkoisesti ja se on selkeästi kalliimpaa kuin muut lakat. Toisaalta – jos lakan UV-suoja on hyvä ja lopputulos vielä silmääkin miellyttävä saattaa laatuun satsaaminen kannattaa…
Epäonnistuneiden lakkausten aiheuttaman vihastuksen, syyttelyn ja turhautumisen keskellä alkoi salapoliisityö – voisiko vika olla tunnetussa lakassa? Le Tonkinois on yli satavuotias ja yleisesti tunnustettu tuote. Viime vuoden kokemukset lakasta ovat aivan erinomaiset, siksi hainkin syytä huonoon lopputulokseen kaikesta muusta paitsi lakasta. Vihdoin otimme kuitenkin yhteyttä maahantuojaan.
Voisiko vika olla jossakin muualla kuin käden ja pensselin välissä?
Ensin selvisi että maahantuojia on kaksi – Tope Oy ja Jotiko-Marine. Aloitimme virallisesta maahantuojasta, joka ensin kielsi lakassa olevan mitään ongelmaa. Maahantuoja kyllä kertoi että koska kyseessä on luonnontuote sen laatu saattaa hieman vaihdella, erityisesti lakassa käytetyn kiinanpuuöljyn saatavuus ja laatu vaihtelee jonkin verran. Maahantuoja kertoi tehtaan taustoista, omistajansuvussa tapahtuneista muutoksista ja siitä kuinka öljyä edelleen valmistetaan viidentuhannen litran erissä.
Johtopäätökseni puhelusta oli että kyseessä oli nk. käsialatuote, jonka laadunvalvonnassa saattoi olla satunnaisia puutteita. Soitin myös lakat myyneeseen espoolaiseen liikkeeseen, jossa palvelu on aina ollut asiantuntevaa. Tuolloin sain selville että hyvän tuloksen aikaansaanut, ensin käyttämäni lakkapurkki oli eri erästä kuin muut ostamani lakat. Sain myös kuulla että maahantuojalla oli ollut vaikeuksia toimittaa lakkaa liikkeeseen eikä uuden erän toimituspäivää vielä tiedetty.
Päätimme kysyä neuvoa myös Jotiko-Marinesta, jossa ongelmiimme suhtauduttiin asiallisesti ja saimme tilalle pari purkkia uutta lakkaa. Emme kuitenkaan voineet tietää mistä erästä lakat olivat, siksi tuloksestakaan ei ollut takeita. Sisuunnuin ja soitin Pohjoismaisen organisaation Björn Westmanille. Viisastuin monessa asiassa.
Norjalainen päiväristeilijä edessä ja takana punainen folkkari
Lauantai 17.4. oli veneilyhenkinen päivä kaiken kaikkiaan. Ensin olimme Venekirppiksellä ja sitten kävimme tutustumassa Venemessuilta tutun “ferrarimaisen folkkarin” tehneen Veneistämö Oy:n uusiin tiloihin Kellokoskella.
Kauniissa ruukkimiljöössä, Kellokosken sairaalaa vastapäätä sijaitsevassa teollisuushallissa toimivat Veneistämö Oy ja Veneveistämö P. Sjernvall Oy. Yritykset tekevät kaikkea veneisiin liittyviä puutöitä - sisustuksista veneiden rakentamiseen. Vaikka halli on melko pieni (uusia töitä kyllä mahtuu!) niin historiallinen ruukkimiljöö luo kivan tunnelman. Asuinalueen keskelle jääneen ruukkimiljöön tehdasrakennukset ovat peräisin pääosin 1890-1930 -luvuilta – voin kuvitella jokimaiseman leppoisan kesäisen tunnelman.
Masto liimauksessa
Pojilta kannattaa tosiaan kysyä erilaisia pieniä kunnostushommia veneen sisutukseen ja muihin pieniin puutöihin. Toisaalta, jos mieli tekee puista soutuvenettä, kannattaa siitäkin pyytää tarjous… Myynnissä oli myös erilaisia pieniä tarvikkeita (nauloja, niittejä jne. ) sekä muun muassa Rylardin ja Epifanesin tuotteita. Veneistämö sijaitsee osoitteessa Vanha Valtatie 190, 04500 Kellokoski (Ruukinkujan puolella). Helsingistä matka sujuu nopeiten Lahden moottoritietä, matkaa Veneistämöön kertyy noin 45 km.
Epifanes ja Rylard kuuluvat poikien myyntivalikoimaan
Kymölöinen soutuvene mallia Munapirtti 'siistattavana'
Toivottavasti firman toiminta lähtee hyvin käyntiin historiallisessa miljöössä.
Löysin Tuusulan kaupungin sivuilta vähän taustoja Kellokosken ruukista. Sen historia alkaa jo 1750-luvulta ja Kellokosken kartanon perustamisesta. Siellä alettiin kehittää maataloutta, karjanhoitoa ja pienimuotoista teollisuutta tuottamalla kankirautaa. Kellokosken ruukki on Tuusulan ensimmäinen teollisuuslaitos. 1840-luvun lopulla pajassa valmistettiin vanne- ja pulttirautaa, nauloja, saranoita, kytkyitä, kolmijalkoja, hevosenkenkiä ja nauloja sekä kirveitä, lapioita, kuokkia, viikatteita, sirppejä, vasaroita ja muita työvälineitä.
Kellokosken Tehdas O.Y. – Mariefors Bruk A.b. perustaminen 1896 aloitti ruukilla uuden ajan. ”Suuressa muutossa” vuonna 1897 herrojen Carlander ja Peterzon omistama Björkbodan tehtaan koko tuotanto siirtyi Kellokoskelle Kemiön saarelta. Uusia työntekijöitä varten rakennettiin uusia rakennuksia. Tehtaan tuotantorakennukset sijaitsivat Keravan joen itäpuolella, työläisten asuinalue joen länsipuolella. Tehtaan johtajat asuivat omalla alueellaan huviloissa lähinnä joen itäpuolella. Ruukin kirkko hallitsi maisemaa kaiken keskellä. Tyypilliseen tapaan tehdas ylläpiti myös koulua ja kirjastoa sekä varsinkin 1900-luvulla lukuisaa joukkoa erilaisia harrastusmahdollisuuksia: oli kuoroja, soittokunta, suojeluskuntaosasto, vapaapalokunta ja myös lapsille erilaista harrastustoimintaa. Tehtaan alueella oli lauantaisin toripäivä ja myös kauppa.
Carlanderien aikaan Kellokosken Tehdas kehittyi moderniksi teollisuuslaitokseksi, jonka maitotonkat ja muut meijeriastiat sekä kirveet olivat tunnettuja joka puolella Suomea. Lisäksi tehtaassa valmistettiin erilaisia työkaluja, saranoita ja muita rakennusheloja. 1940-luvulla tehtaassa oli töissä kolmisensataa henkeä. Tehdas siirtyi Fiskarsin omistukseen 1962 ja laajamittainen teollisuustuotanto Kellokoskella lopetettiin 1980-luvulle tultaessa. Nykyisin Kellokosken tehtaan entisissä tuotantorakennuksissa on vuokralaisina erilaisia yrityksiä ja yhdistyksiä – yhtenä näistä siis Veneistämö.
Venemessuilla voi nähdä kaunista käsityötä muuallakin kuin puuveneosastolla!
No-joo, totta kai, sitähän on siellä kaikkialla…
Bongasin folkkari.netin sivuilta uutisen venemessuilla esiteltävästä uudesta PUISESTA folkkarista, joka on rakennetu Haminasa. Onpa kiva käydä katsomassa tuoretta veneveistäjätaitoa ihan “oikealla osastolla”, purjevenehallissa.
Puuveneen kanssa touhutessa saa uusia ystäviä ja mikä hienointa, usein ajatukset saavat vastakaikua vaikka veneet olisivatkin hyvinkin erilaiset. Meidän nuori rouvamme, Folkkari Alkan -49 ’seurusteli’ yhden talven oikein viikingin kanssa, Salonkivene Aegir mallia -37 kohtasivat Suomenojan talvisäilytysalueella. Noh, oikein vesillä veneet nauttivat olostaan kesällä 2009 Porkkalassa SVK:n saaressa ja siinähän wanhat kamut olivat ihan vierekkäin…
Tähän viikingin viereen hivutti wanha rouvamme yöksi...
Aamulla omistajat loikkivat maihin fiilistelemään...
Rouva Alkan oli ainakin puhtoisempi 'kanneltaan'...
142 vuotta vesillä, viikinki ja ruotsalaissyntyinen daami hyristelivät yhdessä kesäisessä auringossa vaikka sinilevät kertoivatkin omaa tarinaansa Itämerestämme! Emme jaksaneet olla ihailematta suomalaistakin veneenrakennustaitoa, sillä Aegirin on veistänyt taidolla Emil Suortti Helsingin Valkosaaressa. Lähes pläkä keli sai meidät olemaan toisenkin yön eikä wanha rouvamme pannut pahakseen iloisesta liplatuksesat päätellen…
Köydet ja sotisopa viimeisen päälle, valmiina valloittamaan vaikka koko Itämeren
Aurinkoa ja hyvää seuraa, ei silloin viikingitkään lähde kiiruhtamaan merelle!
Puu elää, tarinat elävät, aidoista asioista syntyvät elämykset...
Kaunista saaristoa ja hienoja tarinoita ihanassa seurassa, slow-boating ajattelua parhaimmillaan…
Ainiin, mikä ihmeen Aegir? No mutta; Aegir on viikinkimytologiassa merenjumalan nimi, eikös vene näytäkin juuri siltä! Ja jos halua fiilistellä lisää puisilla veneillä niin MYSin (Mahogany Yachting Society) sivuilta löytyy lisää kuolattavaa ja mm. Aegirin historiaa ja tarinaa. Tosta;
http://www.mys.fi/index.php?filename=f1277311027&lang=fin&fromfile=f1348634287
Jos ruotsi sujuu, niin Träbåtsakuten on hyvä saitti erilaisen perustiedon hakemiseen, Siellä on ihan mukavia piirustuksia venevajan rakentamiseen, paljon käytännön vinkkejä eri aiheitsa. Hauska keskustelu liittyi puuveneen ylläpidon työläyteen verrattuna lasikuituveneeseen. Herra Mats P, jolla omien sanojen mukaan on 30 vuoden kokemus kevätkunnostuksista vastasi seuraavasti:
“Syksyllä kun vene on nostettu käyn läpi pinnat ja tarkistan onko väri tai lakka irronnut. Lohkeilevista kohdista pinta auki, jotta puu pääsee kuivumaan. Tähän kuluu puolikas sunnuntai. Talven aikana käyn katsomassa että muutaman kerran että katoksessa on kaikki ok. Huhtikuussa -kolme viikkoa ennen veteenlaskua – menen tekemään töitä. Siellä jo lasikuituveneen omistajat puurtavat pohjan kimpussa ja kemikaalit haisevat. Oma mahonkinen Ö6 odottaa minua. Pohja näyttää hyvältä, mutta muutamasta kohdasta kölin läheltä kaavin hieman hilseilyttä maalia pois, kylllästän kohdat ja pohjustan alueen. Tähän menee ehkä noin neljä tuntia. Sitten hion vapaalaidat, siihen menee yksi päivä. Syksyllä puulle otetut kohdat saavat muutaman kerroksen intertoxia ja raakaa pellavaöljyä ja niin monta kerrosta lakkaa kuin ehdin -minimissään kolme. Kansi saa yhden kerroksen interdeckiä, siihen menee puoli päivää. Kansirakenteet ovat työläitä -niin paljon pieniä yksityiskohtia, kuitenkin hion ja lakkaan ne joka vuosi. Rehellisyyden nimissä, osan pinnoista lakkaan vain joka toinen vuosi. Sisällä öljyän vapaalaidat kevyesti, turkkilautojen alta on toistaiseksi vain pesty puhtaaksi. Muutama päivä ennen veteenlaskua käyn läpi onko limeihin tullut rakoja veneen kuivuessa. Jos, niin maalaan ne kohdat ohuimmalla mahdollisella Farmilla. Sitten maalaan pohjan, siihen menee yksi ilta. Sitten vain vene veteen, ja se kelluu kuin korkki, huolimatta 70 vuoden iästä.
Yhteensä: syksyllä yksi viikonloppu, kolme viikonloppua keväällä ja ehkä viisi muuta iltaa. Sitten lisäksi ne päivät jotka menevät veteen laskuun, nostoon, rikaukseen ja veneseuran velvollisuuksiin. Purjehduspäivä kertyy 20-30, siis huomattavasti enemmän kuin työpäiviä!”
Aloitin Speedheater infrapunalämmittimen kokeilun maston puhdistamisesta. Folkkarin mastohan on noin kymmenen metriä pitkä ja tehty tyypillisesti lehtikuusesta, joka on mäntyä sitkeämpi puumateriaali. Oman mastomme lakkapinta oli jo ehtinyt aika huonoon kuntoon, joten syksyllä heti noston jälkeen purimme rikauksen tarkoituksena ottaa masto puupuhtaaksi, kyllästää, lakata ja rikata se keväällä uudelleen.
Speedheaterin infrapunasäteily lämmittää 0,2 – 2 minuutissa lakan / maalin kuplivaksi noin 30 sentin alueelta. Mastossa lakka oli melko ohutta, joten jo noin 30 sekunnin lämmitys sai lakan kuplimaan ja tuoksumaan -lämmittämisen jälkeen lakka irtosi laitteen mukana tulevalla hyvällä skraballa pehmeästi pitkinä liuskoina (skraba pysyy terävänä kun sitä hioo 180 karkeuden hiomapaperilla). Jos lakan vain skrabaa pois ilman lämmitystä se lohkeilee ja lentelee ikävästi silmiin.
Speedheater maston kimpussa ja sarjan kaavin
Kaiken kaikkiaan työstin mastoa neljä tuntia – lakan irrottaminen / kaavinta skraballa, Metabon 150 mm epäkeskolla (karkeus 80) hiominen. Lähes koko masto oli puupuhtaana. Uran hiominen on käsityötä – siihen varmaan vielä tunti tai kolme.
Masto puupuhtaana 'hallissamme'
Jäljellä vielä tummentuminen vaalentaminen oksaalihapolla (Teak Restorer) sekä hionnan viimeistely 240 karkeudella, sitten kyllästys pellavaöljy – sinkkinaftenaatti (homesuoja) seoksella (4-6 %). Tavoitteena että lauantaina valmista.
Suosittelen Speedheateria – toimiva, kevyt, jäähtyy nopeasti käytön jälkeen! Jonkin aikaa mietin työnteon lomassa jopa, että lämmittäisikö laitteella myös jäähtyneen Mozzarella pitsan…
Speedheater toimitetaan asiallisessa pakissa johon mahtuu kaikki
On keskustelu, jota parhaillaan käydään folkkariliiton sivuilla. Veneessämme on periaatteessa mahdollisuus molempiin, spinnu vain vaatii hieman lisää plokeja yms. toimiakseen. Ja tietenkin purje taitaa olla noin 15 vuotta vanha. Tämän vuoden tuopissa huomasin että emme me sopivalla tuulella niin hirmuisen hitaita olleet spinnuun verrattuna. Kun Suomi on vielä ainoa maa joka sallii luokkakisoissa spinnun käytön on täysin tyhmää sooloilla. Siksi sanonkin – spiira! Vaikka silti aion kyllä laittaa myös spinnun varustuksen kuntoon – saahan hauskaa pitää!
Yksi hyvä tapa folkkarimiehistölle käyttää spinnua on käyttää siitä tehtyä takkia tyyliin Pelle P… kuvan takki on spinnu-kankaasta tehty. Kuvassa näkyy myös jälleen kerran folkkarin monipuolisuus – voimanlähteeksi kelpaa ainakin moottori, melominen, spinnu ja spiira! Vitsi, vitsi.
Spinnutakki
Tässä muutamia muistoja kesän retkiltä. Tavoitteenamme oli siis löytää mukavia ja rauhallisia luonnonsatamia, joissa saimme olla aika lailla omassa rauhassa. Ja löytyihän niitä, kohtuullisen purjehdusmatkan päästä.
- Idyllinen näky luonnonsatamassa
Melkein klisee
- Kesän paras ahvenpaikka
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit