You are currently browsing the category archive for the ‘Veneen huolto ja kunnostus’ category.
Puoluekokousten yhteydessä puhuttiin “pitkien puukkojen yöstä” ja maalailtiin kesäkokousten draaman mahdollisuuksista. Suomenojan venesatamassakin kävivät tunteet kuumina viime viikolla, kun talvisäilytyskausi oli päättymässä ja veneet piti saada veteen ja pukit siirtää kesäkaudeksi uusille paikoille säilytykseen…
- Kohteliaisuus jonkkaan ja vene veteen – viis siitä että muut tukahtuvat savuun
Kevät yllätti veneilijät samaan tapaan kuin talvi yllättää autoilijat. Monessa veneessä kevätkunnostus jäi viime tippaan -tarkistukset, koneiden käyttö jne. Kevätmieltä eivät ainakaan lisää ne kanssaveneilijät jotka laittavat veneen veteen ja päättävät käyttää koneen vasta sitten – sininen savu täyttää vieressä olevan veneen miehistön suun, nielun, nenän ja keuhkot…
Kevät on tainnut kuumentaa tunteita koko rantaraitilla luontokappaleesta riippumatta. Varikset vahtivat aggressiivisesti maassa olevia poikasiaan. Muutama pyöräilijä tuntuu olevan Tour de Francen etapilla ja suhahtaa elämää halveksuvalla vauhdilla ohi vaunuistaan jalkautuneiden taaperoiden ja ulkoilevien perheiden.
Lauttasaaressa taas palanut vene kuohuttaa edelleen – se nousee tuhkasta kuin Fenix-lintu ja pulahtaa veteen! Joskus on ilmeisesti edullisempaa paikata vene kuin häipätä ja hävittää se… Asukkaat saavat edelleen seurata jännittäen veljessakin ympärivuotista veneilykautta.
Tyhmyys tiivistyy kun vene pitäisi saada veteen ja aika loppuu...
Varsinainen “puukkojen päivä” koettiin Suomenojan venesatamassa viime tiistaina. Tempo satamassa on tiivistynyt kevään edetessä ja kun viime viikolla alue piti saada kesäkuntoon oli monen pinna kireällä – niin veneenomistajan kuin ammattikuskinkin. Ajokäytäviä oli liian vähän, ne olivat liian kapeita ja ammattiautoilijat väärässä paikassa veneenomistajien mielestä ja päinvastoin.
“Hauskin” kohtaus nähtiin kun eräs kullanvärisen Chryslerin omistaja päätti kotterollaan haastaa yhden ammattiautoilijan kaluston. Ilmeisesti herra X:n autosta puuttuivat sekä pakki että kääntyvät pyörät, sillä hän halusi päästä veneelleen juuri tiettyä käytävää pitkin – juuri sitä, jossa herra ammattiautoilija oli taukoa pitämässä. Torvet soivat ja solvauksia riitti. Hetken päästä Herra X:n auto olikin kolmen nosturiauton pussittama. Sanoja ja uhkauksia ei säästelty, eikä jälkipeleiltä vältytty. Saatuaan autonsa veneensä luo herra X päätti vielä juosta kuskeja kohti ja uhata p*rk*le puukolla – onneksi tosin sanallisesti vain!
Suomalaista perinteistä kesäidylliä urbaaniin tapaan à la Suomenoja. Viikonlopuksi osuneet sadekuurot ovat varmaan tulleet ihan tarpeeseen viilentämään kuumentuneita tunteita.
Aamun Hesarissa oli pieni kommentti ruotsalaisesta sanonnasta - “mellan hägg och syren”. Lyhyt hetki kun tuomi on kukkinut ja syreenin kukinta alkaa, se on pikemminkin taianomainen hetki kuin varsinainen vuodenaika, ajanjakso. Perinteen mukaan käsityöläiset (suutarit) viettivät kesän ainoan lomansa juuri tuona lyhyenä hetkenä…
Itselleni tämä tuomen ja sireenien tuoksun kyllästämä hetki on veneilykauden aloituksen loppusuora, viimeistelyn hetki.
Puomipeiton viimeitselyssä parvekekin toimii verstaana...
Epäkeskohiomakoneen, hiontatöiden ja lakkapensseleiden jälkeen on kiva katsoa mitä “taulumaalarin” pakista löytyy - öljymaalauspensseleitä, vähän Miranolia parissa eri sävyssä – maalasin puomipeittoon Alkan-nimen ja veneen valmistumisen vuosiluvun. Vielä kun saisi puomipeiton kantattua viinipunaisella kuomukankaalla…
Maston lakkaus ja entiselleen rikaus on ollut hieman isompi juttu tänä keväänä. Sen lisäksi on ollut hienoa maalata puomipeittoon nimikirjaimet, tilata nimitarrat veneen kylkiin sekä hioa ja lakata pentterin muotoiltuja mahonkihyllyjä ja miettiä astiaston sijoittelua ja pöytäliinan ompelua. Tilasin Toplichtistä vanhan tyyliset fendarit.
Varustelua on tehty paljon pienemmällä stressillä kuin aiemmin.
Katselin MM -lätkää: Venäjä-Suomi 5-0, Ruåtsi-Sveitsi 6-0. Sex måste det vara, sanoi ruotsalainen. Sekin vielä…. Hieman harmitti, ajattelin pistää tilanteen edes tasoihin merellisellä otteella ja veneilyllä. Täältä pesee:
Erä 1. Ruotsissa huolletaan puisia paatteja hyvin ja vaalien. Just-jåå…
Visbyn satama, paikallinen, alakuloinen puinen purkkari
Erä 2. Veneet peitetään huolellisesti ja suojataan tarvittaessa uudella maalilla…
Tässähän könötän
Erä 3. Åsta halvalla, pikkasen hiontaa ja silleen…
Tarviiskohan kyllästää ensin ja sitten lakkaa pintaan...?
Erä 4. Muutama pohjalaudan uusiminen ja eikun vesille!
Kaaret hyvät, klassinen väri, pari uutta lautta pohjaan...
Erä 5. Vahva köli, erinomainen suuntavakavuus pahemmassa kelissä!
Kölivene, hyvä pohjustus vedenalaisilla alueilla, klassiset värit...
Erä 6. Miniatyyriveneilyä, turvallista, ekologista ja ah, så jättekiva!
Paras hinta/laatu -suhde?
Noniin, Suomi-Ruotsi 6-0, enhän ennakoi lätkän låppuåttelua?
Kala, sukellusvene, USO....?
Jäissä talvehtinut vene sitten upposi. Kollegat kyselivät mitä sille oikeastaan on tapahtunut, onko se todellakin siellä laiturin alla? Omaa venettä laittaessa poika kävi kuvaamassa kummajaisen ja yhdessä ihmettelimme millä ihmeellä tuon nostaa. Aika villin näköinen paketti….
Eikun venehän se on ....
Yksi on joukosta poissa.
Harmillista eikä pelkästään veneen omistajan puolesta. Tuskin viereisten venepaikkojen omistajat kovin iloisia ovat. Ja jos joku sanoo että yllätys kun upposi niin pistän vielä kuvat muistutukseksi;
Hetki ennen uppoamista, sisäosiaan myöden jäässä, vene parka...
Tässä vielä näyttää hyvälle, periaatteessa...
Perä jo matkalla syvyyksiin, toinen aita uponnut, sukellus alkaa...
Folkkarin kylki kiiltää - kiitos Epifaneksen
Kulunut viikonloppu sujui tiiviisti Suomenojalla – pohjatöitä viimeistellen ja lakaten. Pohdiskelujen jälkeen päädyin Epifaneksen lakkaan – olen erittäin tyytyväinen kiiltoon ja lakan työstettävyyteen. Homma sujui vauhdikkaasti. Lakan litrahinta on kyllä noussut melkoisesti ja se on selkeästi kalliimpaa kuin muut lakat. Toisaalta – jos lakan UV-suoja on hyvä ja lopputulos vielä silmääkin miellyttävä saattaa laatuun satsaaminen kannattaa…
Lopulta olimme lakkausten epäonnistumisten vuoksi noin kolme viikkoa jäljessä alkuperäisestä suunnitellusta (ja veneen kunnon kannalta) parhaasta veteenlaskuajasta. Kyljet oli käsitelty kohtuulliseen kuntoon uuden erän Le Tonkinois-lakalla, istumakaukalon ja muiden mahonkiosien lakkaukset olivat omasta mielestäni välttäviä, ehkä jonkun muun mielestä jopa kohtuullisia. Joka tapauksessa, tulos saisi kelvata syksyyn asti.
Lopputulos on aina parempi vedessä kuin maalla
Viime keväänä käytin kaiken kaikkiaan siis reilun kuukauden ylimääräistä työaikaa selvittääkseni lakkauksen ongelmia. Aika kului yhä uudelleen tehtyihin välihiontoihin, ja toisaalta joidenkin pintojen kahteen kertaan puhtaaksi ottamiseen, uuteen kyllästykseen ja petsaukseen sekä imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen. Pidemmät kuivumisajat uusissa lakkaerissä, ylimääräiset välihionnat sekä soitot ja käynnit maahantuojille ja liikkeisiin veivät aikaa varsinaiselta työltä. Lisäksi vinkkien haku internetistä maahantuojien sivuilta, kirjojen lukeminen ja vastausten selvittäminen asiantuntijoilta vei oman aikansa.
Tänä keväänä olemme käyttäneet taas viikon tai pari ylimääräistä aikaa kun mattahiomme epätasaisia lakkapintoja -kerrokset ovat eri paksuisia ja tasaisen pohjustusensaaminen on edelleen vaikeaa.
Kaduttaako, viisastuinko? Olisiko pitnyt suosiolla ottaa Hempelin lakkapurkki käteen?
Ei kaduta, viisastuinkin. Jatkan perinnelakoilla, vaikka merkkiä vauhdankin.
Puuveneet kuuluvat pohjoismaisen veneilyn historiaan ja meillä on varsin hieno puuvenekanta verrattuna muuhun Eurooppaan. Oma pieni veneeni, S-263, on häviävän pieni osa puuveneilyn historiaa, mutta se on ainutlaatuinen ja kaunis kappale sitä. Mikä on klassisempi näky Itämerellä kuin pieni kiiltäväkylkinen puinen purjevene? Niin kauan kuin perinteen säilyminen on edes pieneltä osin omalla vastuullani, haluan tehdä tämän työn hyvin ja huolehtia siitä että vene purjehtii mahdollisimman kauan, ja kauniisti.
Olen hurahtanut, myönnetään!
Pähkäilyn ja perusteellisten kokeilujen jälkeen soitin Le Tonkinois Skandinavia AB:n Björn Westmanille ja kysyin neuvoa. Halusin selvittää mikä lakkauksissa oli mennyt pieleen. Ensin keskustelimme lakkauksesta yleensä, hän puhui omasta puuveneestään jossa on noin kolmekymmentä kerrosta lakkaa. Veneen ainoa keväthuolto on 320 karkeudella hiominen ja yksi uusi lakkakerros. Tähän minäkin halusin päästä, sitten joskus…
Hanskat tiskiin ?!
Kävimme yksityiskohtaisesti läpi lakkausta edeltäneet työvaiheet. Kun totesimme että kaikki oli sinänsä tehty ”oppikirjojen mukaan” hän pyysi minua vielä kokeilemaan sitä, että pyyhkisin pinnat ennen lakkausta joko puutärpätillä tai balsamitärpätillä tai mattahioisin kevyesti pinnan joka kerta ennen uutta kerrosta.
Kun kysyin olenko siis tehnyt aiemmin väärin, kun olen lakannut ilman välihiontoja, hän totesi että tämä vuosi on ollut hieman poikkeuksellinen lakan laadun suhteen. Hän kertoi keskustelleensa ranskalaisen päämiehensä kanssa ja kuulleensa että tänä vuonna lakkaan olennaisesti vaikuttavan kiinanpuuöljyn laatu on ollut tavallista heikompi.
Sen vuoksi lakka kuivuu hieman kauemmin kuin tavallisesti ja onnistunut lopputulos vaatii pienen välihionnan joka kerroksen väliin. Välihionnoista ei ollut juurikaan apua ja kokemuspohjaisesti voin nyt sanoa että lakan kuivumisaika tässä vuosikerrassa on noin 36 tuntia, kun sen pitäisi olla lämpötilasta riippumatta 24 tuntia.
Miksei asioista tiedotettu lakkaa myyville liikkeille ja niiden kautta lakan käyttäjille?
Epäonnistuneiden lakkausten aiheuttaman vihastuksen, syyttelyn ja turhautumisen keskellä alkoi salapoliisityö – voisiko vika olla tunnetussa lakassa? Le Tonkinois on yli satavuotias ja yleisesti tunnustettu tuote. Viime vuoden kokemukset lakasta ovat aivan erinomaiset, siksi hainkin syytä huonoon lopputulokseen kaikesta muusta paitsi lakasta. Vihdoin otimme kuitenkin yhteyttä maahantuojaan.
Voisiko vika olla jossakin muualla kuin käden ja pensselin välissä?
Ensin selvisi että maahantuojia on kaksi – Tope Oy ja Jotiko-Marine. Aloitimme virallisesta maahantuojasta, joka ensin kielsi lakassa olevan mitään ongelmaa. Maahantuoja kyllä kertoi että koska kyseessä on luonnontuote sen laatu saattaa hieman vaihdella, erityisesti lakassa käytetyn kiinanpuuöljyn saatavuus ja laatu vaihtelee jonkin verran. Maahantuoja kertoi tehtaan taustoista, omistajansuvussa tapahtuneista muutoksista ja siitä kuinka öljyä edelleen valmistetaan viidentuhannen litran erissä.
Johtopäätökseni puhelusta oli että kyseessä oli nk. käsialatuote, jonka laadunvalvonnassa saattoi olla satunnaisia puutteita. Soitin myös lakat myyneeseen espoolaiseen liikkeeseen, jossa palvelu on aina ollut asiantuntevaa. Tuolloin sain selville että hyvän tuloksen aikaansaanut, ensin käyttämäni lakkapurkki oli eri erästä kuin muut ostamani lakat. Sain myös kuulla että maahantuojalla oli ollut vaikeuksia toimittaa lakkaa liikkeeseen eikä uuden erän toimituspäivää vielä tiedetty.
Päätimme kysyä neuvoa myös Jotiko-Marinesta, jossa ongelmiimme suhtauduttiin asiallisesti ja saimme tilalle pari purkkia uutta lakkaa. Emme kuitenkaan voineet tietää mistä erästä lakat olivat, siksi tuloksestakaan ei ollut takeita. Sisuunnuin ja soitin Pohjoismaisen organisaation Björn Westmanille. Viisastuin monessa asiassa.
Aloitin kylkien lakkauksen edellisvuodelta jääneellä Le Tonkinois-lakalla. Jo ensimmäinen veto lakkaa reilusti mattahiottuun pintaan sai aikaan tutun tunteen – lakan elastisuus, joustavuus ja työstettävyys tuntuivat mahtavalta! Ensimmäisen ohuen lakkakerroksen tuloksena oli jo lähes flyygelipinta, sitten vuorokauden kuivuminen ja seuraava ohut kerros lakkaa – aivan upea tulos. Puuttui enää mattahionta, tahmaliinalla pyyhintä ja ohut viimeistelykerros.
Näpertelyä ennen pintakäsittelyä
Samaan aikaan kylkien kanssa aloitimme lakkaukset myös veneen sisäpuolella. Vanha lakkaus oli halkeillut ja kupruili useasta kohdasta, siksi olimme talven aikana ottaneet puupuhtaaksi kaikki sisäpinnat, lattialaudat, seinät ja katon sekä irrottaneet kalusteita pentteristä. Sisustuksesta tulisi tumma, viihtyisä ja tyylikäs. Katto putsattiin puupuhtaaksi ja kaikki mahonkipinnat petsattiin kolmeen kertaan erittäin tummiksi.
Kajuutan ilmeeseen paljon vaikuttavan katon käsittely onnistui hienosti. Alkuperäinen, lehtikuusesta oleva puurimakatto oli otettu talven aikaan puupuhtaaksi ja kyllästetty pellavaöljyllä. Kuudenkymmenen vuoden aikana tulleita tummentumia olin vaalentanut Internationalin Teak Restorer-tuotteella. Se on helposti peruskuluttajankin saatavilla oleva tuote, joka sisältää oksaalihappoa. Ainakin Remoxista saa myös vahvempaa oksaalihappoa. Sitten kyllästin katon Hempelin Impreg 1:llä ja viimeistelin hieman lakkamaisen mutta kauniin mattapinnan antavalla Impreg 2:lla. Levitin Impreg 2:sta kolme kerrosta ja tein yhden välihionnan käsin, jotta sain kauniin mattakiiltoisen pinnan. Tulos oli onnistunut. Katon poikki menevät kaksiväriset tammi-mahonkikaaret halusin käsitellä lakalla, jotta kiiltävä pinta korostaisi kaarten tumman ja vaalean puun värikontrastia. Tässäkin kohtaa vanha viimevuotinen Le Tonkinois-lakka toimi ja katon kaarista tuli varsin kauniit.
Että tällaista...
Oli aika lakata kyljet viimeisen kerran, sekä lakata sisäpuolen mahonkipinnat petsauksen ja kyllästyksen jälkeen muutamaan kertaan. Jouduin avaamaan uuden Le Tonkinois-purkin tänä vuonna ostamastani erästä.
Aloitin viimeistelyn mattohiotuista ja tahmaliinalla pyyhityistä kyljistä – tulos oli katastrofi! Huomasin jo lakkaa levittäessäni että se helmeili ja sen asettuminen vaati tavallista enemmän työstämistä. Aamulla tullessani tarkastamaan työni jäljen petyin lopullisesti – kuivuessaan lakkakerros oli valunut ja pisaroitunut, kylkien hieno flyygelipinta oli lopullisesti mennyttä. Kaikki tehty reilun viikon työ meni yhdessä vuorokaudessa hukkaan! Myös sisäpuolen pintojen lakkaaminen siististi osoittautui mahdottomaksi. Puupuhtaalle ja kyllästetylle pinnalle levitetty Le Tonkinois helmeili, valui ja rypistyi sileällä pinnalla.
Voi hemmettti!
Alkoi loputon urakka: mattahionta, epäonnistunut lakkaus, hionta, uusi lakkausyritys – tulokset pysyivät huonoina. Vikaa haettiin olosuhteista, pensseleistä, liuottimista ja pölyisistä purkeista mutta syytä ei löytynyt. Pinnat oli puhdistettu pölyttömiksi tahmaliinalla, pensselit olivat uusia (hiomapaperilla viimeisteltyjä ja oikealla liuottimella pestyjä), lakatessa käytin pieniä astiankoneessa pestyjä kannellisia lasipurkkeja, jotka avasin vasta kun valutin niihin lakkaa purkista. Lakkaus tehtiin päiväsaikaan. Kaikki tehtiin valmistajan purkin kyljessä olevien ohjeiden mukaan.
Pitkiä tunteja, epämukavia työasentoja
Viime keväänä oli tarkoitus tehdä normaali pohjan maalaus ja kylkien lakkaus, sekä lakata veneen sisäpuoliset, puupuhtaaksi otetut mahonkipinnat Le Tonkinois-lakalla. Mäntyiset limisaumakyljet oli mattahiottu 240 karkeudella uutta lakkakerrosta varten. Lakkakerroksia oli edelliseltä kesältä seitsemän, nyt halusin muutaman lisää, jotta jatkossa kylkien keväthuolloksi riittäisi vain kevyt hionta ja kertalakkaus Le Tonkinois-lakalla maahantuojan ohjeiden mukaan.
Tästä se urakka lähti...
Mahonkipinnat kajuutassa ja istuinkaukalossa oli kevään aikana hiottu puupuhtaaksi, mahongissa olevat karvat nostatettu pintaan kastelemalla ja sen jälkeen hiottu epäkeskohiomakoneen 240 karkeudella. Tämän jälkeen kaikki mahonkipinnat oli käsitelty hyvin tummiksi petsaamalla ne Internationalin Mahogny Betsillä kolmeen kertaan ja kyllästetty Hempelin Impreg 1 – kyllästeellä, joka on yksi harvoja saatavilla olevia kaupallisia kyllästeitä pellavaöljyn sijaan.
Lakkausta varten ostin uudet, korkealaatuiset lakkasiveltimet, samanlaiset, joita olin aiemminkin hyvällä tuloksella käyttänyt. Ennen käyttöä hioin pensseliä hieman hiekkapaperilla ja pesin sen lakkaan sopivalla liuottimella, näin pensselistä irtoaa mahdollisimman vähän karvoja. Talven aikana olin kerännyt talteen erilaisia kannellisia lasipurkkeja, joihin voisin valuttaa lakan varsinaisesta lakkapurkista. On tärkeää että lakkausastia ja lakkapurkki pidetään erillisinä, jotta siveltimeen lähes väistämättä tarttuva pieni pöly ei pilaa lakkaa. Juuri ennen lakkausta pyyhin lakattavat pinnat pölyttömiksi uudella tahmaliinalla. Kaikki oli siis valmista hyvää lopputulosta varten.
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit