Ajattomuus

Ajatonta taidetta

Rakastan klassikoita. Folkkari kestää aikaa ja on kaikkien hankittavissa. Minusta on ihanaa kun yli kuusikymmenvuotias puuvene voidaan varustella vastaamaan nykyaikaisen retkipurjehdusten tarpeita, tunnelmallisesti ja tyyliä kunnioittaen. Minun veneilyni on hitaita elämyksiä. Minulle se tarkoittaa myös rentoa, tyylikästä ja tarkoituksenmukaista pukeutumista, laatua.  Kauniita kattauksia ja tyylikästä sisustusta, joskus jopa antaen periksi käytännöllisyydelle.  Veneilyn lisäksi blogissa käsitellään siis vaatteita ja asuja, sekä veneen sisustamista… tarkoituksena kertoa pieniä vinkkejä viihtymiseen klassikkoveneessä.  

Aurinko laskee, meri tyyntyy, mänty peilaa mereen...

Tyyli ja asut

Keski-Suomessa vietetyssä nuoruudessa Seppälä oli muotitietoisen nuoren ainoa valinta ja halutuimmat vaatebrändit MicMac ja Beavers, sekä hieman myöhemmin Levis. Muuttaessani Pariisiin 1990 19-vuotiaana au-pairiksi minusta tuli yhdellä kertaa brändi- ja luokkatietoinen.

Brändien merkityksen ymmärsin kun huomasin perheen “äidin” arvottavan toisen äidin olemista ja statusta Chanel-laukun koolla. Hän oli hyvin tyytyväinen omilla rahoilla hankittuun Longchamp -laukkuunsa vaikka salaa haaveilikin edes pienestä Chanel-laukusta. Tuolloin ehkä ymmärsin jotain ranskalaisista naisista? Hänellä oli klassinen ja tyylikäs tyyli, lähes aina hame ja tyyliin sopiva huivi (Hermés) ja matalat kengät.  Tässä hauska website, jossa lisää (turhaa) tietoa eri brändeistä NiceToKnow.

Minusta tupakkatarvikkeista 1948 liikkeelle lähtenyt Longchamp on maltillista luksusta ja ihastuin tarinaan. Asuimme Pariisin esikaupunki alueella, Suresnes-nimisessä kaupungissa. Eiffel-torni näkyi iltaisin parvekkeellemme, välissä oli vain Bois de Boulognen metsä ja Lonchamp-laukkarata. Bois de Boulognen puisto on kaunis tekojärvineen ja vesiputouksineen, yhteensä puistossa on 35 km kävelyteitä, 8 km pyöräilyreittejä ja 29 km ratsastuspolkuja. Tekojärviä varten poiskaivettu maa vietiin täyttömaaksi Montmartren kukkulalle. 1855 – 1858 rakennettiin laukkarata Hippodrome de Longchamp.

Hankin ensimmäisen mustan Longchamp-käsilaukkuni kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikan kymmenen vuotta sitten, laukku palvelee edelleen, sitä on kerran korjattu. Sen jälkeen olen hankkinut yhden tumman sinisen vähän isomman laukun (papereita varten) ja yhden valkoisen käsilaukun – kaikki edelleen käytössä ja hyväkuntoisia.

Maalaisuuteni Pariisissa paljastui heti alkuun kun menin ostamaan alusvaatteita, sukkia ja sukkahousuja Tati  – tavaratalosta. Olin iloinen kun löysin edullisia ja hyvän näköisiä vaatteita. Tullessani kotiin pienen pinkki-valkoruudullisen ostoskassin kanssa, silloinen ”äitini” päätti heti oikaista minut kaidalle polulle ja muistutti Tati-tavaratalon olevan vain arabeja varten. Uskomatonta! Seuraavaksi minulle kerrottiin että Sibeliuksen musiikki on hyvin synkkää, ja että vain hullu syö omenaa tai viinirypäleitä juustojen kanssa.  Myöhemmin kyllä opin että erilaiset hillokkeet tai kuivatut hedelmät ovat oikeasti paljon omenaa parempi yhdistelmä viinien kanssa nautittavalle juustolautaselle. Luokkatietoisuuden kanssa on vähän niin ja näin…

Opiskeluaikana opintolaina tuli käytettyä matkusteluun tai vaatteisiin, sillä jossakin vaiheessa sain päähäni satsata kunnolla bisnespukeutumiseen ja hankin ensimmäisen Giorgio Armanin jakun. Musta jakku on vieläkin käytössä, tosin laadukas villa on jo kiiltäväksi kulunut, ja olkatoppaukset olivat jossakin vällissä hiukan liian leveät. Aterioiden korvaaminen puurolla siis kannatti sen kuukauden aikana. Työuraani aloittaessa ensimmäinen kokonainen jakkupukuni (takki, housut ja hame) olivat Cerrutin 1881 mallistosta. Halusin olla vakavasti otettava miehisellä alalla, ja tumman harmaa villakangaspuku toimi ihan hyvin. Todella käyttökelpoisia edelleen (jos omat mittasuhteet olisivat ennallaan).

Sitten uskaltauduin jossakin kesäisessä alennusmyynnissä Della Margaan -mikä palvelu!  Ensimmäinen Giorgio Armanin irtotakki on myös noin kymmenen vuotta vanha, vähän villa jo kiiltää ja olkatoppaukset olivat melko leveät mutta sinänsä takki on edelleen ok. Työvaatteeni ovat lähes aina Giorgio Armanin vaatteita  – leikkaukset ovat ihania ja sopivat minulle.

Ensimmäinen purjehdukseen liittyvä hankintani oli Sebago Docksiders purjehduskengät. Tosin siihen hankintaan vaikutti ehkä ennemminkin sen aikainen muoti kuin varsinainen ajatus purjehtimisesta – no, niihin kenkiin kuitenkin kiinnyin ja niitä käytettiin suutarillakin ainakin kerran tai pari, lopulta, noin kymmenen vuoden jälkeen ne päätyivät sitten remonttikengiksi.   

Juhannuksena 1998 minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä oikeasti purjehtimaan. Sopivia asusteita ei vain tuolloin oikein ollut valmiina, sillä siihen astiset harrastukseni olivat keskittyneet pikemminkin yöelämään kuin aktiivisen ulkoiluun. Etola oli kauppa, jonka myös muualta muuttanut opiskelija yhdisti sadevaatteisiin ja edullisuuteen. Ostin “hienon” Rukka-sadeasun – jotta kokonaisuus ei olisi ollut niin tylsä, housut olivat vihreät ja takki fuksian punainen. Juhannussää oli tietenkin sateinen ja sadeasu tuli Jon 33:sen kannella heti käyttöön – eipä aikaakaan kun housuissa oli ensimmäinen reikä… Laastari tarjosi ensiavun tähänkin vaivaan.

No, niistä ajoista on päästy pitkälle. Ja tänä päivänä on mahdollisuuksia jo hankkia hieman eri asuja eri tarkoituksiin. Ja on kai se tunnustettava, että jos ennen suurin osa vaateostoista suuntautui bailuvaatteisiin, menee tänä päivänä suurin osa vaaterahasta ulkoilu- ja vapaa-ajanvaatteisiin. On mukava pukeutua hyvin myös kun liikkuu koiran kanssa, sienimetsällä, veneellä jne. Erityisesti veneillessä on ihana pukeutua hyvin, tarkoituksenmukaisesti ja tyylikkäästi talvisen “telakalla ryynaamisen” jälkeen!

Tarvitaanko purjehtimiseen omat vaatteet?

Joku voi olla sitä mieltä että on turhamaista hankkia purjehdukseen erilliset vaatteet, normaalit ulkoiluvaatteet riittävät. Olen eri mieltä. Kerroin jo Etolasta hankitusta Rukka-sadeasusta ensimmäisellä pidemmällä purjehduksellani  – marjanpoimintaan todella jees, veneen kannella täysin out.

Noin vuosi siten törmäsin Pelle P vaatemerkkiin. Tyylikkyys ja design teki heti vaikutuksen, mitoitus ja mallit tuntuivat sopivan hyvin myös naisille. Päätin tutkia vaatteiden laadun ja hankin Challenge purjehdusasun -housut ja takin. Ainakin toistaiseksi olen ollut erittäin tyytyväinen vaatteiden laatuun ja säänkestävyyteen. Täältä löydät lisää käyttäjökokemuksia Pelle P – brändistä.

Ajattomat brändit ja webbikaupat

Viime aikoina olen kiinnostunut yhä enemmän webkaupoista. Toimivatkohan ne Suomesta käsin ja miten vaihto onnistuu?

Olen bongannut ainakin seuraavat viralliset webbikaupat:

Longchamp

Giorgio Armani

http://www.net-a-porter.com/

Kaikkea mahdollista…

Kertokaa ihmeessä jos teillä on kokemuksia näistä ja niiden toimivuudesta!