You are currently browsing the tag archive for the ‘Ajattomuus’ tag.
Venemessuilla voi nähdä kaunista käsityötä muuallakin kuin puuveneosastolla!
No-joo, totta kai, sitähän on siellä kaikkialla…
Bongasin folkkari.netin sivuilta uutisen venemessuilla esiteltävästä uudesta PUISESTA folkkarista, joka on rakennetu Haminasa. Onpa kiva käydä katsomassa tuoretta veneveistäjätaitoa ihan “oikealla osastolla”, purjevenehallissa.
Puuveneen kanssa touhutessa saa uusia ystäviä ja mikä hienointa, usein ajatukset saavat vastakaikua vaikka veneet olisivatkin hyvinkin erilaiset. Meidän nuori rouvamme, Folkkari Alkan -49 ’seurusteli’ yhden talven oikein viikingin kanssa, Salonkivene Aegir mallia -37 kohtasivat Suomenojan talvisäilytysalueella. Noh, oikein vesillä veneet nauttivat olostaan kesällä 2009 Porkkalassa SVK:n saaressa ja siinähän wanhat kamut olivat ihan vierekkäin…
Tähän viikingin viereen hivutti wanha rouvamme yöksi...
Aamulla omistajat loikkivat maihin fiilistelemään...
Rouva Alkan oli ainakin puhtoisempi 'kanneltaan'...
142 vuotta vesillä, viikinki ja ruotsalaissyntyinen daami hyristelivät yhdessä kesäisessä auringossa vaikka sinilevät kertoivatkin omaa tarinaansa Itämerestämme! Emme jaksaneet olla ihailematta suomalaistakin veneenrakennustaitoa, sillä Aegirin on veistänyt taidolla Emil Suortti Helsingin Valkosaaressa. Lähes pläkä keli sai meidät olemaan toisenkin yön eikä wanha rouvamme pannut pahakseen iloisesta liplatuksesat päätellen…
Köydet ja sotisopa viimeisen päälle, valmiina valloittamaan vaikka koko Itämeren
Aurinkoa ja hyvää seuraa, ei silloin viikingitkään lähde kiiruhtamaan merelle!
Puu elää, tarinat elävät, aidoista asioista syntyvät elämykset...
Kaunista saaristoa ja hienoja tarinoita ihanassa seurassa, slow-boating ajattelua parhaimmillaan…
Ainiin, mikä ihmeen Aegir? No mutta; Aegir on viikinkimytologiassa merenjumalan nimi, eikös vene näytäkin juuri siltä! Ja jos halua fiilistellä lisää puisilla veneillä niin MYSin (Mahogany Yachting Society) sivuilta löytyy lisää kuolattavaa ja mm. Aegirin historiaa ja tarinaa. Tosta;
http://www.mys.fi/index.php?filename=f1277311027&lang=fin&fromfile=f1348634287
Tarvitaanko purjehtimiseen omat vaatteet?
Joku voi olla sitä mieltä että on turhamaista hankkia purjehdukseen erilliset vaatteet, normaalit ulkoiluvaatteet riittävät. Olen eri mieltä. Kerroin jo Rukka-sadeasusta ensimmäisellä pidemmällä purjehduksellani – marjanpoimintaan todella jees, veneenkannella täysin out. Konttaamista ja istumista eivät mitkä tahansa vetimet kestä.
Kerroinkin jo tuossa äskeisessä Longchamp vs. Chanel bränditietoisuuden kehittymisestä, siis kun huomasin pariisilaista naapuriamme arvotettavan Chanel-laukun koolla ja paljastin maalaisuuteni käydessäni ostoksilla pariisilaisessa “halpahallissa” nimeltä Tati, “oikea” tavaratalo kun on Printemps. Silloin aloin ensimmäisen kerran miettimään imagon merkitystä. Onko purjehdusvaatteiden merkillä väliä vai ratkaiseeko vain laatu?
Purjehdusvaatteista minulla ei ollut erityisempää ennakkomielikuvaa… Ihan oikeasti! Toki Musto, Henri Lloyd, Helly Hansen ja muut nimet olivat tuttuja kun aloin etsiä purjehdukseen sopivia vaatteita. Sitten törmäsimme melko tuoreeseen ruotsalaiseen Pelle P tuotemerkkiin – ja ihastuimme tarinaan, designiin ja toimivuuteen!
Mustossa kiehtoi eittämättä korkea laatu ja tarina, sekä laaja valikoima erilaisia asuja purjehduksesta ulkoiluun ja ratsastukseen. Pelle P merkissäkin on mahtava tarina – taustalla olympiavoittaja, purjehtijalegenda sekä myös Volvo P1800 mallin ja Maxi-veneen suunnittelija Pelle Pettersson. Lastenkin vaatteet 
ovat erityisen kauniita!
Minusta veneillessä saa nauttia myös vaatteista ja asuista. Vaikka laatu ja toimivuus ratkaiseekin. Toistaiseksi takana on yksi kausi ja vaatteet toimivat teknisestikin hyvin.
Toivon että Challenge-setti kestää vielä monta kautta (kuvat Pelle P sivuilta).
Onko laadusta maksaminen snobismia? Mikä on brandin merkitys – mitä sen pitäisi edustaa? Vuosaaresta ja sittemmin Keski-Suomesta maailmalle ponnistaneena silmät muodin maailmaan avautuivat oikeasti vasta parikymppisenä Pariisiin au-pairiksi muuttaessa. Tätä ennen micmac, beavers ja ehkä levis olivat brändien brändejä!
Tarinat ovat tärkeitä kaikkialla -vaatteissa ja elämyksissä. Hankin ensimmäisen mustan Longchamp-käsilaukkuni kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikan kymmenen vuotta sitten, laukku palvelee edelleen, sitä on kerran korjattu. Miksi juuri Longchamp? Minulle se edustaa tarinaa Bois de Boulognen laukkaradoilta, pariisilaisuutta parhaimmillaan. Chanel menee jo överiksi. Lisää taustoja ja perusteluja voit lukea tästä.
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit