You are currently browsing the tag archive for the ‘alkan’ tag.
Aamun Hesarissa oli pieni kommentti ruotsalaisesta sanonnasta - “mellan hägg och syren”. Lyhyt hetki kun tuomi on kukkinut ja syreenin kukinta alkaa, se on pikemminkin taianomainen hetki kuin varsinainen vuodenaika, ajanjakso. Perinteen mukaan käsityöläiset (suutarit) viettivät kesän ainoan lomansa juuri tuona lyhyenä hetkenä…
Itselleni tämä tuomen ja sireenien tuoksun kyllästämä hetki on veneilykauden aloituksen loppusuora, viimeistelyn hetki.
Puomipeiton viimeitselyssä parvekekin toimii verstaana...
Epäkeskohiomakoneen, hiontatöiden ja lakkapensseleiden jälkeen on kiva katsoa mitä “taulumaalarin” pakista löytyy - öljymaalauspensseleitä, vähän Miranolia parissa eri sävyssä – maalasin puomipeittoon Alkan-nimen ja veneen valmistumisen vuosiluvun. Vielä kun saisi puomipeiton kantattua viinipunaisella kuomukankaalla…
Maston lakkaus ja entiselleen rikaus on ollut hieman isompi juttu tänä keväänä. Sen lisäksi on ollut hienoa maalata puomipeittoon nimikirjaimet, tilata nimitarrat veneen kylkiin sekä hioa ja lakata pentterin muotoiltuja mahonkihyllyjä ja miettiä astiaston sijoittelua ja pöytäliinan ompelua. Tilasin Toplichtistä vanhan tyyliset fendarit.
Varustelua on tehty paljon pienemmällä stressillä kuin aiemmin.
Klassikkoherkku tämäkin (kuva: www.seriouswheels.com)
Veneemme Alkan on rakennettu 1949 Motalassa, Ruotsissa.
Tiesitkö että vuonna 1949:
- Polaroid-kamera tuli markkinoille USA:ssa.
- Ensimmäinen kuplavolkkari (vm 1948) tuotiin USA:n markkinoille, auton maahan tuonut kauppamies joutui myymään esittelyauton saadakseen matkansa maksettua. Vain kaksi autoa myytiin tuona vuonna.
- Ruotsissa alkoi SAAB -henkilöauton sarjavalmistus.
- Suomessa lakkautettiin kansanhuoltoministeriö. Ja perustettiin Suojelupoliisi.
- Venealan Keskusliitto, tuolloinVeneveistämöyhdistys, järjesti ensimmäisen suomalaisten yhteisosaston Pariisin kansainvälisessä venenäyttelyssä.
- Julkaistiin George Orwellin “Vuonna 1984″-kirja.
- Mitä muuta…?
Ehdin illan suussa kuvaamaan upeaa auringonlaskua ja sumun hiipimistä Haukilahden rantaan. Koira oli hukkua lumeen ja kieltäytyi kepin heittelystä. Siinä taivastellessani lumen määrää huomasin hauskan yksityiskohdan: jäälle pääsee parhaiten hiihtämällä pitkin sataman laitureita!
Portti baanalle - laiturihiihtoa?
Samalla mietin huomenna alkavia venemessuja ja mitä siellä on tarjolla….ja oikeastaan mitä haluan nähdä tai mitä tarvitsen. Vai viekö voiton Vancouverin tohina? Ei, kyllä messuille on mentävä hipelöimään uusia välineitä, tapaamaan tuttuja ja tsekkaamaan mitä on tullut unohdettua! Varsinkin kun kuulin että messuilla olisi pitkästä aikaa näytillä aito puinen folkkari! Kyllä vanhalle Rouva Alkanille tarvii otta muutama kuva messuilta….
Lumeen hukkunut purkkari? Melkein....
Puuveneen kanssa touhutessa saa uusia ystäviä ja mikä hienointa, usein ajatukset saavat vastakaikua vaikka veneet olisivatkin hyvinkin erilaiset. Meidän nuori rouvamme, Folkkari Alkan -49 ’seurusteli’ yhden talven oikein viikingin kanssa, Salonkivene Aegir mallia -37 kohtasivat Suomenojan talvisäilytysalueella. Noh, oikein vesillä veneet nauttivat olostaan kesällä 2009 Porkkalassa SVK:n saaressa ja siinähän wanhat kamut olivat ihan vierekkäin…
Tähän viikingin viereen hivutti wanha rouvamme yöksi...
Aamulla omistajat loikkivat maihin fiilistelemään...
Rouva Alkan oli ainakin puhtoisempi 'kanneltaan'...
142 vuotta vesillä, viikinki ja ruotsalaissyntyinen daami hyristelivät yhdessä kesäisessä auringossa vaikka sinilevät kertoivatkin omaa tarinaansa Itämerestämme! Emme jaksaneet olla ihailematta suomalaistakin veneenrakennustaitoa, sillä Aegirin on veistänyt taidolla Emil Suortti Helsingin Valkosaaressa. Lähes pläkä keli sai meidät olemaan toisenkin yön eikä wanha rouvamme pannut pahakseen iloisesta liplatuksesat päätellen…
Köydet ja sotisopa viimeisen päälle, valmiina valloittamaan vaikka koko Itämeren
Aurinkoa ja hyvää seuraa, ei silloin viikingitkään lähde kiiruhtamaan merelle!
Puu elää, tarinat elävät, aidoista asioista syntyvät elämykset...
Kaunista saaristoa ja hienoja tarinoita ihanassa seurassa, slow-boating ajattelua parhaimmillaan…
Ainiin, mikä ihmeen Aegir? No mutta; Aegir on viikinkimytologiassa merenjumalan nimi, eikös vene näytäkin juuri siltä! Ja jos halua fiilistellä lisää puisilla veneillä niin MYSin (Mahogany Yachting Society) sivuilta löytyy lisää kuolattavaa ja mm. Aegirin historiaa ja tarinaa. Tosta;
http://www.mys.fi/index.php?filename=f1277311027&lang=fin&fromfile=f1348634287
Myöhässä veteen, taas.
Tällä kertaa ongelmia aiheutti Le Tonkinois lakka, jonka tämänkertainen erä ei ihan käyttäytynytkään siten kuin olisi toivonut. Lakka kuivui pitkään, se helmeili eikä tarttunut kunnolla. Ensimmäinen kerros kylkiin (vanhasta purkista) sai aikaan flyygelipinnan ja sen jälkeen ei muuta halunnutkaan. Jälki oli hieno! Mutta uusi lakkaerä ei sitten toiminutkaan ja käytimme varmaan kaksi viikkoa hiomiseen, lakkaamiseen ja hiomiseen, -ttu! Lopulta lajuutan sisäpinnat saivat kaksi kerrosta lakkaa.
Itse veteenlasku sujui ok, uppopumpun voimalla. Kun Parppei laski veneen kl 14 tuli vettä sekä taivaalta että merestä veneen kyljistä tuhansia litroja veneen sisään (tai siltä se ainakin tuntui). Olimme hieman liian optimistisia veneen kunnon suhteen, ja vaikka lorotimme vettä hieman sisään 4 päivää, osin mattojen ja lakanoiden avulla kosteutta yllpitäen tuli vettä sisään aika lailla. Opit? Jos vesi valuu lorisemalla ulos tulee se aikamoisella vauhdilla laskun yhteydessä sisään. Viime vuonna tajusin työnnellä pohjamaalin pehmittämät ettanit takaisin limeihin niitä tasoittaen, lisäksi sisäpuolelle vedetty melko tuore lyijymönjä piti saumatkin tiiviinä sisäpuolelta.
No, vene oli Suomenojalla yhden vuorokauden, sen jälkeen se siirrettiin omaan laituriin Haukilahteen.
Olimme lopulta noin kolme viikkoa myöhässä alkuperäisestä “vapuksi veteen” visiosta -juuri sen verran kun nokeentuneen katon puupuhtaaksi ottaminen sisäpuolelta kesti.
Viimeiset viikot olivat koko lailla helvettiä -poskiontelotulehdus, flunssa ja stressi, riitelyt ja riittämättömyyden tunne. Tietenkin loppurutistukseen osuivat myös ennalta varaamani Purjehtijakurssi ja muuta ohjelmaa jota olin järjestänyt silloin kun luulin veneen olevan vappuna vedessä. Raatamisen lomassa oli toki hauska seurata erilaisia tapoja pitää puuvenettä ja kuunnella erilaisia tarinoita puuveneen vesillelaskusta.
Vene laskettiin lopulta veteen 29.05.2008. Vene laskettiin siten, että keula lepäsi ramppia vasten kun liinat irroitettiin. Ensimmäiset pari tuntia vettä virtasi suihkuna sisään mutta uppopumppu piti veneen pinnalla. Olimme pitäneet veneessä märkiä räsymattoja ja kostuttaneet sitä, en tiedä kunka paljon siitä lopulta oli apua. Lasku tapahtui noin klo 20. Valvoimme veneen vierellä noin kl 23 asti ja menimme kotiin yöksi kun tilanne näytti rauhoittuneen. Ennen kotiinlähtöä grillasimme kertakäyttögrillillä makkarat ja joimme oluet -olo oli helpottunut ja tuntui siltä että vanhalla rouvalla todellakin on suotuisat tuulet suojanaan. Vapun jälkeen sattunut kuiva ja erittäin lämmin ja tuulinen viikko oli todella silmin nähden kuivattanut venettä.
Seuraavana päivänä siirsimme veneen laituriin (kaupungin venepaikka Suomenojalla). Vene pärjäsi jo omalla pilssipumpulla ja annoimme uppopumpun lainaksi seuraavalle sitä enemmän tarvitsevalle porukalle.
Vanha rouva nostettiin ylös Suomenojalla 18. lokakuuta 2007.
7,64 pitkän ja 2,3, metriä leveän veneen ja maston nosto ja siihen liittyvät tehtävät olivat jo sinänsä uutta pienellä alumiiniveneellä aiemmin veneilleille. Käyttämällä kokenutta nosturifirmaa (Pekka Parppei) pääsee monesta pikkumurheesta. Nosto meni hyvin ja pohja osoittautui todella siistiksi ja hyvässä kunnossa olevaksi.
Ostimme pukin ja pressukatoksen rakenteet käytettyinä ja rakensimme pitkän tuumaustovin jälkeen kunnon pressukatoksen, noin 10 metriä pitkän ja 3,5 metriä leveän.
Ensimmäinen haaste voitettu. Nyt vanha rouva voi kuivatella puisia rakenteitaan rauhassa ja odotella pintaehostuksen alkamista.
Hankimme puisen kansanveneen, folkkarin, 29. elokuuta 2007.
Toinen meistä on veneillyt paljon ja hallitsee merenkulun, toinen ei juurikaan hallitse merenkulkua, mutta on gastina kyllä purjehtinut jonkin verran. Mieleen tulee vanha vitsi poliiseista, joista toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa…
Joka tapauksessa, vahva viehtymys puuhun, sen tuoksu ja tunnelma saivat meidät unohtamaan lasikuituiset matkaveneet. Viime talvena käyty huonekalujen entisöintikurssi loi uskoa siihen että puuveneenkin käsittelystä kyllä selviää. Halusimme liikkuvan kesämökin. Mitä tulee heikkoihin purjehdustaitoihin, niin uskomme että kaikki on opittavissa ja että kansanvene (nimensä mukaisesti) sopii aloittelijallekin.
Ensimmäinen kansanvene syntyi Göteborgissa 23. huhtikuuta 1942.
Meidän “Jääkyyhkymme” SF-263 Alkan syntyi 1949 Motalassa, Strömmens Båtvarv-nimisellä telakalla. Ensirekisteröinti on tehty Rickie-nimellä Pohjoismaiden vanhimpaan, 1830 perustettuun, ruotsalaiseen purjehdusseuraan Kungliga Svenska Segel Sällskapet.
Vanhalla rouvalla on ollut muutama omistaja ja häntä on huolellisesti hoidettu aina viime vuosiin asti. Hänet purjehdittiin Porvooseen pari vuotta sitten. Nyt on meidän vuoro pitää hänestä huolta ja huolehtia siitä että 60-vuotispäiviä vietetään kunniakkaissa merkeissä, kauniimpana kuin koskaan. Haastetta riittää noviiseilla…
Syyskuussa ajoimme veneen Porvoosta Espooseen ja teimme muutamia retkiä lähisaariin moottorilla. Veneen vakaus, hyvä henki ja turvallisuus teki välittömästi vaikutuksen ja vaikka moottorin sammuttua olimme kerran todella lähellä oikeata merihätää tuntui siltä että vanha rouva purjehtii suotuisissa myötätuulissa.
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit