You are currently browsing the tag archive for the ‘Barcelona’ tag.
Museon jälkeen kävin syömässä El Gran Cafe ravintolassa Rialton nurkan takana. Upea jugend-tunnelma, mutta voi ei mitä ruokaa. Miten kauppahallien upeista valikoimista saadaankin näin tajuttoman mautonta mössöä? 20 euroa kuorissaan tarjotuista sydänsimpukoista ”paikalliseen tyyliin”.
Vieraita odottaessa - El Gran Cafe
Voi herranjestas – piti taas oikein maistella rasvaisen korppujauhon alla lilluvaa lientä jossa uiskenteli raskaasti kalalle maistuvia paloja simpukanlihaa –en vieläkään tiedä oliko liemi kesäkeittoa vai ohuesti suurustettua valkokastiketta –mitään makua siinä ei kuitenkaan ollut. Alkuruokana lämmin vuohenjuustosalaatti –paikalliseen tyyliin. Voi ei – laakea lautasellinen uunissa sulatettua vuohenjuustoa, päälle ripoteltu pinjansiemiä (sellaisenaan, ei paahdettu) ja RUSINOITA. Salaatti?!
Illalla päätin mennä konserttiin. En osannut ennakkoon aavistaa millainen nk elämys olikaan tiedossa. Olin lukenut jostakin matkaoppaasta ettei konsertilla ole niin väliä, mikä tahansa musiikki kuulostaa hyvältä kauniissa rakennuksessa. No-niin, espanjan kielen ummikkona otin siis riskin ja varasin liput lauantai illan konserttiin Cobla, cor i dansa –ajatukseni kulki suurin piirtein niin että jotain koplaa, sydäntä tanssissa – siis jotain peri espanjalaista ajattelin osaamatta espanjaa sanaakaan. Melkein sinne päin! Cobla tarkoittaa orkesteria, joka soittaa perinnemusiikkiin pohjautuvaa torvisoittomusiikkia, josta on tehty vähän korkeakulttuurisempi versio (anteeksi musiikintuntijat) …
Ihan hirveää siis. Ensimmäiset epäilyksen hetket konsertissa tulivat kun näin vain 10 tuolia näyttämöllä, ainakaan kovin hienoa klassista sinfoniakonserttia en tulisi kuulemaan. Toinen kauhun hetki koitti kun lavalla marssi torvisoittokunta pukuihin pukeutuneena. Apua!
Upeat jugendtyyliset posliinikoristeet himmenivät hetkeksi kun yritin saada makua musiikkiin – Hamina Tattoo kohtaa tangomarkkiinat ja välillä käytiin jossain Almdovarin leffojen mustalaisten sirkuselämää tahdittamissa tunnelmissa tai kummisedän viipyilevissä sävelmissä. Noh, siitäkin selvittiin – ja aika ajoin musiikki jopa kuulosti korviini ihan siedettävältä.
Paikka oli hieno, idea hyvä ja toteutus halpa –aina ei voi voittaa ihan 100 %:sti. Jos haluat mennä jatkamaan samaan sarjaa, niin taidepläjäys koostuu muistaakseni 10 konsertista, joissa vuorottelevat perinteinen torvimusiikki (sartada-tanssiin), kuoromusiikki ja perinnetanssit ja niihin kuuluva tanssimusiikki. Tila on ainakin upea!
Palau Musica Catalanya sijaitsi sekin lyhyen kävelymatkan päässä hotellista –tämä oli asia joka myöskin puolsi valintaani. Valaistuja katuja tuntui turvalliselta palata yksin kotiin, lämmin ilta ja mukava tunnelma. Viinipullon loppu maistui pehmeältä…
Vaihdoin siis perjantaina Rialto-hotelliin, C/Ferran, 42. On aina ihanaa tulla kongressikeskusten liepeiltä oikeaan keskustaan. Jo taksissa tuli hyvä mieli ihmisvilinästä, kauniista rakennuksista, liikenteestä ja kuhinasta. Hotelli on siisti, ja sijainti erinomainen. Historiallisessa keskuksessa, tosi lähellä La Ramblas kävelykatua ja Placa Catalunya, eikä satamaan kävele kovin pitkään. Hauska yksityiskohta etenkin taidemuseoihin käyntejä suunnittelevalle on tietenkin se että Joan Miro on syntynyt rakennuksessa.
"Byebye" kongressikeskus ja työmaa
Tullessani hotelliin, olin niin innostunut sen sijainnista etten edes huomannut huoneeni puutetta – se oli ikkunaton! No, eihän tänne ole tultu hotellihuoneeseen istumaan… Oli aika avata perjantaipullo – punaviiniä, ilman pullonavaajaa. Kun korkin vihdoin sai oveluudella ja voimalla survottua pullon sisään oli punaviiniä lattialla, lampussa ja tapetissa.
Ensi kerralla kannattaa rituaali tehdä kylppärissä, investoida 2,5 euroa viinipullona avaajaan tai heittää heti yksi kotona pyörivistä avaajista matkalaukkuun heti kotiin tultua, jo valmiiksi seuraavaa reissua varten. Käsittämätöntä käyttää kallisarvoista turistiaikaa hotellihuoneen seinien pyyhkimiseen kun ulkona paistaa aurinko!
Kävelin ensimmäiseksi Ramblasia pitkin rantaan – meri tuoksui tuulessa, aurinko paistoi. Vältin tällä kertaa Maremagnum ostoskeskuksen ja kävelin vain leppoisasti pitkin veden päälle rakennettua Port Vell aluetta, puulaitureista ja suuresta satamasta syntyy mukavan merellinen tunnelma. Täytyy sanoa että Barcelona osaa ottaa hienosti meren osaksi kaupunkikuvaa, vähän kuin Nizza.
Seesteistä
Seminaari kului totuttuun malliin, puhujien ja esitysten taso vaihteli hyvin paljon. Hotelli sijaitsee aivan Diagonal Mar ostoskeskuksen vieressä, joka taas sijaitsee aivan messukeskuksen vieressä. Kerrankin hyvä juttu ajatellen seminaarista jäävää vähäistä “luppoaikaa”.
Olen joka ilta käynyt ostoskeskuksessa, ja onnistunut aina tähän asti vastustamaan kaikki kiusaukset -yksittäisiä ruokaostoksia lukuunottamatta. Tänään homma sitten repesi… Olen melko systemaattinen joten aloitin pohjakerroksen päädystä Primark halpahallista. Kesäiseen asuun sopivat punaiset perusfarkut 13 euroa, trendifarkut 17 euroa. Oikeasti hyvän näköisiä. Hauskoja asustevöitä, euron. Kiersin järjestelmällisesti kaupasta kauppaan - Blanco (kaikkea), Marypaz (nahkaisia, trendikkäitä kenkiä ja työklassikoita noin 25 euroa pari), Sfera (upea, lyhyt kultaanvivahtava takki 40 euroa), tunikoita / mekkoja ja neuletakki -ihanan tyylikäs ja epäsäännöllinen liuhuva helma. Sitten Promod, joka on aina ollut suosikkini – tyylikkyys on kohdallaan ja klassiset kuviot viehättävät. Hauska “kesäretku” mekko 14 euroa, tyylikäs musta-valko-harmaa työmekko 25 euroa.
Eiks oo mageet (ei laiturille tai veneeseen)
Onneksi tässä kohtaa törmäsin tuttavaan, joka pyysi kahville. Olin jäänyt johonkin epämääräiseen hyperaktiiviseen shoppailun tilaan ja kassit lisääntyivät kädessäni niin että en oikein edes meinannut mahtua kapeammille käytäville hyllyjen väliin. Kun vielä huomasin ostaneeni maailman typerimmän sormuksen sekä varvassormuksia (3 kpl 2 euroa) huomasin tosiaan olevan kahvin paikka. Muuten olisin mennyt pian napakoru kauppaankin, ostanut jotain hetkellisesti “tosi mageeta”, ihan vaan siltä varalta että jonain niille tulisi käyttöä Suomessakin. Yleensä kyse on liian isoista ja värikkäistä rihkamakoruista, joita ei kotona kuitenkaan tule käyttäneeksi (kun ne eivät sovi tyyliin) tai sitten liian pienestä mutta edullisesta vaatteesta, johon “ihan kohta mahtuu”.
- Ihana näky, naiselle!
Tuttavan kanssa menimme kahville, tai siis lasilliselle punaviiniä. Lasillisen jälkeen totesinkin “olon helpottavan”. Äkilllinen shoppailukierre palautuu normaaliin sitten kun eri liikkeiden vaatteet alkoivat jo näyttämään melko samanlaisilta, ei ollut enää pakko hypistellä tai kokeilla kaikkea.
Mutta tässä se nyt on, siis shoppailut tällä reissulla. Huomisesta sunnuntaihin keskityn kulttuuriin. Joka tapauksessa, ulkomailla shoppailu on miljoona kertaa hauskempaa kuin kotona vartavasten ostoksille lähteminen. Siksi näitä kasseja nytkin kertyi, muutama…
Viimeinen kävelylenkki kotona - sinistä
Olen Barcelonassa työmatkalla.
Saavuin hotelliin illalla myöhään. Totesin huoneen mukavaksi. Aamulla heräsin outoon ilmiöön – aurinko mollotti taivaalla kirkkaan punaisena, häikäisi. Nousin jalkeille ja katsoin ikkunasta ulos ja näin utuisen meren – ihanaa, olen merikaupungissa, ihan rannan tuntumassa! Lähdin ulos kävelemään - 12 astetta lämmintä ja aurinkoista, vähän tuulista tosin.
Vastavaloon - aurinko nousee
Lounaalle, kolmen ruokalajin kiinteähintainen lounas ja lasi viiniä 9,50 euroa. Ei mikään erikoinen, mutta hintaansa nähden ihan hyvä. Ja mahtavaa istua terassilla auringossa!
Sitten kierros ruokakaupassa, hieman iltapalaa. Valikoima juustoja ja leikkeleitä sekä patonki (hinta: 34 senttiä), salaattia – yhteensä illallinen noin noin 5 euroa. Pullo Freixenet Cavaa, noin 6 euroa. Ja rasia mansikoita, yhtä punaisia kuin aamuinen aurinko, maukkaitakin - 1,55 euroa. Maut ovat kohdallaan!
Illalla kävimme syömässä El Principal ravintolassa. Herkullista, mutta yksinkertaista.
Myös kevään aistii (vaikka vielä viime viikolla täälläkin oli pyryttänyt ja koko talvi ollut erittäin kylmä), on ollut ihanaa kävellä pelkässä jakussa, ilman päällystakkia, vielä illallakin!
Seminaarin lomassa ei paljon ehdi kaupunkia muuten nähdä, mutta jään viikonlopuksi. Odotan muita aistielämyksiä – nähtävyyksiä sekä Miro ja Picasso museota.
Katalonian väestöpohja on noin 7 miljoonaa, bisnesmielessä markkinatilanne on lähellä Suomen tilannetta. Ruokakauppojen hinnat ja elintarvikkeiden maut, tuoreus – voi ihanuus! Miksi hyvien makujen löytäminen Suomesta on niin vaikeaa, peruskuluttajalle? Lähtiessäni ostin kylmäsavusiikaa Pirkan “Parhaat” sarjasta, miten on mahdollista että suomalainen kasvatettu siika jalostetaan valmiiksi tuotteeksi Virossa? Miten se voi kannattaa?
Odotan että pääsen viikonloppuna toreille -hypistelemään, aistimaan ja tuoksuttelemaan. Toivottavasti hyvä sää jatkuu viikonloppuun ja pääsen myös oikeasti tutkimaan miltä meri täällä näyttää ja millainen fiilis satamasta tulee.
Välipala -punaista
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit