Meritaimenta Gotlannista – ei nyt ihan niin helppoa….

Siinä sitä mestaa olisi heittää lusikkaa taimenelle...

Tälle keväälle tarjoutui mahdollisuus lähteä tutustumaan Gotlantiin ja ihan parhaaseen meritaimen sesongin aloitukseen. Daamit ratsastamaan ja itse päiväksi heittämään meritaimenta.

Ensivaikutelma saaresta oli uskomaton: hevosia ja lampaita on varmaan enemmän kuin ihmisiä! Ja kalamiehelle rantaa tuntui piisaavan.

Tuttujen matkassa menimme saaren itäpuolelle ja aloitimme jo illalla parin tunnin sessiolla laakean lahden rannoilta. Pitkää hiekkapenkkaa riitti ja ajatus oli kokeilla lahdesta johon ajoittain taimenet tulevat lämmittelemään keväiseen aurinkoon.

Ekan illan rantamaisemaa, pitkää hiekkapenkkaa kahlattavaksi...

Matalaa rantaviivaa riittää ja lintuja on käsittämättömän paljon

Tukholmasta olin ostanut matkaan Sandgrävling lusikoita ja ensi tutustuminen oli hauskaa; viehe lensi kuin ohjus ja sitä oli hauska uitella tummien alueiden yli ja pudotella pysäytyksin. Ei ihme että noilla vieheillä vedetään täältä huikeita saaliita.

Sandgrävlingen ja Hexen koukkujenvaihdossa, huomaa katkennut ruosteinen vanhasta Moresildasta

Seuraavan päivän vietimme pohjoisempana ja aloitimme yhden luonnonsuojelualueen vierestä, huikeat maisemat ja herkullisen näköistä mestaa silmänkantamattomiin. Tuuli kaakosta, ei niin hyvä mutta mainingit eivät haitanneet liikaa.

Luonnonsuojelualueen majakka ja rantakivikkoa

Heittelimme majakkaniemen ilman tulosta, vaihdoimme mestaa ja kokeilimme kolmesta muustakin erityyppisestä paikasta. Ingen napp, harmi sillä maisemat olivat todella huikaisevia. Rannat hyvin helposti kahlattavissa, kivet eivät ole liukkaita ja vesi on kirkasta. Tänne uudelleen ja pidemmäksi aikaa!

Uutta lusikkaa kehään, tämä on kelvannut ennenkin!

Tämä niemi näytti vallan mainiolta....

Yhtä asiaa noin limnologin näkökulmasta jäin ihmettelemään: rannat olivat varsin paljaat, ei juurikaan vesikasvillisuutta ja rakkolevääkin erittäin vähän. Missä pikkukalat voivat piileskellä? Toki en nähnyt ainuttakaan pikkufisua, kolmipiikkiä tmv. ihan rantavedessä. Noh, eipä siellä ollut taimeniakaan, liian aikaista, pahus…

Hanhia piisaa ja taustalla makea taimenkarikko johon pääsee kahlaamalla; ingen napp

Mutta yksi oli ylitse muun; majoituspaikkamme olikin pieni kartano! Illallinen sata vuotta vanhassa salissa sai kalattomuuden tuntumaan varsin sivuseikalta…

Illallinen salissa, ei omasta saaliista... tällä kertaa!

'Mökkimme': koko talo käytössä, 6 huonetta a 2 sänkyä, taso exclusive, omat kylppärit joka huoneelle, koko paketti 200 €/vrk!!! Heittäkää meiliä jos kiinnostaa. Ainiin, WOW!

Raukarna, pohjoispään luonnonihme oli nähtävä seuraavana päivänä. Ajoimme luonnonsuojelualueelle melkoisessa sumussa ja johan valkeni: täällähän sitä olisi pitänyt olla kalassa! Kuvat kertokoot…

Kivikkoa silmänkantamattomiin, rantaa kilometritolkulla...

Tane tyrskyn takana, vavat Visbyssä, aijai....

Aavemainen maisema kalastaa - tänne tulen uudelleen

Öresund-lokit Visbystä löysivät kodin

Öresund astiasto odottaa uutta kotia...

Olen hiljalleen hakenut Alkaniin hieman fiinimpää astiastoa. Visbyssä kävellessämme eteeni osuin Gustavsbergin Öresund-niminen astiasto. Valkoista posliinia ja lokkiaiheinen, sininen siirtokuva. Hieno, ja jotenkin aikaan ja veneen henkeen sopiva…

Nehän oli pakko sitten ottaa mukaan – neljä lautasta, pari kulhoa ja pari tarjoiluastiaa. Sopivasti patinoituneita, mutta venekäyttöön juhlallisia. Ei muuta kun tyhjentämään ratsastuskamppeita muihin laukkuihin ja serviisi lentolaukkuun. Sain astiat ehjänä perille, ja koekattaus tehtiin jo seuraavana viikonloppuna (kotona kyllä, ei veneessä).

Iittala kohtaa Gustavsbergin - Espoossa

“Akantus” liikkeessä (St. Hansplan) muuten kannattaa vierailla Visbyssä käydessään, etuosan tingeltangelin jälkeen takaosassa on aika kaunista ”aidompaa” vanhaa tavaraa, ihan kohtuu hinnoilla.

Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin...

Ratsastusretken kokemukset

Tällaista olisi voinut olla…

Lähtiessäni Gotlantiin haaveilin kukkivista valkovuokkopelloista, lammaslaumoista merenranta niityillä ja ratsastuksesta meressä.

Ihan niin pitkälle ei kevät vielä tänä vuonna Gotlannissa ollut ennättänyt. Kerstinin hevonen säikähteli yksittäisiä lumikasoja metsäteillä.  Krookukset, liljat ja sinivuokot sinnittelivät jo auringossa. Lampaita kohtasimme paljon – jännittävintä oli ratsastaa lammashaan läpi. Otimme muutaman askeleen, pysähdyimme ja odotimme lampaiden siirtyvän. Emme halunneet että viimeisillään olevat lammasäidit lähtisivät vauhkoontuneina säntäämään karkuun. Kävimme ratsastamassa myös meren rannalla. Pohja oli vielä liian vetistä, jotta olisimme voineet mennä mereen asti. Mutta varmajalkaisten hevosten selässä oli hauska tutustua rantaan, sen kasvustoon ja linnustoon.

Ihailin kiviaitoja ja niiden täsmällisyyttä -tuhansia miestyövuosia, joita kului niiden rakentamiseen ja ylläpitoonkin.  

   

Yhteensä viihdyin 3,5 tuntia hevosen selässä – pidimme pienen evästauon 2,5 tunnin ratsastuksen jälkeen ja jatkoimme sitten hetken. Kroppa kesti hyvin -vain oikean jalan väärä asento vaivasi hieman.

Gotland Runt – maitse ja ratsastaen

Jaahas – takaisin töiden pariin huomenna!

Raukarna - luonnon omalaatuisia kivipatsaita Gotlannin pohjoisosassa

Talviloma tuli vietettyä kauniissa Gotlannissa. Tarkoituksena yhdistää ratsastus, kalastus ja nähtävyydet. Matkustimme saarella useaan otteeseen vierailleen pariskunnan mukana. Koska Kerstin oli varannut majoitukset ja matkat ennakkoon, päätä ei tarvinnut järjestelyillä juurikaan rasittaa, vaan aivoni olivat rauhassa narikassa. Ihana tapa lähteä lomalle. 

Lensimme keskiviikkoaamuna Tukholmaan – ihanan keväinen tunnelma kaupungilla lampsiessa. Kalastustarvikeliike, messinkivalaisinliike (veneeseen), kirjakauppoja ja kirppis. Auton pakkaaminen, yöpyminen sukulaisten luona ja aamulla kohti Nynäshamnia – noin puolen tunnin ajon jälkeen olimmekin jo satamassa. Destination Gotland  vei meidät noin Visbyhyn poutaisessa säässä reilussa kolmessa tunnissa.

Perillä ajoimme meren rantaa ja pieniä kalastajakyliä seurailevaa kaunista maisemareittiä noin 50 km:n päässä sijaitsevaan, Etelä-Gotlannin keskukseen nimeltä Hemse. Se on Gotlannin toiseksi suurin kaupunki, noin 6 000 asukasta. Olin hieman huolestunut siitä sijaitsiko Gotlannin ainoa Systembolaget Visbyssä (jossa emme siis ennättäneet käydä) mutta onneksi huoleni oli turha. Kuohuva ja pari laatikkoa mahtui vielä täyteen pakatun auton kyytiin ja suuntasimme Grötlingbo-nimiseen kylään. Nopea vaatteiden vaihto, kartanon ihastelu ja taas liikkeelle.

Pojilla oli kiire kalaan ja meillä tytöillä yksityistunnille.

Maria’s Hästeri on laadukas ja monipuolinen hevostalli Grötlingbossa – matkaratsastusta, ratsastusretkiä, vammaisratsastusta, perustunteja ja jopa vaunuilla ajoa tai sen kokeilua. Viime lokakuussa paikka hyväksyttiin Naturens Bästa eli vastuullisten elämysmatkailuyritysten joukkoon, suurelta osin juuri eteläisen Gotlannin erikoisissa maisemissa risteilevien ratsastusretkiensä ansiosta. Marian paikka on vanha sukutila, jota nyt asuttaa jo kahdeksas sukupolvi. Paikalliset yrittäjät tarjoavat ratsastusretkillä tarvittavan ruuan ja majoituksen ja maiden käyttö sujuu yhteisymmärryksessä muuallakin kuin varsinaisilla ratsastuspoluilla.

Minä sain yksityistunnin ( 500 kr eli noin 50 eur) hevoseksi super-rauhallisen, mutta virkeän ja älykkään “tinkerin” eli irlannin cobin. Jonny hurmasi heti. Ja taas totesimme samat virheet – oikealle kallistumisen, oikean jalan väärän asennon jne. Oli kuitenkin mukava oppia taas uusia vinkkejä hevosen käsittelystä ja sen hienovaraisuudesta…

Hauska ja luotettava Irlannin Cob Jonny

Aurajoessa aiotaan harrastaa ryöstökalastusta!

Tykkivene Karjala ja Suomen Joutsen - kaksi aikansa klassikkoa, toinen puuta toinen rautaa ja turbiineja...

Piipahdin Turussa ja halusin nähdä palan merellistä miljöötä ihan siinä Turun linnan vieressä; Forum Marinumin ja ne wanhat paatit siinä pihassa. Uljaalla tykkivene Karjalalla tuli seikkailtua laivastoaikana ja saatua jopa Hoburgin niemen kastekin jossain Gotlannin tasalla. Vieläkin oksettaa ja karmii kun muistelee sitä raa’an sillin syöntiä kannella… 

Suomen Joutsen maaliskuun illan hämyssä...

Suomen Joutsen vain muutoin saa pikku pojan geenistöni värisemään. Se vain on niin uljas vaikka nököttääkin tuossa kurapurossa hieman alakuloisena, ihan kuin sekin odottaisi milloin se Myllysilta romahtaa ja ties mitä tapahtuu alavirran aluksille…

Turun uusi matkailunähtävyys, tämänhän se Beckham halusi nähdä!

Ja se silta, sehän piti kuvata. Olihan se notkollaan, varsin hassun näköisenä. Jäällä hääri kolme miestä iloisen keltaisissa suojaliiveissä. ‘Pääsiäinen tulossa kun kaupungin miehet noin pukeutuu’, vinuiltiin. Tulvasuojelusta ja romahdusriskin pienentämisestä puhuttiin mutta pari Raision herraa tiesivät totuuden: ne on verkkoi laskemassa!

Myllyn alla notkuu, aikas hauskan näköinen...

“Se on kattokaas lohijoki tää Aurajoki, tommooseen roiloon on helppo laskee tuhdimpikin verkko. Ja noppee kokea, näillä keleillä. Polliisit on saartaneet koko alueen, ei sinne kukkaan mene ilman lupaa ronkkimaan. Kattokaa  ny: yks kokkee syvvyyren valmiiks, hakevatten Pyyntivälineestä nailonit ja ehtoolla laskevatten. Eik o hyvä ajatus?” …tuumittiin töyräällä. 

Verkkoroilo turkulaisittain, ihan lohijoessa...

 Noniin, olisihan tuo pitänyt arvata itsekin. Eikun romahduskahville tai Beckhamei bongaamaan, olivat kuulemma juuri lähdössä kentälle….