You are currently browsing the tag archive for the ‘hauenkalastus’ tag.
Viikonloppuna Suomenlahden vesi oli alimmillaan 90 vuoteen, sillä merenpinta laski nopeasti voimakkaiden tuulien käännyttyä itään. Tuuli idästä pukkasi vettä kohti länttä ja Helsingissä meriveden korkeus oli jopa 93 cm normaalia matalammalla. Viimeksi vuonna 1916 vesi oli näin alhaalla, tarkalleen sentin verran vähemmän. Aijai, jäät rutisevat ja repivät kyllä nyt rannoista irti vaikka mitä…
Kohta kettingit paukkuvat tästäkin laiturista...
Meriveden pinta on ollut jo pitkään alhaalla ja nyt vallitsevan ilmanpaineen ja tuulen vaikutuksesta mentiin todella syvälle. Hieman huolestuneena ajattelin kuinka jäät repivät rantojen rakkolevät irti ja miten se vaikuttaa kalojen kevääseen. Suojapaikat vähenevät, rannoilla on ruokaa vähemmän, pahus, meritaimenen kalastus ei ainakaan helpotu…ja kuinkahan haukien kutukaislikoiden käy?
Itseasiassa, juuri nythän on mateen kutuaika! Ei hyvä, ei varsinkaan kun katsotaan mitä tapahtuu lumien alkaessa sulaa. Mikäli lumet sulavat nopeasti tulee aivan valtavat valumat jokisuistoihin ja pahimmillaan suoraan mateiden kutualueille.
Ja taas on muuten noussut vettä jäälle rantojen kautta, varsinkin kun on jo lunta jään päällä painamassa. Juuri kun ajattelin että kohta pääsisin uudelleen hiihtämään meren jäälle niin eipä onnistu. Suomenlahden vesi keinuu, jäät rutisevat, taitaa tulla sittenkin aikainen kevät veneilijöille.
Kuulostaa vanhalta vitsiltä mutta tulipahan tämäkin veneen uppoaminen nähtyä toukokuun alussa 2008 Kaarinassa. Lähdimme haukea heittämään illalla pariksi tunniksi ja jo lähtiessä viereinen vene oli hieman vinossa mutta ei herättänyt epäilyjä pahemmasta. Palatessamme omaan ruutuun tilanne oli kuvan mukainen. Ehkä jotain olisi voinut vielä tehdä mutta kun ei tiennyt kenelle soittaa. Tiedotimme asiasta veneen omistajan tunteville mutta eipähän saatu omistajaa kiinni.
Arvakkaa kumpi vene lähtee nopeammin kalaan....?
Toisaalta, laiturin puomit kannattelevat hyvin....
Aamulla tilanne oli sitten tämä. Teki pahaa mutta kun ei voi auttaa nin ei voi. Toisaalta puomit pitivät perän ylhäällä eikä veneestä tullut ihan kokonaan sukellusvenettä… Kamat kasaan ja kalaan. Juuri kun olimme lähdössä Peimarille niin paikalle ampaisi omistaja….
Patjat ei välttämättä ihan heti kuivu...
Konekin saattaa vaatia pienen, uuden keväthuollon...
…joka selvästi hyppi ‘riemuissaan’ laiturilla alkutahdit ja hetken happea vedettyään saimme kerrottua tapahtumien kulun. ‘….rrrkle, oon ollu tupakkilakossa kaks kuukautta, kaks päivää sitten laskin ton koslan veteen,…rrrr….onks teil’ tupakkii, nyt tää LAKKO LOPPUU JUST NY, TAI MÄÄ IRROTAN LOPUKKIN KÖYRET,…TANA’ … Joo, ei ollut tarjota tupakkii, ei kun ei kerran poltettu, eikä uskaltanut muutenkaan oikeen viisastella…ajattelin hetken kyllä lähikuvaa mutta sitten terve suojeluvaisto voitti….
Varsinaiseksi mokaksi paljastui myöhemmin huoltoliike joka oli unohtanut (???) laittaa pohjatulpan kiinni huollon yhteydessä. Pilssipumppu ja akku taisi jaksaa yhden vuorokauden ja sitten mentiin. Kuten kuvastakin näkyy ei veneestä vuotanut bensaa tai öljyjä veteen.
Omistaja paikalla: ja tähän loppui tupakkalakko!
Melkein uusi opastetaulu, kyllä tällä pärjää Espoossa...
Nyt se löytyi, vieläpä itsenäisyyspäivänä! Vinkin saimme tutultamme, että oikein uutta pitkospuuta ja merellistä maisemaa olisi tarjolla aivan lähellä…. Noh, koira matkaan ja Espoon Suvisaariston kupeessa olevaa Hanikan luontopolkua etsimään.
Makeen leveät pitkospuut mahdollistavat liikkumisen silloinkin kun merivesi nousee normaalia korkeammalle
Kurkkasimme oheisen opastuksen Espoon kaupungin sivuilta ja eikun matkaan.
Hanikan luontopolku, Suvisaarentie, Suinonsalmen silta
Hanikan luontopolulla voi tutustua Kaitalahden runsaaseen linnustoon, pronssikautisiin hautaröykkiöihin, jääkauden jälkiin sekä metsä- ja rantamaisemiin. Polulta löytyy 14 rastia ja sen pituus on noin 5 km. Reitille pääsee mm. Suvisaarentieltä Suinonsalmen sillan kohdalta. Kosteimmissa paikoissa on pitkospuut. Reitillä on lintutorni.
Luontopoluilla selviää ilman raskaita retkivarusteita. Vaikeimpiin paikkoihin on rakennettu pitkospuut.’
Tästä on hyvä ponnistaa maastoon... muuten, yritin tilata opasta, numero vanha...
Lähdettiin reitille kuvan mukaisesti ja kierrettiin käytännössä koko lenkki. Merellinen ja miellyttävä kierros mutta kaikki muu onkin tuossa ohjeistuksessa ajastaan jäljessä tai suoranaisesti tekemättä. Ensinnäkin reitille ei ole kunnon opasteita pääteiltä ja reitin viitoitus on surkea. 14 rastia on varmaan joskus ollut olemassa mutta nyt niistä on vain muistot jäljellä. Aivan höpöä on kertoa että reitillä voisi tutustua hautaröykkiöihin, sillä ei niitä ole merkitty eikä niistä kerrota missään.
Kysymys kuuluu miksi ei Espoon kaupunki hoida reittiä?? Eikö reitille voisi opastaa kunnolla, tehdä viitoitukset nykyaikaan tai ainakin huoltaa jo olemassa olevat? Missä ovat tarinat mitä alueella on ennen ollut, mitä kasvaa missäkin ja mitä kaikkea luonnossa voi alueella nähdä? Olemassa olevat kyltitkään eivät kertoneet etäisyyksistä ja vain Soukantiellä oli kartta koko alueesta. Ei karttoja risteyksissä, ei oikeastaan mitään luonnossa liikkujaa PALVELEVAA.
Ei mikään floppimaisema Kaitalahdelle....
Hieno alue, huonossa hoidossa oli havaintomme. Tai sitten on tarkoituskin ‘piiloittaa’ tuo merellinen miljöö muilta….
Opasteet vois ainakin kerran vuodessa oiukaista ja putsata, vissiin...
Noh, tässä on ainakin tuhannen taalan vinkki upeasta piknik paikasta meren äärellä, ei ainakaan moni muu löydä tänne. Sitäpaitsi, kalamiehille vinkiksi, edessä olevat kaislikot ovat mainio haukimesta, puhumattakaan vieressä olevista madepaikoista….
Eväät esiin, kiitos! Kiinnostaisiko hauenkalastus, edessä hyväksi havaittu kaislikko...
Soitto Espoon ympäristökeskukseen ja ihmettely miksei ole kunnon opasteita? Tulossa, tietysti…. mutta arvatkaas mitä uusien pitkospuiden laittaminen on maksanut? 100.000 € !!!! Eikä opasteita…..
100.000 €:n pitkospuut....tai osa niistä...
Björkholma, Parainen ja lokakuun loppu. Perinteinen kalareissu Paraisten vesille haukijahtiin alkoi Peimarilta. Muutama hyvä ruokakala heti alkuun että saadaan haukifilettä illaksi. Siitäpä vaikeudet alkoivatkin.
Finnstar 520 keulaluukulla ja tiukka kippari paukuttaa Peimarilla
Vesi laski koko viikonlopun ja kaloja sai todella kaivaa…. isoja haukia ei juurikaan näkynyt, ei sitten missään vaikka kampasimme isolla alueella. Vain lahdista joissa oli hieman sameampaa vettä saattoi päästä kontaktiin haukien kanssa. Vesi oli laajalla alueella hyvin kirkasta, todellinen näkösyvyys 8-9 m!! Hauki arkaa ja makasi tukevasti paikallaan. Noh, reissun isoin oli kolmonen ja sekin meni joukkueen junnulle…. Ohessa muutamia namipaloja.
Tästä ei paljon maisema parane.... haukien kimppuun!
Jerkki lentää
Kolomen kilon hauki lepää...eiku, keskittyy....
Mamma Gädda
Tässä yhden viehetestin käytännön tulos: kolme miestä veneessä ja syksyisen ip:n laihana tuloksena kuusi haukea. Perhoa, uistinta vaappua ja suspia….Suspi näytti jälleen tehonsa; 111 cm, mammalla mahan ympärystäkin 52 cm ja painoa – arvatkaas paljon? Suspi konehuoneen puolella mutta siististi irti ja kasvamaan. Ottipaikan paljastan kyllä lähimmäksi arvanneille, liki Espoota…. Ainiin, suspi oli väriltään se kelta-musta!
ARVAA PAINO!
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit