You are currently browsing the tag archive for the ‘hauki’ tag.
Jännitys tiivistyy....
Selailin meilejäni ja silmääni osui kalastusmatkailuseminaari Kuusamossa ilmoitus. Tiesin session erinomaiseksi edellisiltä vuosilta mutta nyt pysähdyin oikein miettimään. Kuvassa oli nuori kaveri kalassa, heitto juuri lähdössä… tiukka ilme, keskittyminen harrastukseen suorastaan huokui kuvasta. Katsoin ohjelman läpi ja havaitsin että koko viikonlopuksi oli tarjolla ohjelmaa niin isillekin kuin pojillekin. Esimerkillistä ajattelua.
Pari viikkoa aikaisemmin olin poikani ja hänen kamunsa kanssa ekan kerran kalassa tälle keväälle. Haukia yritettiin ja muutama karkasikin veneen vieressä ihan viime hetkillä. Noh, koko iltapäivän suurin elämys tälle kalaretkelle oli kuitenkin jotain aivan muuta.
Vesi oli tulvinut pitkälle tielle jota pitkin pojat meloivat soutuveneellä melkoisen metelin saattelemana. Seuraava riemu syntyi kuin itsestään tulvaniitylle eksyneestä hauesta joka kuitenkin pötki pakoon poikien muliessa pellolla. Saalista tuli mutta tarkempi lajinmääritys ei ollut kovin vaikeaa…
Tulvaniityn sankarit
Sammakkosaalis?
Elämys syntyi jälleen kerran kuin itsestään; aito aika ja paikka, hauska tarina kalaretkestä ja kahden junnuikäisen yhteinen hetki keväisen luonnon keskellä. Katselin kuvia ja päätin lähteä Kuusamoon elokuussa poikani kanssa.
Kuusamon viikonlopusta lisää tuolta:
http://kaaos.infoweb.as.tietotalo.fi/Kaaos/Suomeksi/Seminaarit/2010_Seminaari/Seminaariohjelma.iw3
Sepen haukikoneet odottavat ottajaansa
Jokunen vuosi sitten kalastelin enemmänkin Keski-Suomen vesillä erityisesti uistellen ja siellä kohkattiin ihan eri vaapuista kuin merialueella. Oli sitä-sun-tätä pikkupajan pulikkaa toinen toistaan pöljemmillä nimillä. Savolaisiin kun ei voi luottaa niin en ostanut vaikka kävinkin Kuopion vitkutin kaupoissa ihmettelemässä.
Yksi ja sama nimi toistui kisojen kärjessä. Joku Sepe ja sen tuuri. Erityisesti haukihommissa tuntui olevan aivan ehdoton. Tarjoutui tilaisuus tutustua itse vaappuun käytännössä ja se oli menoa. Yksinkertaisesti murskaavan ylivoimainen vaappu kun vain osasi oikean värin valita. No, sitähän Sepe ei kertonut, heti….
Sepen tuuri ja kuha; kuvat puhukoot puolestaan, liekö ylin kasin tuo iso...
Ihastuin vaappuun ja havaitsin sen kelpaavan kuhallekin. Merellä meni melkein nelonen rikki yhellä räminävaapulla viime kesänä ja nyt löysin tuosta rivistöstä juuri saman värin. Hauskaa oli huomata vene 2010 messuilla itse Hujasen Sepon kanssa jutellessa ettei mies olekaan savolainen; tutut värit napsahtivat juuri kohdalleen niin hauen kuin kuhankin kohdalla. Palaan ostamaan setin sille femmalle… Muuten, katsastakaa ne meritaimen pulikatkin, uivat upeasti ja huikeita värejä löytyy.
Palaan muuten tähän, heti kun olen ostanut Sepeltä setin!
Viikonloppuna Suomenlahden vesi oli alimmillaan 90 vuoteen, sillä merenpinta laski nopeasti voimakkaiden tuulien käännyttyä itään. Tuuli idästä pukkasi vettä kohti länttä ja Helsingissä meriveden korkeus oli jopa 93 cm normaalia matalammalla. Viimeksi vuonna 1916 vesi oli näin alhaalla, tarkalleen sentin verran vähemmän. Aijai, jäät rutisevat ja repivät kyllä nyt rannoista irti vaikka mitä…
Kohta kettingit paukkuvat tästäkin laiturista...
Meriveden pinta on ollut jo pitkään alhaalla ja nyt vallitsevan ilmanpaineen ja tuulen vaikutuksesta mentiin todella syvälle. Hieman huolestuneena ajattelin kuinka jäät repivät rantojen rakkolevät irti ja miten se vaikuttaa kalojen kevääseen. Suojapaikat vähenevät, rannoilla on ruokaa vähemmän, pahus, meritaimenen kalastus ei ainakaan helpotu…ja kuinkahan haukien kutukaislikoiden käy?
Itseasiassa, juuri nythän on mateen kutuaika! Ei hyvä, ei varsinkaan kun katsotaan mitä tapahtuu lumien alkaessa sulaa. Mikäli lumet sulavat nopeasti tulee aivan valtavat valumat jokisuistoihin ja pahimmillaan suoraan mateiden kutualueille.
Ja taas on muuten noussut vettä jäälle rantojen kautta, varsinkin kun on jo lunta jään päällä painamassa. Juuri kun ajattelin että kohta pääsisin uudelleen hiihtämään meren jäälle niin eipä onnistu. Suomenlahden vesi keinuu, jäät rutisevat, taitaa tulla sittenkin aikainen kevät veneilijöille.
Tässä istuskelin ja odottelin näytelmän alkua, hieman epäilys kalvoi mieltä että mihin ihmeeseen olen suostunut lähtemään….
Fazerin sininen hetki ennen näytelmän alkua...
Hauki nousee kudulle....
Pääsin katsomaan jokunen vuosi sitten kun hauet nousivat kutemaan meren saaressa olevaan järveen! Puron leveys oli välillä vain metri ja vettä oli vain 10 cm! Nousu alkoi illan hämärtuessä ja aivan pimeässä istuskelimme puron äärellä kun muutamia yli femman kaloja taisteli tietään ylös puroa. Vesi lensi kun hauet olivat välillä kyljellään venkoilemassa eteenpäin. Aivan uskomaton show, samaan aikaan nousi purossa myös ahvenia ja särkiä. Ja aivan käden ulottuvilla kunhan vain istuit jähmettyneenä paikoillasi. Matkaa järveen oli pari sataa metriä surkean kivikkoista ränniä. Ja pimeässä etteivät lokit ja iske.
Ahventa, särkeä ja haukia ihan nenän edessä...
Ja tungos joessa lisääntyy, uusi parvi änkeää eteenpäin..
Vesi lentää kun särjet kyntävät haukien perässä ylös puroa!
Tiukka paikka, hauki teki vendan ja palasi mereen vauhdilla...
Tämä oli Pohjanlahdella, onko kukaan muu päässyt todistamaan samaa luonnonnäytelmää?
Tässä sulassa muljasi satoja haukia odottamassa yötä...
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit