Meritaimenta Gotlannista – ei nyt ihan niin helppoa….

Siinä sitä mestaa olisi heittää lusikkaa taimenelle...

Tälle keväälle tarjoutui mahdollisuus lähteä tutustumaan Gotlantiin ja ihan parhaaseen meritaimen sesongin aloitukseen. Daamit ratsastamaan ja itse päiväksi heittämään meritaimenta.

Ensivaikutelma saaresta oli uskomaton: hevosia ja lampaita on varmaan enemmän kuin ihmisiä! Ja kalamiehelle rantaa tuntui piisaavan.

Tuttujen matkassa menimme saaren itäpuolelle ja aloitimme jo illalla parin tunnin sessiolla laakean lahden rannoilta. Pitkää hiekkapenkkaa riitti ja ajatus oli kokeilla lahdesta johon ajoittain taimenet tulevat lämmittelemään keväiseen aurinkoon.

Ekan illan rantamaisemaa, pitkää hiekkapenkkaa kahlattavaksi...

Matalaa rantaviivaa riittää ja lintuja on käsittämättömän paljon

Tukholmasta olin ostanut matkaan Sandgrävling lusikoita ja ensi tutustuminen oli hauskaa; viehe lensi kuin ohjus ja sitä oli hauska uitella tummien alueiden yli ja pudotella pysäytyksin. Ei ihme että noilla vieheillä vedetään täältä huikeita saaliita.

Sandgrävlingen ja Hexen koukkujenvaihdossa, huomaa katkennut ruosteinen vanhasta Moresildasta

Seuraavan päivän vietimme pohjoisempana ja aloitimme yhden luonnonsuojelualueen vierestä, huikeat maisemat ja herkullisen näköistä mestaa silmänkantamattomiin. Tuuli kaakosta, ei niin hyvä mutta mainingit eivät haitanneet liikaa.

Luonnonsuojelualueen majakka ja rantakivikkoa

Heittelimme majakkaniemen ilman tulosta, vaihdoimme mestaa ja kokeilimme kolmesta muustakin erityyppisestä paikasta. Ingen napp, harmi sillä maisemat olivat todella huikaisevia. Rannat hyvin helposti kahlattavissa, kivet eivät ole liukkaita ja vesi on kirkasta. Tänne uudelleen ja pidemmäksi aikaa!

Uutta lusikkaa kehään, tämä on kelvannut ennenkin!

Tämä niemi näytti vallan mainiolta....

Yhtä asiaa noin limnologin näkökulmasta jäin ihmettelemään: rannat olivat varsin paljaat, ei juurikaan vesikasvillisuutta ja rakkolevääkin erittäin vähän. Missä pikkukalat voivat piileskellä? Toki en nähnyt ainuttakaan pikkufisua, kolmipiikkiä tmv. ihan rantavedessä. Noh, eipä siellä ollut taimeniakaan, liian aikaista, pahus…

Hanhia piisaa ja taustalla makea taimenkarikko johon pääsee kahlaamalla; ingen napp

Mutta yksi oli ylitse muun; majoituspaikkamme olikin pieni kartano! Illallinen sata vuotta vanhassa salissa sai kalattomuuden tuntumaan varsin sivuseikalta…

Illallinen salissa, ei omasta saaliista... tällä kertaa!

'Mökkimme': koko talo käytössä, 6 huonetta a 2 sänkyä, taso exclusive, omat kylppärit joka huoneelle, koko paketti 200 €/vrk!!! Heittäkää meiliä jos kiinnostaa. Ainiin, WOW!

Raukarna, pohjoispään luonnonihme oli nähtävä seuraavana päivänä. Ajoimme luonnonsuojelualueelle melkoisessa sumussa ja johan valkeni: täällähän sitä olisi pitänyt olla kalassa! Kuvat kertokoot…

Kivikkoa silmänkantamattomiin, rantaa kilometritolkulla...

Tane tyrskyn takana, vavat Visbyssä, aijai....

Aavemainen maisema kalastaa - tänne tulen uudelleen

Espoon Geysir vs. Islanti?

Geysir keskellä Espoota - Hauenkalliontiellä virtaa vihreää vettä

Ajelin kotiin veneeltä sunnuntai iltapäivällä ja oikoreitillä törmäsin suoraan aivan kuin geysirin purkaukseen. Kuumaa vettä suihkusi taivaalle melkoisella voimalla ja kohinalla! Hämmästys oli ohikulkijoilla melkoinen, ihan kuin Islannissa tokaisi joku. Kaukolämpöputki paukahtanut arveli toinen, eikun Haikaranpesä vuotaa…

Kaukolämpöputken rikkoontuminen ja vihreän veden geysir

Kaukolämpöputkihan se oli ja useampi olikin jo soittanut Hätäkeskukseen. Keskuksesta oli varoiteltu veden myrkyllisyydestä, vihreääkin se näkyi olevan. Vesi valui iloisesti alas katua kohti Gräsanojaa. Kohta on Haukilahden satamassa vesi ihan eri näköistä tuumailin itsekseni.

Vihreää hulevettä viemäriin ja eikun mereen

Googlailin hieman ja selväksi tuli ettei vihreä vesi nyt aivan hirvittävän myrkyllistä ollut. Värjäyksen idea on juuri paljastaa kaukolämpöverkon mahdolliset vuodot. Mutta ajatus vihreästä vedestä ja sen valumisesta mereen muiden sulamisvesien kanssa hieman harmitti. Ja se Islanti ja ne geysirit.

Kalamatkoja Islantiin GOEXPO -messuilla, kallis rasti....

GOEXPO -messuilla käydessä nappasin esitteet Islantiin matkoja järjestävältä yritykseltä. Yksi unelmistani sai bensaa liekkeihin varsinkin kun olin syksyllä nähnyt huikean esitelmän Islannin kalastusmahdollisuuksista. Ei niinkään lohenkalastus vaan taimenenkalastus huikeissa maisemissa. Maa olisi halpa juuri nyt ja sielläkin olisi yksi tulivuori juuri tällä hetkellä ihailtavissa…

Purjeveneellä kalaan…?

Niin minä ainakin ajattelin, yhdistäisin kalastuksen ja mukavan matkaveneilyn. Ja varsinkin kun kovin moni muu purjeveneellä liikkuva ei kalasta lainkaan tai taidot ovat varsin suppeat…  kevyet jigivehkeet mahtuivat hyvin mukaan, vapa ja pieni pakki erilaisia jigejä. Iltaisin nappaan varmasti muutamia ahvenia, samoilla paikoilla ollaan moottoriveneellä oltu ennenkin…

Kyllä tästä ennen ahvenia irtosi...

Kevyt jigivapa kuitusiimalla ja pakillinen jigipäitä ja pyrstöjä

Eikun hommiin ja kiertämään saarta aamuin illoin, aika namilta tuntui kalastella meren huuhtoessa varpaita iltaisin auringon laskiessa….

Jigi lentää....

 

Bylandetin etelärannalle, uuteen mestaan...

Ja oikeastaan kun kerran kala oli tiukassa, oli huikea seurata lokin poikasten ensimmäisiä haparoiva askelia liukkailla kallioilla, ihan kuin olisin voinut odottaa omaa vuoroani hieman pidempään…

'Pöppiäiset' kalliolla, odotan vuoroani...

Koko kesän ja alkusyksyn useissa luonnonsatamissa kokeilin kalastelua mutta varsin laihoin tuloksin. Ilmeisesti ulkosaariston ahvenkannat ovat romahtaneet melkoisesti reilussa viidessä vuodessa enkä ole ainoa joka asiaa on ihmetellyt. Kyselin aiheesta eri foorumeilla ja käsitykseni vahvistui. Ainakin alueellisesti Porkkala ja Kemiön saaristo ovat ‘köyhtyneet’ kalastoltaan melkoisesti. Miksiköhän, onko hyviä ajatuksia….?  

Sainpas, vaativa fileointikohde.

Unohditko laittaa tulpan kiinni….?

Kuulostaa vanhalta vitsiltä mutta tulipahan tämäkin veneen uppoaminen nähtyä toukokuun alussa 2008 Kaarinassa. Lähdimme haukea heittämään illalla pariksi tunniksi ja jo lähtiessä viereinen vene oli hieman vinossa mutta ei herättänyt epäilyjä pahemmasta. Palatessamme omaan ruutuun tilanne oli kuvan mukainen. Ehkä jotain olisi voinut vielä tehdä mutta kun ei tiennyt kenelle soittaa. Tiedotimme asiasta veneen omistajan tunteville mutta eipähän saatu omistajaa kiinni.

Arvakkaa kumpi vene lähtee nopeammin kalaan....?

Toisaalta, laiturin puomit kannattelevat hyvin....

 Aamulla tilanne oli sitten tämä. Teki pahaa mutta kun ei voi auttaa nin ei voi. Toisaalta puomit pitivät perän ylhäällä eikä veneestä tullut ihan kokonaan sukellusvenettä… Kamat kasaan ja kalaan. Juuri kun olimme lähdössä Peimarille niin paikalle ampaisi omistaja…. 

Patjat ei välttämättä ihan heti kuivu...

Konekin saattaa vaatia pienen, uuden keväthuollon...

 …joka selvästi hyppi ‘riemuissaan’ laiturilla alkutahdit ja hetken happea vedettyään saimme kerrottua tapahtumien kulun. ‘….rrrkle, oon ollu tupakkilakossa kaks kuukautta, kaks päivää sitten laskin ton koslan veteen,…rrrr….onks teil’ tupakkii, nyt tää LAKKO LOPPUU JUST NY, TAI MÄÄ IRROTAN LOPUKKIN KÖYRET,…TANA’ … Joo, ei ollut tarjota tupakkii, ei kun ei kerran poltettu, eikä uskaltanut muutenkaan oikeen viisastella…ajattelin hetken kyllä lähikuvaa mutta sitten terve suojeluvaisto voitti….

Varsinaiseksi mokaksi paljastui myöhemmin huoltoliike joka oli unohtanut (???) laittaa pohjatulpan kiinni huollon yhteydessä. Pilssipumppu ja akku taisi jaksaa yhden vuorokauden ja sitten mentiin. Kuten kuvastakin näkyy ei veneestä vuotanut bensaa tai öljyjä veteen.

Omistaja paikalla: ja tähän loppui tupakkalakko!