Puuveneilijän kausi alkoi jo

Tänään veneellä. Inventaario kevään tulevista tekemisistä ja pohjan kevyt läpikäynti ja skrabaus niistä kohdista, joista maali näytti irtoavan.  Syksyllä päädyimme Erkin opastuksella siihen että koko pohjaa ei tänä keväänä kunnosteta, sen sijaan kyllästys ja paikkamaalaus, jotta vene saadaan veteen ajoissa. Ripeällä tekemisellä pohja oli läpikäyty neljässä tunnissa.

Lumen luomisen lisäksi extra hommaa riitti “huussin” siivoamisessa – kiitos ohikulkijan, jolla oli ollut kovasti “tarvetta” suojaisalle paikalle (onneksi vajan ulkopuolella)…

Naapuriveneestä oli varastettu moottori – kuulemma ammattilaiset käyvät ensimmäisenä päivänä valitsemassa veneet, toisena päivänä katkaisemassa letkut ja kaapelit, ja kolmantena sitten varastavat itse koneen…  Pirullista ja turhaa työtä veneenomistajalle. Suomenojan talvisäilytysalueen valvonta on aika näennäistä.

Mitä (puu)veneily maksaa?

Hankimme siis 1949 rakennetun hyväkuntoisen folkkarin vuonna 2007. Vene oli kuntoonsa nähden hyvin edullinen, karvan verran alle 4 000 euroa.

Yksi pieni kustannuserä

Paljonko arvioit että puuveneen kunnostukseen ja ylläpitoon on sen jälkeen menee rahaa kolmessa vuodessa?

Veneilyssä ei tietenkään koskaan pidä laskea kustannuksia, sehän on harrastus. Hauskimmat kaverit kyllä sanovat, että kannattaa ennemmin mennä suihkuun ja repiä siellä seteleitä niin pääsee helpommalla samaan elämykselliseen tasoon kuin purjehtiessa, siis rahallisesti ja märkyysmielessä… joka tapauksessa, päätin vihdoin laskea paljonko jaloon harrastukseen on uponnut rahaa.  

En ole pitkään aikaan  tehnyt kirjanpitoa, vaikka sillä joskus leipänikin tienasin. Silti kävin läpi säilyttämäni kuitit kolmelta vuodelta, ja ryhmittelin kulut joka vuodelta 2007 – 2009:

1. pohjatöihin (siis hiomapaperit, kaapimet, maalinpoistoaineet jne.)
2. lakkoihin, maaleihin ja muuhun pintakäsittelyyn sekä siveltimiin, teippeihin jne.
3. muihin tarvikkeisiin sekä patjojen uusintaan
4. työkaluihin (Metabo epäkeskohiomakone, Fein Multimaster, Kärcher imuri…)
5. pukkeihin, katokseen ja pressuihinu

Laskin vielä erikseen venepaikkojen, vakuutuksen ja seurojen jäsenmaksujen sekä kurssien kustannukset – niistä myöhemmin.

ARVAA JA ÄÄNESTÄ ALLA HUVIKSESI PALJONKO HARRASTUKSEEN, SIIS SEN TARVIKKEISIIN JA MATERIAALEIHIN, ON PALANUT RAHAA? KERRON VASTAUKSEN HETI KUN OLEN TYRMISTYKSESTÄNI TOIPUNUT…

Paljonko puuvene vaatii työtä?

Jos ruotsi sujuu, niin Träbåtsakuten on hyvä saitti erilaisen perustiedon hakemiseen, Siellä on ihan mukavia piirustuksia venevajan rakentamiseen, paljon käytännön vinkkejä eri aiheitsa. Hauska keskustelu liittyi puuveneen ylläpidon työläyteen verrattuna lasikuituveneeseen.  Herra Mats P, jolla omien sanojen mukaan on 30 vuoden kokemus kevätkunnostuksista vastasi seuraavasti:

“Syksyllä kun vene on nostettu käyn läpi pinnat ja tarkistan onko väri tai lakka irronnut. Lohkeilevista kohdista pinta auki, jotta puu pääsee kuivumaan. Tähän kuluu puolikas sunnuntai. Talven aikana käyn katsomassa että muutaman kerran että katoksessa on kaikki ok.  Huhtikuussa -kolme viikkoa ennen veteenlaskua – menen tekemään töitä. Siellä jo lasikuituveneen omistajat puurtavat pohjan kimpussa ja kemikaalit haisevat. Oma mahonkinen Ö6 odottaa minua. Pohja näyttää hyvältä, mutta muutamasta kohdasta kölin läheltä kaavin hieman hilseilyttä maalia pois, kylllästän kohdat ja pohjustan alueen. Tähän menee ehkä noin neljä tuntia. Sitten hion vapaalaidat, siihen menee yksi päivä. Syksyllä puulle otetut kohdat saavat muutaman kerroksen intertoxia ja raakaa pellavaöljyä ja niin monta kerrosta lakkaa kuin ehdin -minimissään kolme. Kansi saa yhden kerroksen interdeckiä, siihen menee puoli päivää. Kansirakenteet ovat työläitä -niin paljon pieniä yksityiskohtia, kuitenkin hion ja lakkaan ne joka vuosi. Rehellisyyden nimissä, osan pinnoista lakkaan vain joka toinen vuosi. Sisällä öljyän vapaalaidat kevyesti, turkkilautojen alta on toistaiseksi vain pesty puhtaaksi. Muutama päivä ennen veteenlaskua käyn läpi onko limeihin tullut rakoja veneen kuivuessa. Jos, niin maalaan ne kohdat ohuimmalla mahdollisella Farmilla. Sitten maalaan pohjan, siihen menee yksi ilta. Sitten vain vene veteen, ja se kelluu kuin korkki, huolimatta 70 vuoden iästä.

Yhteensä: syksyllä yksi viikonloppu, kolme viikonloppua keväällä ja ehkä viisi muuta iltaa. Sitten lisäksi ne päivät jotka menevät veteen laskuun, nostoon, rikaukseen ja veneseuran velvollisuuksiin.  Purjehduspäivä kertyy 20-30, siis huomattavasti enemmän kuin työpäiviä!”

Ilmankosteus…

Ei tällä hetkellä oikein salli pitää kiinni deadlinesta pohjan ja maston putsaamiseksi. Puu on pinnasta niin kosteata se lohkeilee liian helposti, hiominenkaan ei suju. Pitänee siis odottaa pakkasia. Tässä tulee taas esille tämä puuveneilijän elämän ihanuus, riippuvuus säästä. Joka vuosi tuntuu olevan erilainen ja tekee aikataulutuksesta vähän vaikeata… tai luovuutta vaativaa. Siksi oli pakko hakea pari toissatalvista pakkaspäivän kuvaa – ihan fiilistelyn vuoksi.