You are currently browsing the tag archive for the ‘lakkaus’ tag.
Folkkarin kylki kiiltää - kiitos Epifaneksen
Kulunut viikonloppu sujui tiiviisti Suomenojalla – pohjatöitä viimeistellen ja lakaten. Pohdiskelujen jälkeen päädyin Epifaneksen lakkaan – olen erittäin tyytyväinen kiiltoon ja lakan työstettävyyteen. Homma sujui vauhdikkaasti. Lakan litrahinta on kyllä noussut melkoisesti ja se on selkeästi kalliimpaa kuin muut lakat. Toisaalta – jos lakan UV-suoja on hyvä ja lopputulos vielä silmääkin miellyttävä saattaa laatuun satsaaminen kannattaa…
Lopulta olimme lakkausten epäonnistumisten vuoksi noin kolme viikkoa jäljessä alkuperäisestä suunnitellusta (ja veneen kunnon kannalta) parhaasta veteenlaskuajasta. Kyljet oli käsitelty kohtuulliseen kuntoon uuden erän Le Tonkinois-lakalla, istumakaukalon ja muiden mahonkiosien lakkaukset olivat omasta mielestäni välttäviä, ehkä jonkun muun mielestä jopa kohtuullisia. Joka tapauksessa, tulos saisi kelvata syksyyn asti.
Lopputulos on aina parempi vedessä kuin maalla
Viime keväänä käytin kaiken kaikkiaan siis reilun kuukauden ylimääräistä työaikaa selvittääkseni lakkauksen ongelmia. Aika kului yhä uudelleen tehtyihin välihiontoihin, ja toisaalta joidenkin pintojen kahteen kertaan puhtaaksi ottamiseen, uuteen kyllästykseen ja petsaukseen sekä imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen. Pidemmät kuivumisajat uusissa lakkaerissä, ylimääräiset välihionnat sekä soitot ja käynnit maahantuojille ja liikkeisiin veivät aikaa varsinaiselta työltä. Lisäksi vinkkien haku internetistä maahantuojien sivuilta, kirjojen lukeminen ja vastausten selvittäminen asiantuntijoilta vei oman aikansa.
Tänä keväänä olemme käyttäneet taas viikon tai pari ylimääräistä aikaa kun mattahiomme epätasaisia lakkapintoja -kerrokset ovat eri paksuisia ja tasaisen pohjustusensaaminen on edelleen vaikeaa.
Kaduttaako, viisastuinko? Olisiko pitnyt suosiolla ottaa Hempelin lakkapurkki käteen?
Ei kaduta, viisastuinkin. Jatkan perinnelakoilla, vaikka merkkiä vauhdankin.
Puuveneet kuuluvat pohjoismaisen veneilyn historiaan ja meillä on varsin hieno puuvenekanta verrattuna muuhun Eurooppaan. Oma pieni veneeni, S-263, on häviävän pieni osa puuveneilyn historiaa, mutta se on ainutlaatuinen ja kaunis kappale sitä. Mikä on klassisempi näky Itämerellä kuin pieni kiiltäväkylkinen puinen purjevene? Niin kauan kuin perinteen säilyminen on edes pieneltä osin omalla vastuullani, haluan tehdä tämän työn hyvin ja huolehtia siitä että vene purjehtii mahdollisimman kauan, ja kauniisti.
Olen hurahtanut, myönnetään!
Pähkäilyn ja perusteellisten kokeilujen jälkeen soitin Le Tonkinois Skandinavia AB:n Björn Westmanille ja kysyin neuvoa. Halusin selvittää mikä lakkauksissa oli mennyt pieleen. Ensin keskustelimme lakkauksesta yleensä, hän puhui omasta puuveneestään jossa on noin kolmekymmentä kerrosta lakkaa. Veneen ainoa keväthuolto on 320 karkeudella hiominen ja yksi uusi lakkakerros. Tähän minäkin halusin päästä, sitten joskus…
Hanskat tiskiin ?!
Kävimme yksityiskohtaisesti läpi lakkausta edeltäneet työvaiheet. Kun totesimme että kaikki oli sinänsä tehty ”oppikirjojen mukaan” hän pyysi minua vielä kokeilemaan sitä, että pyyhkisin pinnat ennen lakkausta joko puutärpätillä tai balsamitärpätillä tai mattahioisin kevyesti pinnan joka kerta ennen uutta kerrosta.
Kun kysyin olenko siis tehnyt aiemmin väärin, kun olen lakannut ilman välihiontoja, hän totesi että tämä vuosi on ollut hieman poikkeuksellinen lakan laadun suhteen. Hän kertoi keskustelleensa ranskalaisen päämiehensä kanssa ja kuulleensa että tänä vuonna lakkaan olennaisesti vaikuttavan kiinanpuuöljyn laatu on ollut tavallista heikompi.
Sen vuoksi lakka kuivuu hieman kauemmin kuin tavallisesti ja onnistunut lopputulos vaatii pienen välihionnan joka kerroksen väliin. Välihionnoista ei ollut juurikaan apua ja kokemuspohjaisesti voin nyt sanoa että lakan kuivumisaika tässä vuosikerrassa on noin 36 tuntia, kun sen pitäisi olla lämpötilasta riippumatta 24 tuntia.
Miksei asioista tiedotettu lakkaa myyville liikkeille ja niiden kautta lakan käyttäjille?
Aloitin kylkien lakkauksen edellisvuodelta jääneellä Le Tonkinois-lakalla. Jo ensimmäinen veto lakkaa reilusti mattahiottuun pintaan sai aikaan tutun tunteen – lakan elastisuus, joustavuus ja työstettävyys tuntuivat mahtavalta! Ensimmäisen ohuen lakkakerroksen tuloksena oli jo lähes flyygelipinta, sitten vuorokauden kuivuminen ja seuraava ohut kerros lakkaa – aivan upea tulos. Puuttui enää mattahionta, tahmaliinalla pyyhintä ja ohut viimeistelykerros.
Näpertelyä ennen pintakäsittelyä
Samaan aikaan kylkien kanssa aloitimme lakkaukset myös veneen sisäpuolella. Vanha lakkaus oli halkeillut ja kupruili useasta kohdasta, siksi olimme talven aikana ottaneet puupuhtaaksi kaikki sisäpinnat, lattialaudat, seinät ja katon sekä irrottaneet kalusteita pentteristä. Sisustuksesta tulisi tumma, viihtyisä ja tyylikäs. Katto putsattiin puupuhtaaksi ja kaikki mahonkipinnat petsattiin kolmeen kertaan erittäin tummiksi.
Kajuutan ilmeeseen paljon vaikuttavan katon käsittely onnistui hienosti. Alkuperäinen, lehtikuusesta oleva puurimakatto oli otettu talven aikaan puupuhtaaksi ja kyllästetty pellavaöljyllä. Kuudenkymmenen vuoden aikana tulleita tummentumia olin vaalentanut Internationalin Teak Restorer-tuotteella. Se on helposti peruskuluttajankin saatavilla oleva tuote, joka sisältää oksaalihappoa. Ainakin Remoxista saa myös vahvempaa oksaalihappoa. Sitten kyllästin katon Hempelin Impreg 1:llä ja viimeistelin hieman lakkamaisen mutta kauniin mattapinnan antavalla Impreg 2:lla. Levitin Impreg 2:sta kolme kerrosta ja tein yhden välihionnan käsin, jotta sain kauniin mattakiiltoisen pinnan. Tulos oli onnistunut. Katon poikki menevät kaksiväriset tammi-mahonkikaaret halusin käsitellä lakalla, jotta kiiltävä pinta korostaisi kaarten tumman ja vaalean puun värikontrastia. Tässäkin kohtaa vanha viimevuotinen Le Tonkinois-lakka toimi ja katon kaarista tuli varsin kauniit.
Että tällaista...
Oli aika lakata kyljet viimeisen kerran, sekä lakata sisäpuolen mahonkipinnat petsauksen ja kyllästyksen jälkeen muutamaan kertaan. Jouduin avaamaan uuden Le Tonkinois-purkin tänä vuonna ostamastani erästä.
Aloitin viimeistelyn mattohiotuista ja tahmaliinalla pyyhityistä kyljistä – tulos oli katastrofi! Huomasin jo lakkaa levittäessäni että se helmeili ja sen asettuminen vaati tavallista enemmän työstämistä. Aamulla tullessani tarkastamaan työni jäljen petyin lopullisesti – kuivuessaan lakkakerros oli valunut ja pisaroitunut, kylkien hieno flyygelipinta oli lopullisesti mennyttä. Kaikki tehty reilun viikon työ meni yhdessä vuorokaudessa hukkaan! Myös sisäpuolen pintojen lakkaaminen siististi osoittautui mahdottomaksi. Puupuhtaalle ja kyllästetylle pinnalle levitetty Le Tonkinois helmeili, valui ja rypistyi sileällä pinnalla.
Voi hemmettti!
Alkoi loputon urakka: mattahionta, epäonnistunut lakkaus, hionta, uusi lakkausyritys – tulokset pysyivät huonoina. Vikaa haettiin olosuhteista, pensseleistä, liuottimista ja pölyisistä purkeista mutta syytä ei löytynyt. Pinnat oli puhdistettu pölyttömiksi tahmaliinalla, pensselit olivat uusia (hiomapaperilla viimeisteltyjä ja oikealla liuottimella pestyjä), lakatessa käytin pieniä astiankoneessa pestyjä kannellisia lasipurkkeja, jotka avasin vasta kun valutin niihin lakkaa purkista. Lakkaus tehtiin päiväsaikaan. Kaikki tehtiin valmistajan purkin kyljessä olevien ohjeiden mukaan.
Pitkiä tunteja, epämukavia työasentoja
Viime keväänä oli tarkoitus tehdä normaali pohjan maalaus ja kylkien lakkaus, sekä lakata veneen sisäpuoliset, puupuhtaaksi otetut mahonkipinnat Le Tonkinois-lakalla. Mäntyiset limisaumakyljet oli mattahiottu 240 karkeudella uutta lakkakerrosta varten. Lakkakerroksia oli edelliseltä kesältä seitsemän, nyt halusin muutaman lisää, jotta jatkossa kylkien keväthuolloksi riittäisi vain kevyt hionta ja kertalakkaus Le Tonkinois-lakalla maahantuojan ohjeiden mukaan.
Tästä se urakka lähti...
Mahonkipinnat kajuutassa ja istuinkaukalossa oli kevään aikana hiottu puupuhtaaksi, mahongissa olevat karvat nostatettu pintaan kastelemalla ja sen jälkeen hiottu epäkeskohiomakoneen 240 karkeudella. Tämän jälkeen kaikki mahonkipinnat oli käsitelty hyvin tummiksi petsaamalla ne Internationalin Mahogny Betsillä kolmeen kertaan ja kyllästetty Hempelin Impreg 1 – kyllästeellä, joka on yksi harvoja saatavilla olevia kaupallisia kyllästeitä pellavaöljyn sijaan.
Lakkausta varten ostin uudet, korkealaatuiset lakkasiveltimet, samanlaiset, joita olin aiemminkin hyvällä tuloksella käyttänyt. Ennen käyttöä hioin pensseliä hieman hiekkapaperilla ja pesin sen lakkaan sopivalla liuottimella, näin pensselistä irtoaa mahdollisimman vähän karvoja. Talven aikana olin kerännyt talteen erilaisia kannellisia lasipurkkeja, joihin voisin valuttaa lakan varsinaisesta lakkapurkista. On tärkeää että lakkausastia ja lakkapurkki pidetään erillisinä, jotta siveltimeen lähes väistämättä tarttuva pieni pöly ei pilaa lakkaa. Juuri ennen lakkausta pyyhin lakattavat pinnat pölyttömiksi uudella tahmaliinalla. Kaikki oli siis valmista hyvää lopputulosta varten.
Nyt on se aika kuusta. Aika, jolloin puuveneilijä kyttää viiden vuorokauden sääennustetta ja yrittää löytää hyvän jakson lakkaamisille – alhainen ilmankosteus, sopivasti aurinkoa, ei liian tuulista. Kuten aikaisemmissa jutuissa jo kerroinkin, viime vuosi oli aikamoista taistelua Le Tonkinois-lakkausten kanssa. Saman ei haluaisi toistuvan ja uusi lakka onkin haussa. Hyvää säätä odotellessa, kerrataanpa vielä viime keväältä kokemuksia…
Aito ja alkuperäinen - mikä lakaksi?
Viime kevät alkoi kuten aiemminkin – ennen vappua ostin useamman purkin Le Tonkinois – lakkaa. Lakka on joustavaa ja kestävää, kauniisti pensselin alla juoksevaa ja itsensä tasoittavaa luonnonöljypohjaista lakkaa. Odotin jo kylkien flyygelipintaa – hiomisen jälkeen on aina ihanaa päästä viimeistelytöihin! Pian kuitenkin huomasin että olin tahtomattani joutunut ”lakkapruuviin” eli testaamaan erilaisia lakkoja juuri silloin kun veneen olisi jo pitänyt olla vedessä.
Kiukun ja hatutuksen keskellä mietin pitäisikö viinimaailmasta tuttuja oppeja soveltaa myös venelakkoihin. Usein uuden maailman viinien tekninen laatu saattaa olla parempi kuin niin kutsuttujen vanhojen viinimaiden viinien. Onko tilanne samanlainen venelakoissa? Pitäisikö modernien, ”uuden maailman lakkojen” viedä voitto perinteisestä ranskalaisista klassikkolakoista kuten Le Tonkinois? Pitäisikö alistua Hempelin käyttöön?
Joku osui blogiini tällaisella haulla. Todennäköisesti syy on pölyhiukkasissa… eli lakkapurkkiin ei pidä koskaan kastaa suoraan pensseliä, vaan aina tehdä lakkapurkkiin pieni reikä naulalla, kaataa siitä lakkaa erilliseen astiaan, ja kastaa puhdistettu ja hiomapaperilla kevyesti hangattu pensseli sitten tuohon astiaan. Näin alkuperäinen lakka pysyy mahdollisimman kauan hyvänä ja nahkoittuu mahdollisimma vähän. Pensselin kevyt hionta ja puhdistus sen jälkeen lakan liuottimella vähentää irtokarvojen määrää. Ha, tämä on vinkki on peräisin Lönnqvistin Erkin puuveneen huolto- ja kunnostus kurssilta.
Kun syksyn sateessa miettii mennyttä kesää, ja toisaalta valmistautuu tulevaan miettimällä mitä veneeseen vielä pitäisi tehdä ja kuinka talven huollot aikatauluttaa tekee mieli palata hetkeksi viime talven karvaimpaan pettymykseen -lakkaan.
Käytin kaiken kaikkiaan reilun kuukauden ylimääräistä työaikaa selvittääkseni ilmenneitä lakkauksen ongelmia. Kuukausi kului yhä uudelleen tehtyihin välihiontoihin, ja toisaalta joidenkin pintojen kahteen kertaan puhtaaksi ottamiseen, uuteen kyllästykseen ja petsaukseen sekä imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen. Pidemmät kuivumisajat uusissa lakkaerissä, ylimääräiset välihionnat sekä soitot ja käynnit maahantuojille ja liikkeisiin veivät aikaa varsinaiselta työltä. Lisäksi vinkkien haku internetistä maahantuojien sivuilta, kirjojen lukeminen ja vastausten selvittäminen asiantuntijoilta vei oman aikansa. Tiedän että syksyllä käytän taas viikon tai pari ylimääräistä aikaa kun mattahion epätasaisia lakkapintoja ja levitän niihin taas uuden, toivottavasti tällä kertaa toimivan ja kiiltävän, lakkakerroksen.
Hankin lakat Espoon Väristä Laaksolahdesta. Mustosten veljesten asiantuntemus on tehnyt vaikutuksen niin huonekaluja entisöidessä kuin nyt veneen kanssa. He olivat nytkin avuliaita mutta pyysivät ottamaan yhteyttä maahantuojaan Tope Oy:hyn. Ilmeisesti lakan saatavuudessa oli ollut keväällä ongelmia. Puhelimessa Topen asenne ongelmiin oli hyvin välinpitämätön, piti kääntyä takaisin liikkeen puoleen. Eikö maahantuojalla ole vastuuta edustamistaan tuotteista?
Jotiko-Marine sen sijaan suhtautui ongelmiimme hyvin ammattimaisesti ja asiallisesti – auttoi vaikeassa tilanteessa. Kiitokset! Erilaisten pettymysten jälkeen jututin Jotiko-Marinen neuvosta Le Tonkinois Skandinavia AB:n Björn Westmanille ja kysyin neuvoa. Kävimme yksityiskohtaisesti läpi lakkausta ennen tekemäni työvaiheet. Kun totesimme että kaikki oli sinänsä tehty ”oppikirjojen mukaan” hän pyysi minua vielä kokeilemaan sitä, että pyyhkisin pinnat ennen lakkausta joko puutärpätillä tai balsamitärpätillä tai mattahioisin kevyesti pinnan joka kerta ennen uutta kerrosta. Tuloksen kannalta tällä ei ollut merkitystä ja olin sitä muistaakseni jossain välissä jo kokeillutkin.
Kun jatkoimme keskustelua Westman kertoi keskustelleensa ranskalaisen päämiehensä kanssa ja kuulleensa että tänä vuonna lakkaan olennaisesti vaikuttavan kiinanpuuöljyn laatu on ollut tavallista heikompi. Sen vuoksi lakka kuivuu hieman kauemmin kuin tavallisesti ja onnistunut lopputulos vaatii pienen välihionnan joka kerroksen väliin.
Miksei asioista tiedotettu lakkaa myyville liikkeille ja niiden kautta lakan käyttäjille?
Kuulin että Loviisassa yksi liike otti lakan kokonaan pois myynnistä, Suomenojalla useampi veneilijä tuskaili lakkaus ongelmien kanssa, huhut kertoivat että kokonaisia veneitä meni “pilalle” lakan vuoksi…
Lakkapruuvi
Koska olin vastentahtoisesti joutunut lakkapruuviin päätin jatkaa leikkiä hieman pidemmälle. Minulla oli mahonkilankkuja jotka odottivat lakkausta. Päätin testata erilaisia lakkoja vakioiduissa olosuhteissa askarteluhuoneessa. Valitettavasti Rylardin lakka ei ehtinyt testiin.
Le Tonkinois-lakkapruuviin käytin samaa lakkaerää, jota olin kokeillut ulkona venekatoksessa. Halusin nähdä olisi vakioiduilla olosuhteilla vaikutuksia lopputulokseen. Kun vertasin lakkaa Hempelin lakkaan, tuntui se heti paksummalta ja jäykemmältä, tuoksu on hieman risiiniöljymäinen. Tämänkään erän lakka ei levittynyt eikä tasoittunut normaalisti, joihinkin puupuhtaaksi otettuihin ja kyllästettyihin kohtiin lakka ei edes tarttunut kunnolla vaan liukui, keriytyi ja jätti raitoja. Neljän kerroksen (ja yhden välihionnan) jälkeen tulos on melko kiiltävä, mutta pinnassa on paljon pieniä kuplia.
Tässä omia havaintoja Hempelin Classic Varnish lakasta; neutraali tuoksu, lakka on ohutta ja helposti levittyvää, pensselin jälki jää melko helposti näkyviin. Lakkaustulos puupuhtaalle, petsatulle ja kyllästetylle pinnalle neljän valmistajan suositteleman lakkakerroksen ja yhden välihionnan jälkeen: epätasainen pinta, ei kovin kiiltävä. Helppokäyttöinen mutta tylsä, lopputulos kohtuullinen mutta ei ilmeikäs.
International Schooneria käytin sekä puupuhtaille pinnoille että mattahiotuille Le Tonkinois-lakalla lakatuille pinnoille saadakseni lopulta tasaisen pinnan. Lakka liukuu hyvin ja on helposti levitettävä, tulos on kiiltävä. Hyvin miellyttävä tuoksu, lakka muistuttaa kokeilluista lakoista eniten huonekalulakkaa. Voisin jatkossa käyttääkin sisätiloissa.
Tää perseestä on...
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit