You are currently browsing the tag archive for the ‘Marias Hästeri’ tag.
Bella jolkottelee halki kylän kohti meren rantaa
Viehätyn yhä enemmän eri tallien laadusta ja monipuolisuudesta. Kokeilemani talli Gotlannissa, Marias Hästeri oli hyvin monipuolinen, hevoset siistejä ja äärimmäisen hyvin koulutettuja. Ihminen oli selvästi laumanjohtaja ja pienet avut ratsastuksessa riittäviä.
Maria opettajana oli hyvä, rauhallinen ja hyviä vinkkejä. Ainakin kaikki ne mitä pienellä murteella puhutusta ruotsista ymmärsin…
Pohjoisruotsalainen Bella on hyvä esimerkki Marian hevosista – se viihtyy kaikkein parhaiten valjakossa mutta hyppää myös esteitä ja hoitaa koulutunteja. Kävimme Bellan kuljettamana valjakkoajelulla meren rannalla ja metsätiellä, jolla voisin kuvitella laukkaavani sitten jonain päivänä…
Nordsvenskenin lisäksi talleilta löytyi myös muita hurmureita…’
Polle pohtii
Jonny oli rodultaan irlannincob. Siis irlantilainen risteytysrotu, jonka alkuperä liittyy irlannin kiertelevien tilattomien ja mustalaisten historiaan.
Googlailin vähän hevosrodun taustoista ja löysin Suomen Irlannincob yhdistyksen sivuille. Sieltä luin kuinka hevoskannat irlannissa olivat 1990-luvulle tultaessa merkittävästi kutistuneet kun hevosia vietiin autolasteittain Dublinin takapihoilta teuraaksi tai myytäväksi Englantiin ja Hollantiin. Kuljetusolosuhteet olivat vähän niin ja näin. Vuonna 1998 perustettiin Dublinissa the Irish Cob Society joka otti päämääräkseen rodun säilyttämisen. Järjestelmällisellä jalostustoiminnalla pyritään säilyttämään rotu ja sen ominaisuudet, kestävyys, ystävällisyys ja rohkeus.
Kuten muut sukulaisensa, Jonnykin oli seurallinen, rauhallinen ja ystävällinen muita hevosia ja ihmisiä kohtaan. Rauhallinen kuin lammas, mutta ulos päästyään aloittelijalle riittävän pirteä. Ihanan tasainen liike. Jonnyn selässä oli mukava ratsastaa pikku kyläteitä pitkin, metsäpoluilta rantaan ja niityille.
- Tällaista olisi voinut olla…
Lähtiessäni Gotlantiin haaveilin kukkivista valkovuokkopelloista, lammaslaumoista merenranta niityillä ja ratsastuksesta meressä.
Ihan niin pitkälle ei kevät vielä tänä vuonna Gotlannissa ollut ennättänyt. Kerstinin hevonen säikähteli yksittäisiä lumikasoja metsäteillä. Krookukset, liljat ja sinivuokot sinnittelivät jo auringossa. Lampaita kohtasimme paljon – jännittävintä oli ratsastaa lammashaan läpi. Otimme muutaman askeleen, pysähdyimme ja odotimme lampaiden siirtyvän. Emme halunneet että viimeisillään olevat lammasäidit lähtisivät vauhkoontuneina säntäämään karkuun. Kävimme ratsastamassa myös meren rannalla. Pohja oli vielä liian vetistä, jotta olisimme voineet mennä mereen asti. Mutta varmajalkaisten hevosten selässä oli hauska tutustua rantaan, sen kasvustoon ja linnustoon.
Ihailin kiviaitoja ja niiden täsmällisyyttä -tuhansia miestyövuosia, joita kului niiden rakentamiseen ja ylläpitoonkin.
Yhteensä viihdyin 3,5 tuntia hevosen selässä – pidimme pienen evästauon 2,5 tunnin ratsastuksen jälkeen ja jatkoimme sitten hetken. Kroppa kesti hyvin -vain oikean jalan väärä asento vaivasi hieman.
Jaahas – takaisin töiden pariin huomenna!
Raukarna - luonnon omalaatuisia kivipatsaita Gotlannin pohjoisosassa
Talviloma tuli vietettyä kauniissa Gotlannissa. Tarkoituksena yhdistää ratsastus, kalastus ja nähtävyydet. Matkustimme saarella useaan otteeseen vierailleen pariskunnan mukana. Koska Kerstin oli varannut majoitukset ja matkat ennakkoon, päätä ei tarvinnut järjestelyillä juurikaan rasittaa, vaan aivoni olivat rauhassa narikassa. Ihana tapa lähteä lomalle.
Lensimme keskiviikkoaamuna Tukholmaan – ihanan keväinen tunnelma kaupungilla lampsiessa. Kalastustarvikeliike, messinkivalaisinliike (veneeseen), kirjakauppoja ja kirppis. Auton pakkaaminen, yöpyminen sukulaisten luona ja aamulla kohti Nynäshamnia – noin puolen tunnin ajon jälkeen olimmekin jo satamassa. Destination Gotland vei meidät noin Visbyhyn poutaisessa säässä reilussa kolmessa tunnissa.
Perillä ajoimme meren rantaa ja pieniä kalastajakyliä seurailevaa kaunista maisemareittiä noin 50 km:n päässä sijaitsevaan, Etelä-Gotlannin keskukseen nimeltä Hemse. Se on Gotlannin toiseksi suurin kaupunki, noin 6 000 asukasta. Olin hieman huolestunut siitä sijaitsiko Gotlannin ainoa Systembolaget Visbyssä (jossa emme siis ennättäneet käydä) mutta onneksi huoleni oli turha. Kuohuva ja pari laatikkoa mahtui vielä täyteen pakatun auton kyytiin ja suuntasimme Grötlingbo-nimiseen kylään. Nopea vaatteiden vaihto, kartanon ihastelu ja taas liikkeelle.
Pojilla oli kiire kalaan ja meillä tytöillä yksityistunnille.
Maria’s Hästeri on laadukas ja monipuolinen hevostalli Grötlingbossa – matkaratsastusta, ratsastusretkiä, vammaisratsastusta, perustunteja ja jopa vaunuilla ajoa tai sen kokeilua. Viime lokakuussa paikka hyväksyttiin Naturens Bästa eli vastuullisten elämysmatkailuyritysten joukkoon, suurelta osin juuri eteläisen Gotlannin erikoisissa maisemissa risteilevien ratsastusretkiensä ansiosta. Marian paikka on vanha sukutila, jota nyt asuttaa jo kahdeksas sukupolvi. Paikalliset yrittäjät tarjoavat ratsastusretkillä tarvittavan ruuan ja majoituksen ja maiden käyttö sujuu yhteisymmärryksessä muuallakin kuin varsinaisilla ratsastuspoluilla.
Minä sain yksityistunnin ( 500 kr eli noin 50 eur) hevoseksi super-rauhallisen, mutta virkeän ja älykkään “tinkerin” eli irlannin cobin. Jonny hurmasi heti. Ja taas totesimme samat virheet – oikealle kallistumisen, oikean jalan väärän asennon jne. Oli kuitenkin mukava oppia taas uusia vinkkejä hevosen käsittelystä ja sen hienovaraisuudesta…
Hauska ja luotettava Irlannin Cob Jonny
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit