Meritaimenta Gotlannista – ei nyt ihan niin helppoa….

Siinä sitä mestaa olisi heittää lusikkaa taimenelle...

Tälle keväälle tarjoutui mahdollisuus lähteä tutustumaan Gotlantiin ja ihan parhaaseen meritaimen sesongin aloitukseen. Daamit ratsastamaan ja itse päiväksi heittämään meritaimenta.

Ensivaikutelma saaresta oli uskomaton: hevosia ja lampaita on varmaan enemmän kuin ihmisiä! Ja kalamiehelle rantaa tuntui piisaavan.

Tuttujen matkassa menimme saaren itäpuolelle ja aloitimme jo illalla parin tunnin sessiolla laakean lahden rannoilta. Pitkää hiekkapenkkaa riitti ja ajatus oli kokeilla lahdesta johon ajoittain taimenet tulevat lämmittelemään keväiseen aurinkoon.

Ekan illan rantamaisemaa, pitkää hiekkapenkkaa kahlattavaksi...

Matalaa rantaviivaa riittää ja lintuja on käsittämättömän paljon

Tukholmasta olin ostanut matkaan Sandgrävling lusikoita ja ensi tutustuminen oli hauskaa; viehe lensi kuin ohjus ja sitä oli hauska uitella tummien alueiden yli ja pudotella pysäytyksin. Ei ihme että noilla vieheillä vedetään täältä huikeita saaliita.

Sandgrävlingen ja Hexen koukkujenvaihdossa, huomaa katkennut ruosteinen vanhasta Moresildasta

Seuraavan päivän vietimme pohjoisempana ja aloitimme yhden luonnonsuojelualueen vierestä, huikeat maisemat ja herkullisen näköistä mestaa silmänkantamattomiin. Tuuli kaakosta, ei niin hyvä mutta mainingit eivät haitanneet liikaa.

Luonnonsuojelualueen majakka ja rantakivikkoa

Heittelimme majakkaniemen ilman tulosta, vaihdoimme mestaa ja kokeilimme kolmesta muustakin erityyppisestä paikasta. Ingen napp, harmi sillä maisemat olivat todella huikaisevia. Rannat hyvin helposti kahlattavissa, kivet eivät ole liukkaita ja vesi on kirkasta. Tänne uudelleen ja pidemmäksi aikaa!

Uutta lusikkaa kehään, tämä on kelvannut ennenkin!

Tämä niemi näytti vallan mainiolta....

Yhtä asiaa noin limnologin näkökulmasta jäin ihmettelemään: rannat olivat varsin paljaat, ei juurikaan vesikasvillisuutta ja rakkolevääkin erittäin vähän. Missä pikkukalat voivat piileskellä? Toki en nähnyt ainuttakaan pikkufisua, kolmipiikkiä tmv. ihan rantavedessä. Noh, eipä siellä ollut taimeniakaan, liian aikaista, pahus…

Hanhia piisaa ja taustalla makea taimenkarikko johon pääsee kahlaamalla; ingen napp

Mutta yksi oli ylitse muun; majoituspaikkamme olikin pieni kartano! Illallinen sata vuotta vanhassa salissa sai kalattomuuden tuntumaan varsin sivuseikalta…

Illallinen salissa, ei omasta saaliista... tällä kertaa!

'Mökkimme': koko talo käytössä, 6 huonetta a 2 sänkyä, taso exclusive, omat kylppärit joka huoneelle, koko paketti 200 €/vrk!!! Heittäkää meiliä jos kiinnostaa. Ainiin, WOW!

Raukarna, pohjoispään luonnonihme oli nähtävä seuraavana päivänä. Ajoimme luonnonsuojelualueelle melkoisessa sumussa ja johan valkeni: täällähän sitä olisi pitänyt olla kalassa! Kuvat kertokoot…

Kivikkoa silmänkantamattomiin, rantaa kilometritolkulla...

Tane tyrskyn takana, vavat Visbyssä, aijai....

Aavemainen maisema kalastaa - tänne tulen uudelleen

Tuurilla haukea ja kuhaa? Kysy Sepeltä….

Sepen haukikoneet odottavat ottajaansa

Jokunen vuosi sitten kalastelin enemmänkin Keski-Suomen vesillä erityisesti uistellen ja siellä kohkattiin ihan eri vaapuista kuin merialueella.  Oli sitä-sun-tätä pikkupajan pulikkaa toinen toistaan pöljemmillä nimillä. Savolaisiin kun ei voi luottaa niin en ostanut vaikka kävinkin Kuopion vitkutin kaupoissa ihmettelemässä.

Yksi ja sama nimi toistui kisojen kärjessä. Joku Sepe ja sen tuuri. Erityisesti haukihommissa tuntui olevan aivan ehdoton. Tarjoutui tilaisuus tutustua itse vaappuun käytännössä ja se oli menoa. Yksinkertaisesti murskaavan ylivoimainen vaappu kun vain osasi oikean värin valita. No, sitähän Sepe ei kertonut, heti….

Sepen tuuri ja kuha; kuvat puhukoot puolestaan, liekö ylin kasin tuo iso...

Ihastuin vaappuun ja havaitsin sen kelpaavan kuhallekin. Merellä meni melkein nelonen rikki yhellä räminävaapulla viime kesänä ja nyt löysin tuosta rivistöstä juuri saman värin. Hauskaa oli huomata vene 2010 messuilla itse Hujasen Sepon kanssa jutellessa ettei mies olekaan savolainen; tutut värit napsahtivat juuri kohdalleen niin hauen kuin kuhankin kohdalla. Palaan ostamaan setin  sille femmalle…  Muuten, katsastakaa ne meritaimen pulikatkin, uivat upeasti ja huikeita värejä löytyy.

Palaan muuten tähän, heti kun olen ostanut Sepeltä setin!

Vene 10 Venemessut – lisää tärppejä

Norjalaista luxusta ulottuvillasi Saimaalla

Saimaa Boating / Uudenlainen tapa omistaa vene

Miksi? Tiedän monien Saaristomerta kolunneen harkinneen veneilyä Saimaalla - satamissa on tilaa, sinilevistä ei tarvitse välittää ja parhaimmillaan pitkillä selillä pääsee melkein merelliseen tunnelmaan (MELKEIN!)… 

Savonlinnalainen yritys on siirtänyt lomaosakemallin veneilyyn - veneistä myydään kymmenesosan osuuksia, jotka oikeuttavat kahden viikon veneilyyn Saimaalla joka kesä. Edullisimmillaan veneenomistajaksi pääsee 5 500 euron osuudella. Ihan mielenkiintoinen lähestysmistapa veneilyyn tämäkin. Omaa silmää hiveli esillä ollut Nidelv 28 Classic.

Muuten, jos todellakin olet kiinnostunut loistvasta veneilyvaihtoehdosta, viimeiset viikot taitavat olla myynnissä, sillä sen verran kova kuhina kävi osastolla su ip…

Wobbleri , Kalastustarvikeliike / Jigiperho hauenkalastukseen

Mitron Timpalta kannattaa aina käydä kysymässä mitä uutta tapahtuu kalastuksessa. Nyt kouraan lyötiin haukiperhon näköinen karvakasa jonka pää oli rakenneltu 50 gramman jigopäästä. Loistava oivallus, lentää ja on varmaa että kelpaa hauelle…

Karvasuspi kevään haukimestoille!

Karvajigi -klönttien värivalikoimaa Wobblerin osastolla

E.V.Trutat rivissä, osa itse Virolaisen Erkin tuunaamia, jälleen Wobbleri. Klassikko meritaimenuistin uudella, loistavalla pinnoitteella. Vierestä löytyy muuten LGHn vaappuja sekä JANin mainioita ottipelejä.

Hobie Kayak / Hauskanpitoon ja hyötykäyttöön

 

 

Hobie kajakkeja joka lähtöön - Trimaraani edessä!

Miksi? Taas yksi lähimiljöön tutkimiseen sopiva hauska vekotin. Oma vauhdikas mielikuvani Hobiesta liittyy hauskanpitoon pienellä katamaraanilla  ja trapetsilla roikkumiseen hiukset vettä viistäen. Nyt on kyse hieman erilaisista Hobie-menopelistä, nimittäin kajakeista.

Malleja on erilaisia yksiköstä trimaraaniin – hauskanpidon (näissä kajakeissa on polkimet ja purjeet)lisäksi kajakkia voi käyttää vaikkapa kalastukseen tai linnustukseen… Osastolla 2d4 pääsee varaamaan testiaikoja ja koeistahtamaan kajakkiin, ilman liivejä! 

Pepe Korteniemi / Fiilistelyyn

Miksi? Eri osastojen “Tingeltangelin” jälkeen on ihana levätä hetki ja ihailla ammattitaidolla vangittuja vauhdikkaita purjehduskisojen hetkiä. Upeita valokuvia ja visuaalisia oivalluksia rauhoittavassa hallin nurkassa. 

Vauhtia ja tunnelmaa mereltä - excellent!

Meripelastusseuran meripelastusnäytös Uimarialtaalla / Letkauinti

Letkajenkan meriversio pelastuspuku päällä...

Miksi? Lapsille löytyi erilaista ajanvietettä -optarin koepurjehdusta, purjeen noston harjoittelua, solmujen harjoittelua ja ihan pienempiä ehkä “säväytti” Terhi-veneellä veneilevä muumi. Hauskinta kaikenikäisillä tuntui  silti olevan uimarialtaalla – meripelastusnäytöksiä katsoessa tai letkauintia kokeillessa.

Kumivenepyllähdys ja eikun APUUVA!

Näin harjoitellaan sitten sitä viisautta vesillä, ainakin kaksi kundia vieressä kuittasi ‘et meidän isi lenti kans saman lailla mut se löi kans päänsä…’

Vihdoin: Nuuskamuikkusella ja Muumipeikolla oma VENE!

 Terhi on oivaltanut; Muumi -tuunattu vene. Hienoa, kertakaikkiaan. Mutta miksi vasta nyt? Ja missä ovat KALEVALA aiheiset veneet ym. ‘Everything is storytelling’ … veneily-yrittäjät, ottakaa onkeen!

Suomenlahden jää rutisee

Viikonloppuna Suomenlahden vesi oli alimmillaan 90 vuoteen, sillä merenpinta laski nopeasti voimakkaiden tuulien  käännyttyä itään. Tuuli idästä pukkasi vettä kohti länttä ja Helsingissä meriveden korkeus oli jopa 93 cm normaalia matalammalla. Viimeksi vuonna 1916 vesi oli näin alhaalla, tarkalleen sentin verran vähemmän. Aijai, jäät rutisevat ja repivät kyllä nyt rannoista irti vaikka mitä…

Kohta kettingit paukkuvat tästäkin laiturista...

Meriveden pinta on ollut jo pitkään alhaalla ja nyt vallitsevan ilmanpaineen ja tuulen vaikutuksesta mentiin todella syvälle. Hieman huolestuneena ajattelin kuinka jäät repivät rantojen rakkolevät irti ja miten se vaikuttaa kalojen kevääseen.  Suojapaikat vähenevät, rannoilla on ruokaa vähemmän, pahus, meritaimenen kalastus ei ainakaan helpotu…ja kuinkahan haukien kutukaislikoiden käy?

Itseasiassa, juuri nythän on mateen kutuaika! Ei hyvä, ei varsinkaan kun katsotaan mitä tapahtuu lumien alkaessa sulaa.  Mikäli lumet sulavat nopeasti tulee aivan valtavat valumat jokisuistoihin ja pahimmillaan suoraan mateiden kutualueille.  

Ja taas on muuten noussut vettä jäälle rantojen kautta, varsinkin kun on jo lunta jään päällä painamassa. Juuri kun ajattelin että kohta pääsisin uudelleen hiihtämään meren jäälle niin eipä onnistu. Suomenlahden vesi keinuu, jäät rutisevat, taitaa tulla sittenkin aikainen kevät veneilijöille.

Paukkuliivit eivät pauku pakkasessa!

Kaasupatruuna paikalleen, ei pitäisi olla ohjeista kiinni!

 Vuoden ensimmäinen VENE -lehti kolahti postiluukusta melkein 400 sivun voimalla ja eikun selaamaan venemessuja odotellessa. Sivulla 14 jysähti: ‘Paukkuliivien kylmäkäytössä pahoja ongelmia’ – no, tuota olin kyllä ounastellutkin. Kaasun paineeseenhan ilman lämpötila vaikuttaa. Mutta luettuani jutun tuli kylmä rinki sinne mihin ei pitäisi….

Meriturvan tekemien testien perusteella tuli selväksi että paukkuliivien säilytys- ja käyttölämpötiloilla on erittäin suuri merkitys liivien toiminnan luotettavuuteen. Pakkanen ja hiilidioksidikaasu eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen. Kahdessa eri lämpötilassa tehdyssä testissä todettiin yksiselitteisesti että kylmyys ei pelkästään hidasta paukkuliivien aukeamista vaan pahimmillaan jopa estää sen täysin. Siis täysin!

So? Kukas nyt paukkuliivejä pakkasessa käyttää…? Kuinkahan monta kertaa on tullut veneiltyä pikkupakkasessa meritaimenen perässä, ahven pakoillekin on tarvottu heikoilla jäillä muka paukkuliivien ‘turvin’…. ja mites on ollut säilyttämisen suhteen? Ja entäs kun ajetaan siirtoajoja avoveneillä ja viima iskee paukkuliiveihin.

Kaivoin liivini esiin ja aloin vaihtamaan patruunaa hieman mietteliäänä. Ohjeet olivat kyllä hyvät mutta takaraivoon oli jäänyt ikävä epäilys onko tämä turvaratkaisu nyt sittenkään paras mahdollinen.

Samalla VENE -lehden sivulla (s. 14)  muuten oli toinenkin ‘harmillinen’ uutinen; ‘paukkuliivit tulee huoltaa valmistajan ohjeiden mukaisesti’ ja että katsastettavassa ‘veneessä tulee olla varaosasarja jokaista liiviä kohden’…. Tarkoittaa sitä että jos virallisesti huoltaa maahantuojalla se on 50 € /liivi ja iloinen varaosasarja on 25 €/liivi!  

Rrrrrrhana, ekan kommentin lähettäjälle lähetän paukkuliivini ilmaiseksi!