Venemessut vai Vancouver?

Ehdin illan suussa kuvaamaan upeaa auringonlaskua ja sumun hiipimistä Haukilahden rantaan. Koira oli hukkua lumeen ja kieltäytyi kepin heittelystä. Siinä taivastellessani lumen määrää huomasin hauskan yksityiskohdan: jäälle pääsee parhaiten hiihtämällä pitkin sataman laitureita!

Portti baanalle - laiturihiihtoa?

Samalla mietin huomenna alkavia venemessuja ja mitä siellä on tarjolla….ja oikeastaan mitä haluan nähdä tai mitä tarvitsen. Vai viekö voiton Vancouverin tohina? Ei, kyllä messuille on mentävä hipelöimään uusia välineitä, tapaamaan tuttuja ja tsekkaamaan mitä on tullut unohdettua!  Varsinkin kun kuulin että messuilla olisi pitkästä aikaa näytillä aito puinen folkkari! Kyllä vanhalle Rouva Alkanille tarvii otta muutama kuva messuilta….

Lumeen hukkunut purkkari? Melkein....

Venemessut & uusi puufolkkari

Venemessuilla voi nähdä kaunista käsityötä muuallakin kuin puuveneosastolla!

No-joo, totta kai, sitähän on siellä kaikkialla…

Bongasin folkkari.netin sivuilta uutisen venemessuilla esiteltävästä uudesta PUISESTA folkkarista, joka on rakennetu Haminasa. Onpa kiva käydä katsomassa tuoretta veneveistäjätaitoa ihan “oikealla osastolla”, purjevenehallissa.

Suomen kaunein mahonkivene?

Puuveneen kanssa touhutessa saa uusia ystäviä ja mikä hienointa, usein ajatukset saavat vastakaikua vaikka veneet olisivatkin hyvinkin erilaiset. Meidän nuori rouvamme, Folkkari Alkan -49 ’seurusteli’ yhden talven oikein viikingin kanssa,  Salonkivene Aegir mallia -37 kohtasivat Suomenojan talvisäilytysalueella. Noh, oikein vesillä veneet nauttivat olostaan kesällä 2009 Porkkalassa SVK:n saaressa ja siinähän wanhat kamut olivat ihan vierekkäin…

Tähän viikingin viereen hivutti wanha rouvamme yöksi...

Aamulla omistajat loikkivat maihin fiilistelemään...

Rouva Alkan oli ainakin puhtoisempi 'kanneltaan'...

 142 vuotta vesillä, viikinki ja ruotsalaissyntyinen daami hyristelivät yhdessä kesäisessä auringossa vaikka sinilevät kertoivatkin omaa tarinaansa Itämerestämme! Emme jaksaneet olla ihailematta suomalaistakin veneenrakennustaitoa, sillä Aegirin on veistänyt taidolla Emil Suortti Helsingin Valkosaaressa. Lähes pläkä keli sai meidät olemaan toisenkin yön eikä wanha rouvamme pannut pahakseen iloisesta liplatuksesat päätellen…

Köydet ja sotisopa viimeisen päälle, valmiina valloittamaan vaikka koko Itämeren

Aurinkoa ja hyvää seuraa, ei silloin viikingitkään lähde kiiruhtamaan merelle!

Puu elää, tarinat elävät, aidoista asioista syntyvät elämykset...

 Kaunista saaristoa ja hienoja tarinoita ihanassa seurassa, slow-boating ajattelua parhaimmillaan…

Ainiin, mikä ihmeen Aegir? No mutta; Aegir on viikinkimytologiassa merenjumalan nimi, eikös vene näytäkin juuri siltä! Ja jos halua fiilistellä lisää puisilla veneillä niin MYSin (Mahogany Yachting Society) sivuilta löytyy lisää kuolattavaa ja mm. Aegirin historiaa ja tarinaa. Tosta;

http://www.mys.fi/index.php?filename=f1277311027&lang=fin&fromfile=f1348634287

Kun lakka kusee silmään…

TALVIHUOLTO 2009

Runko:

Le Tonkinois-lakan tämän vuotinen vuosikerta aiheutti runsaasti harmia. Jouduimme tekemään noin kolminkertaisen työn. Lakka ei asettunut, vaan helmeili ja valui, rypistyi. “Vuosikerroissa on eroja!” totesi maahantuoja. Kylkiin mattahionta ja kylkien lakkaus, rankkojen välihiontojen jälkeen noin 4 uutta kerrosta kylkiin seitsemän päälle. Ehkä yksi kerros juuri tätä lakkaa olisi riittänyt, ensi keväänä siis vain mattahionnan jälkeen yksi kerros lisää. Vaikeudet hatuttivat, varsinkin kun ensimmäisellä kerralla sain kylkiin todella upean flyygelipinnan -kun on nähnyt mitä tulos parhaimmillaan on, ei mikään muu enää kelpaakaan. Pohja (vesirajan alapuolelta) hiottiin kevyesti ja maalattiin uudelleen pohjamaalilla. Muutamissa pienissä alueissa paistaa puu -syksyllä hionta ja kyllästys ja maalaus. Huoltokirjan mukaan pohja on vimeksi otettu auki ja kyllästetty / käsitelty perusteellisesti vuonna 1997.

Kansi:

Ei toimenpiteitä, kansi likaantui melko lailla Suomenojan rakennustyömaan pölyssä. Ehkä maalataan ensi talvena uudelleen, helmenvaaleaksi.

Sisätilat:

Käsittelyssä istumakaukalon mahonkiset lattialaudat, sisäpuolen mahonkipinnat ja katon. Kyllästin katon ennen joulua 2008 sisäpuolelta pellavaöljyn ja sinkkinaftenaatin seoksella. Tiputtelin pellavaöljykyllästettä hieman myös limisaumoihin. Keväällä jatkoin katon käsittelyä ja kyllästin sen vielä Hempelin Impreg 1:llä ja viimeistelin Impreg 2:lla. Impreg 2 jättää kauniin, mattahohtoisen pinnan ja tumma mahonki-vaalea tammi-raitaiset poikkikaaret ovat kauniita. Le Tonkan lakan tämänvuotisen paskan laadun vuoksi, kajuutan mahonkiset sisäpinnat ehdittiin kyllästyksen ja petsauksen jälkeen lakata vain kahteen kertaan ennen vesillelaskua ja jälki oli todella rumaa. Teetin ompelijalla uudet patjat ja väliverhon keulapiikin ja ”salongin” väliin löytämästäni hieman kustavilaistyylisestä kankaasta.

Masto:

Paikkalakkaus, ensi talvena puupuhtaaksi, kyllästys ja lakkaus.

Puuveneilijän talviloma

Miten tähän päädyttiin?

Kaikki sai oikeastaan alkunsa loppukesän 2007 veneretkestä Saimaalla. Tuolloin saimme kokeilla pitkän viikonlopun verran leppoista perheveneilyä lasikuituisella Bella-veneellä. Tuolloin syntyi ajatus veneestä, joka olisi kuin liikkuva kesämökki. Ilman lasikuidun hajua ja muovista tunnelmaa. Aitoa puuta ja puun tuoksua.