You are currently browsing the tag archive for the ‘puuvene’ tag.
Tänään veneellä. Inventaario kevään tulevista tekemisistä ja pohjan kevyt läpikäynti ja skrabaus niistä kohdista, joista maali näytti irtoavan. Syksyllä päädyimme Erkin opastuksella siihen että koko pohjaa ei tänä keväänä kunnosteta, sen sijaan kyllästys ja paikkamaalaus, jotta vene saadaan veteen ajoissa. Ripeällä tekemisellä pohja oli läpikäyty neljässä tunnissa.
Lumen luomisen lisäksi extra hommaa riitti “huussin” siivoamisessa – kiitos ohikulkijan, jolla oli ollut kovasti “tarvetta” suojaisalle paikalle (onneksi vajan ulkopuolella)…
Naapuriveneestä oli varastettu moottori – kuulemma ammattilaiset käyvät ensimmäisenä päivänä valitsemassa veneet, toisena päivänä katkaisemassa letkut ja kaapelit, ja kolmantena sitten varastavat itse koneen… Pirullista ja turhaa työtä veneenomistajalle. Suomenojan talvisäilytysalueen valvonta on aika näennäistä.
Venemessujen kaunein vene Woodbacker myytiin yhdessä vuorokaudessa! Eikä mikään ihme, sillä tämän päivän Kauppalehden uutinen vahvisti puuveneilyn elävän nouskauttaan. Lukekaapa, näin markkinat toimivat! Yksilöidyt tuotteet, elämyksellinen ilmiasu ja historiallinen ja aito tarina, wau!
Woodbackerin Lazy Ladyn keulakannen knaapi kiiltää
Yritysuutiset, Maanantai 15.02.2010 klo 10:58, Kauppalehti:
‘Näiltä veistäjiltä eivät työt lopu
Suomalainen veneteollisuus kärvisteli viime vuonna melkoisessa aallokossa, mutta puuveneiden veistäjillä riittää töitä jonoksi asti. Esimerkiksi Itä-Suomessa on noin 15 puuveneyrittäjää. Ylen alueuutisten mukaan asemansa vankistaneet veneveistäjät tekevät pitkää päivää, mutta uusien yrittäjien ongelmaksi on muodostunut markkinoinnin puute. Näin ollen asiakkaat eivät välttämättä tiedä koko yrityksen olemassaolosta mitään. – Uusilla tulijoilla ensimmäiset pari vuotta ovat ratkaisevia. He joko löytävät paikkansa markkinoilla tai eivät. Olen joskus sanonut karrikoiden, että veistäjät elävät 1950-lukua ja markkinat 2000-lukua. Näiden kahden asian pitäisi kohdata toisensa, sanoo veneveiston opettaja Esko Mattson Ylen haastattelussa.’
Puuveneen kanssa touhutessa saa uusia ystäviä ja mikä hienointa, usein ajatukset saavat vastakaikua vaikka veneet olisivatkin hyvinkin erilaiset. Meidän nuori rouvamme, Folkkari Alkan -49 ’seurusteli’ yhden talven oikein viikingin kanssa, Salonkivene Aegir mallia -37 kohtasivat Suomenojan talvisäilytysalueella. Noh, oikein vesillä veneet nauttivat olostaan kesällä 2009 Porkkalassa SVK:n saaressa ja siinähän wanhat kamut olivat ihan vierekkäin…
Tähän viikingin viereen hivutti wanha rouvamme yöksi...
Aamulla omistajat loikkivat maihin fiilistelemään...
Rouva Alkan oli ainakin puhtoisempi 'kanneltaan'...
142 vuotta vesillä, viikinki ja ruotsalaissyntyinen daami hyristelivät yhdessä kesäisessä auringossa vaikka sinilevät kertoivatkin omaa tarinaansa Itämerestämme! Emme jaksaneet olla ihailematta suomalaistakin veneenrakennustaitoa, sillä Aegirin on veistänyt taidolla Emil Suortti Helsingin Valkosaaressa. Lähes pläkä keli sai meidät olemaan toisenkin yön eikä wanha rouvamme pannut pahakseen iloisesta liplatuksesat päätellen…
Köydet ja sotisopa viimeisen päälle, valmiina valloittamaan vaikka koko Itämeren
Aurinkoa ja hyvää seuraa, ei silloin viikingitkään lähde kiiruhtamaan merelle!
Puu elää, tarinat elävät, aidoista asioista syntyvät elämykset...
Kaunista saaristoa ja hienoja tarinoita ihanassa seurassa, slow-boating ajattelua parhaimmillaan…
Ainiin, mikä ihmeen Aegir? No mutta; Aegir on viikinkimytologiassa merenjumalan nimi, eikös vene näytäkin juuri siltä! Ja jos halua fiilistellä lisää puisilla veneillä niin MYSin (Mahogany Yachting Society) sivuilta löytyy lisää kuolattavaa ja mm. Aegirin historiaa ja tarinaa. Tosta;
http://www.mys.fi/index.php?filename=f1277311027&lang=fin&fromfile=f1348634287
Hankimme siis 1949 rakennetun hyväkuntoisen folkkarin vuonna 2007. Vene oli kuntoonsa nähden hyvin edullinen, karvan verran alle 4 000 euroa.
Yksi pieni kustannuserä
Paljonko arvioit että puuveneen kunnostukseen ja ylläpitoon on sen jälkeen menee rahaa kolmessa vuodessa?
Veneilyssä ei tietenkään koskaan pidä laskea kustannuksia, sehän on harrastus. Hauskimmat kaverit kyllä sanovat, että kannattaa ennemmin mennä suihkuun ja repiä siellä seteleitä niin pääsee helpommalla samaan elämykselliseen tasoon kuin purjehtiessa, siis rahallisesti ja märkyysmielessä… joka tapauksessa, päätin vihdoin laskea paljonko jaloon harrastukseen on uponnut rahaa.
En ole pitkään aikaan tehnyt kirjanpitoa, vaikka sillä joskus leipänikin tienasin. Silti kävin läpi säilyttämäni kuitit kolmelta vuodelta, ja ryhmittelin kulut joka vuodelta 2007 – 2009:
- pohjatöihin (siis hiomapaperit, kaapimet, maalinpoistoaineet jne.)
- lakkoihin, maaleihin ja muuhun pintakäsittelyyn sekä siveltimiin, teippeihin jne.
- muihin tarvikkeisiin sekä patjojen uusintaan
- työkaluihin (Metabo epäkeskohiomakone, Fein Multimaster, Kärcher imuri…)
- pukkeihin, katokseen ja pressuihinu
Laskin vielä erikseen venepaikkojen, vakuutuksen ja seurojen jäsenmaksujen sekä kurssien kustannukset – niistä myöhemmin.
ARVAA JA ÄÄNESTÄ ALLA HUVIKSESI PALJONKO HARRASTUKSEEN, SIIS SEN TARVIKKEISIIN JA MATERIAALEIHIN, ON PALANUT RAHAA? KERRON VASTAUKSEN HETI KUN OLEN TYRMISTYKSESTÄNI TOIPUNUT…
Matkalla lohta kalastamaan; Naeroydalselvan suulla oli entisöity muinainen viikinkikylä veneineen kaikkineen! Upeita, eikö vain?
Norjalainen uisteluvene?
Ja minun loheni! Catch&release käynnissä….. Tämä kala soitatti perhosiimaa todella komeasti! Palaan vielä joelle….
Mene kutemaan, viikon ainoa loheni...
Ainiin, Naeroydalselva oli ainakin yksi kauneimmista joista joita olen nähnyt. Mielettömät maisemat!
Tässä poolissa majaili useampi iso lohi....
Myöhässä veteen, taas.
Tällä kertaa ongelmia aiheutti Le Tonkinois lakka, jonka tämänkertainen erä ei ihan käyttäytynytkään siten kuin olisi toivonut. Lakka kuivui pitkään, se helmeili eikä tarttunut kunnolla. Ensimmäinen kerros kylkiin (vanhasta purkista) sai aikaan flyygelipinnan ja sen jälkeen ei muuta halunnutkaan. Jälki oli hieno! Mutta uusi lakkaerä ei sitten toiminutkaan ja käytimme varmaan kaksi viikkoa hiomiseen, lakkaamiseen ja hiomiseen, -ttu! Lopulta lajuutan sisäpinnat saivat kaksi kerrosta lakkaa.
Itse veteenlasku sujui ok, uppopumpun voimalla. Kun Parppei laski veneen kl 14 tuli vettä sekä taivaalta että merestä veneen kyljistä tuhansia litroja veneen sisään (tai siltä se ainakin tuntui). Olimme hieman liian optimistisia veneen kunnon suhteen, ja vaikka lorotimme vettä hieman sisään 4 päivää, osin mattojen ja lakanoiden avulla kosteutta yllpitäen tuli vettä sisään aika lailla. Opit? Jos vesi valuu lorisemalla ulos tulee se aikamoisella vauhdilla laskun yhteydessä sisään. Viime vuonna tajusin työnnellä pohjamaalin pehmittämät ettanit takaisin limeihin niitä tasoittaen, lisäksi sisäpuolelle vedetty melko tuore lyijymönjä piti saumatkin tiiviinä sisäpuolelta.
No, vene oli Suomenojalla yhden vuorokauden, sen jälkeen se siirrettiin omaan laituriin Haukilahteen.
Kaikki sai oikeastaan alkunsa loppukesän 2007 veneretkestä Saimaalla. Tuolloin saimme kokeilla pitkän viikonlopun verran leppoista perheveneilyä lasikuituisella Bella-veneellä. Tuolloin syntyi ajatus veneestä, joka olisi kuin liikkuva kesämökki. Ilman lasikuidun hajua ja muovista tunnelmaa. Aitoa puuta ja puun tuoksua.
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit