Mitä (puu)veneily maksaa?

Hankimme siis 1949 rakennetun hyväkuntoisen folkkarin vuonna 2007. Vene oli kuntoonsa nähden hyvin edullinen, karvan verran alle 4 000 euroa.

Yksi pieni kustannuserä

Paljonko arvioit että puuveneen kunnostukseen ja ylläpitoon on sen jälkeen menee rahaa kolmessa vuodessa?

Veneilyssä ei tietenkään koskaan pidä laskea kustannuksia, sehän on harrastus. Hauskimmat kaverit kyllä sanovat, että kannattaa ennemmin mennä suihkuun ja repiä siellä seteleitä niin pääsee helpommalla samaan elämykselliseen tasoon kuin purjehtiessa, siis rahallisesti ja märkyysmielessä… joka tapauksessa, päätin vihdoin laskea paljonko jaloon harrastukseen on uponnut rahaa.  

En ole pitkään aikaan  tehnyt kirjanpitoa, vaikka sillä joskus leipänikin tienasin. Silti kävin läpi säilyttämäni kuitit kolmelta vuodelta, ja ryhmittelin kulut joka vuodelta 2007 – 2009:

1. pohjatöihin (siis hiomapaperit, kaapimet, maalinpoistoaineet jne.)
2. lakkoihin, maaleihin ja muuhun pintakäsittelyyn sekä siveltimiin, teippeihin jne.
3. muihin tarvikkeisiin sekä patjojen uusintaan
4. työkaluihin (Metabo epäkeskohiomakone, Fein Multimaster, Kärcher imuri…)
5. pukkeihin, katokseen ja pressuihinu

Laskin vielä erikseen venepaikkojen, vakuutuksen ja seurojen jäsenmaksujen sekä kurssien kustannukset – niistä myöhemmin.

ARVAA JA ÄÄNESTÄ ALLA HUVIKSESI PALJONKO HARRASTUKSEEN, SIIS SEN TARVIKKEISIIN JA MATERIAALEIHIN, ON PALANUT RAHAA? KERRON VASTAUKSEN HETI KUN OLEN TYRMISTYKSESTÄNI TOIPUNUT…

Paljonko puuvene vaatii työtä?

Jos ruotsi sujuu, niin Träbåtsakuten on hyvä saitti erilaisen perustiedon hakemiseen, Siellä on ihan mukavia piirustuksia venevajan rakentamiseen, paljon käytännön vinkkejä eri aiheitsa. Hauska keskustelu liittyi puuveneen ylläpidon työläyteen verrattuna lasikuituveneeseen.  Herra Mats P, jolla omien sanojen mukaan on 30 vuoden kokemus kevätkunnostuksista vastasi seuraavasti:

“Syksyllä kun vene on nostettu käyn läpi pinnat ja tarkistan onko väri tai lakka irronnut. Lohkeilevista kohdista pinta auki, jotta puu pääsee kuivumaan. Tähän kuluu puolikas sunnuntai. Talven aikana käyn katsomassa että muutaman kerran että katoksessa on kaikki ok.  Huhtikuussa -kolme viikkoa ennen veteenlaskua – menen tekemään töitä. Siellä jo lasikuituveneen omistajat puurtavat pohjan kimpussa ja kemikaalit haisevat. Oma mahonkinen Ö6 odottaa minua. Pohja näyttää hyvältä, mutta muutamasta kohdasta kölin läheltä kaavin hieman hilseilyttä maalia pois, kylllästän kohdat ja pohjustan alueen. Tähän menee ehkä noin neljä tuntia. Sitten hion vapaalaidat, siihen menee yksi päivä. Syksyllä puulle otetut kohdat saavat muutaman kerroksen intertoxia ja raakaa pellavaöljyä ja niin monta kerrosta lakkaa kuin ehdin -minimissään kolme. Kansi saa yhden kerroksen interdeckiä, siihen menee puoli päivää. Kansirakenteet ovat työläitä -niin paljon pieniä yksityiskohtia, kuitenkin hion ja lakkaan ne joka vuosi. Rehellisyyden nimissä, osan pinnoista lakkaan vain joka toinen vuosi. Sisällä öljyän vapaalaidat kevyesti, turkkilautojen alta on toistaiseksi vain pesty puhtaaksi. Muutama päivä ennen veteenlaskua käyn läpi onko limeihin tullut rakoja veneen kuivuessa. Jos, niin maalaan ne kohdat ohuimmalla mahdollisella Farmilla. Sitten maalaan pohjan, siihen menee yksi ilta. Sitten vain vene veteen, ja se kelluu kuin korkki, huolimatta 70 vuoden iästä.

Yhteensä: syksyllä yksi viikonloppu, kolme viikonloppua keväällä ja ehkä viisi muuta iltaa. Sitten lisäksi ne päivät jotka menevät veteen laskuun, nostoon, rikaukseen ja veneseuran velvollisuuksiin.  Purjehduspäivä kertyy 20-30, siis huomattavasti enemmän kuin työpäiviä!”

Miten poistaa sinertymät puusta?

On harmillista kun kaunis mäntyinen tai tamminen pinta alkaa sinistyä. Männyssä sinistymän aiheuttaa mustahome, tammessa parkkihappo reagoi metallin kanssa ja alkaa sinistyä. Haitta on lähinnä kosmeettinen mutta harmillinen. Miten siis valkaista nämä puupuhtaaksi otetut kohdat? 

Itse olen käyttänyt oksaalihappoa, jota siis kaupallisessa muodossa on muun muassa Internationalin Teak Restorer tuotteessa (veden lisäksi).  Aine levitetään, annetaan vaikuttaa 10-20 minuuttia, käsittely toistetaan jne. ja lopulta aine pestään pois vedellä. Annetaan kuivua. Ainakin sisäpuolen katon tummentumia sain näin vaalennettua.

Itse tehty liuos on tietenkin halvempi ja tehokkaampi. Käsineet käteen ennen kuin aloitat! Oksaalikiteet liuotetaan lämpöiseen veteen seoksen suhde noin (10-30%), kun täysin sulaneita, liuos on valmista. Pese liuoksella (sienellä, harjalla tai rievulla) puhdistettava puupinta, anna vaikuttaa noin 10-30 min. Apteekista pitäisi löytyä kiteitä.

Toinen keino on vetyperoksi, jossa Erkin ohje taisi olla 10 % vewtyperoksidia ja 2-3 % ammoniakkia. Pese tummentunut kohta liuoksella, huuhtele ja anna kuivua, lakkaa normaalisti.

Puuveneilijän on elettävä veneen ehdoilla…

Näin venemestari Erkki Lönnqvist päätti esityksensä Uunisaaressa Suomenlahden puuveneilijöiden järjestämässä  puuveneen kunnostus ja hoito -tilaisuudessa 28.11. Vene kuuluu veteen, se on saatava keväällä ajoissa veteen jotta se ei kuivu, syksyllä se on nostettava ajoissa jotta se kuivuu ennen pakkasia. Kuulostaako hankalalta?

Mutta emmekös me muutenkin elä luonnon ehdoilla… lähdemme kaikki ulkoilemaan kun sade hetkeksi hellittää tai taivas hetkeksi vaalenee, tai mieli muuttui heti iloisemmaksi kun lauantai aamuna koiran kanssa kävellessä kuulee linnun laulavan. Täysin elämänsä aikatauluttaneelle puuvene ei sovi, mutta hieman rennolla otteella, kuitenkin päättäväisesti hiljalleen toimien, asiat etenevät. Itseäni harmittaa tuo sade ja ilmankosteus. Hyvät aikeet siitä, että veneen vesilinjan alapuolinen pohja olisi otettu puupuhtaaksi hyvissä ajoin, niin kauan kuin Suomenojalla sähköä riittää, eivät tietenkään ilmankosteuden vuoksi toteutuneet. Menee siis pakkashommiksi, kunhan ne joskus koittavat.

Toisaalta, Erkki kiteytti hienosti puuveneharrastajalle tärkeän asian ”PALASTELKAA TEKEMISIÄNNE JOTTA INNOSTUS SÄILYY”! Jos aikataulut näyttävät siltä että aika ei riitä koko veneen puupuhtaaksi ottamiseen, niin ota vain toinen sivu, vain vapaalaidat tai vain neljäsosa toisesta puolesta. Ei vene siitä mihinkään hajoa vaikka kunnostusta palasissa tekeekin. Liian kauan lämpimässä maalla olosta se saattaa hajotakin.  Varsinkin alussa  helposti ahnehtii liikaa tekemistä, ja kiroilee sitten toukokuussa kun vene kuivuu silmissä ja on vielä pahasti vaiheessa. Maltti on tosiaan valttia puuveneen kanssa touhutessa, ja ennakkosuunnittelu luonnonkeppåosiin varautuen…

Vain pari pikku juttua…

Loppukevät maaliskuusta toukokuuhun vierähti melkoisen nopeasti. Blogin päivittämistä ei juuri ehtinyt tehdä kun päivärytmi oli töitä neljään, veneelle, veneen laittamista kymmeneen, tunnin kävely koiran kanssa Suomenojalta kotiin, nukkumaan ja töihin. Bauhaus, RTV, Maritim ja muutama muukin paikka, josta sai erilaisia tarveaineita, tulivat tutuksi. Kuggomin kurssin huono puoli oli se että monet mainostetuista aineista olivat nk. ammattilaistavaraa ja niiden löytämisessä oli tekemistä –esimerkiksi Soudalin liimojen saanti amatöörikäyttöön sopivissa pakkauksissa oli hieman vaikeaa. Noh -toisaalta naisena asioiminen erilaisissa venealan liikkeissä oli sinänsä mielenkiintoista -varsinkin kun asuni vaihteli jakkupuvusta ja korkkareista pölyisiin ja maalitahraisiin haalareihin..

Mitä me sitten apinan raivolla teimme?  

Aloitimme ulkopuolelta – teimme kaiken tarkastuksessa listatun, osan ehkä hieman perusteellisemminkin.  Osa vähemmän tärkeistä sisätöistä jäi tekemättä tai puoliväliin, tärkeintä oli lopulta vain saada vene veteen. Mielessä kaikuivat Erkin sanat: ”puuvene on tehty vedessä pidettäväksi, ei maalle. “ Kiire tietenkin tuli.

TALVIHUOLTO 2008:

Runko:

• Peräpeilin vaaleiden kohtien hiominen auki välittömästi (puukko/hiomakone) tämän päälle kyllästys ja lakkaus. Perästä katsoen vasemman sivun keskellä, yläosassa olevan kohdan hionta, kyllästys (Impreg 1) ja paikkalakkaus.  Lakkavaurioita kärsineiden kohtien paikkahionta, kyllästys ja lakkaus. TEHTIIN 
• Pilssi hiotaan tai karhennetaan ja maalataan harmaalla pilssimaalilla tai lyijymönjällä. LYIJYMÖNJÄYS
• Peräpeilin sisäpuoli hiotaan kevyesti ja maalataan uudelleen harmaalla maalilla.
  Punaisen myrkkymaalin hionta kevyesti, pinnan karhennus / tasoittaminen kevyesti. Hiontapaperin karkeus on 80. Punaisen maalin alla näkyvä harmaa maali saa jäädä. LYIJYMÖNJÄYS. 
• Kylkien ja muiden pintojen normaali lakkaus välihiontoineen. 7 KERROSTA LETONKKAA VANHAN LAKAN PÄÄLLE.
   

Kansi:

• Kansi hiotaan kevyesti ja maalataan uudestaan. TEHTIIN
• Tammilistat hiotaan, kyllästetään ja maalataan.
• Mahonkilistat / osat hiotaan, kyllästetään ja lakataan. TEHTIIN, 10 KERROSTA LAKKAA.
• Sitloora / kannen alapuoli: kevyt hionta, kylläsys ja maalaus. Sitloora / rakenteet: osien kunnostus ja paikalleen kiinnittäminen, hionta, kyllästys ja mahdollinen petsaus, lakkaus
  Sitloora / lattialaudat: kunnostus ja liimaus (polyuretaaniliima), hionta, kyllästys ja lakkaus. Lakassa voi käyttää anti-slip hiukkasia, joka estää liukastumista. TEHTIIN OSIN.
   

Sisätilat:

• Kyljet hiotaan ja vernissataan moneen kertaan vesirajasta ylöspäin. Pilssi hiotaan kevyesti ja maalataan uudestaan. PILSSI TEHTIIN, VESIRAJAN YLÄPUOLISET OSAT PUOLITTAIN.
• Mahonkilistat hiotaan, kyllästetään ja lakataan. OSIN.
• Kattolistat liimataan: uretaaniliimaus, muutaman ruuvin avulla kiinnitys ja kun liimaus kuivunut ruuvien irrottaminen. Puumassaa reikiin.  TEHTIIN
• Mahonkilistat / osat hiotaan, kyllästetään ja maalataan. TEKEMÄTTÄ. 
• Katto hiotaan, kyllästetään ja lakataan. TEHTY OSIN.

Pientä ehostusta…

Kun venemestari Erkki Lönnqvist tarkasti veneemme helmikuussa 2008 totesi hän veneen nykykunnosta seuraavaa:

Linjat ja veneen yleisilme

• Veneen linjat ok, plussaa kunnollinen säilytyshalli, jossa ilma vaihtuu hyvin. IF-veneelle tehdyt teräspukit toimivat hyvin.

Runko

• Vesilinjan yläpuoli: Mäntyrunko. Limisaumatut mäntylaudat ovat yleisesti hyvässä kunnossa, runko hyvälaatuisista laudoista tehty. Rungossa on muutamia sinertäviä kohtia ja painaumia – luonnollista tämän ikäisessä veneessä. Vasemman kyljen yläosassa kohta, joka vaatii lakan poiston, impregnoinnin ja uuden lakkauksen.  Muuten sivujen yläosan tammilista hyvässä kunnossa, ei vaadi erityistoimia. Vanhat saumauskitit saavat jäädä sellaisenaan paikalleen.
• Peräpeili: Tammea. Todennäköisesti peräpeili on jossakin vaiheessa vaihdettu tai ainakin 2-3 ylintä tammilautaa on vaihdettu. Vaaleahkot kohdat peräpeilin vasemman puoleisessa yläreunassa ovat merkkinä lakan alle päässeestä pienestä kosteudesta. Sisäpuoli on käsitelty epoksilla ja maalattu harmaalla maalilla päälle. Toimiva ja vesitiivis, joskin hieman ruma ratkaisu – maali on reagoinut epoksin kanssa joissakin kohdissa (”mennyt ryppyyn”).
• Peräsin: Peräsimessä olevat pienet halkeamat ja kulumat luonnollista, eivät haittaa sillä metallivahvistukset pitävät peräsimen koossa.
• Vesilinjan alapuoli ja köli: punainen myrkkymaali ja sen alla harmaa Primer. Pienet hakeamakölipuussa ovat vanhan tammen tyypillinen ominaisuus. Muutamissa kylkilaudoissa on ”maaliryppyjä”, jotka kielivät puun pintakosteudesta. Eivät vakavia. Tärkeätä saada vene ajoissa veteen – viimeistään toukokuun puolenväliin mennessä – turpoaa umpeen. Haitallisinta vanhoille veneille on liika kuivuminen. Koputtelussa ei ilmennyt onttoja ääniä – puu tervettä.
• Pilssi: maalattu alun perin oranssilla lyijymönjällä. Päällä harmaa pilssimaali. Voidaan vähän hioa / karhentaa ja maalata joko harmaalla pilssimaalilla tai lyijymönjällä. Pietarsaaren veneveistämöltä on saatavissa perinteistä lyijymönjää.
• Kaaret: joitakin kaaria on korjattu. Kaarien korjaukset on tehty siten että uusi kaari menee vanhan kaaren sivuun riittävän pitkältä matkalta (uusi kaari ulottuu vähintään kaksi pultin väliä katkoskohdan yli). Korjaus on kestävä, vaikka ei ehkä esteettinen. Ei peräkkäisiä katkoja.

Kansi

• Kansi: hyvässä kunnossa – ei lahonneita tai heikentyneitä / märkiä kohtia. Puurimoitus on maalattu suoraan anti-slip maalilla. Reunojen hionta, kyllästys ja lakkaus. Perässä (sitlooran takaosa) kannen alla tehty korjauksia – hionta ja kunnostus.
• Kannen ja Ruffin liitoskohta (etuosa):hyvässä kunnossa, ei kosteusvaurioita. Tyypillinen Folkkareiden vika on että vesi jää makaamaan Ruffin ja kannen liitoskohtaan, ja kosteus menee lopulta läpi. Alkanissa tehty hyvä ”viemäröinti” eli vesi valuu reiluista listoihin tehdyistä rei’istä pois sivulle. Jonkin verran irtoavaa lakkaa – normaali käsittely l. hionta, kyllästys ja paikkalakkaus
• Kannen ja Ruffin liitoskohta (sivut):ilmeisesti Ruffin ja kannen liitoskohdassa on ollut ¾ pyöristetty sivulista. Kiinnitys ollut ilmeisesti Sikaflexillä tmv. aineella.
• Sitloora: kannen alapuoli – sisäpuoli on käsitelty epoksilla ja maalattu harmaalla maalilla päälle. Tehdään kevyt hionta ja maalaus. Kyljet: kevyttä paikkahiontaa / kyllästys ja pilssin uudelleen maalaus. Lattialaudat ovat todennäköisesti mahonkilankkua. Muut sitlooran rakenteet: akkukotelon kansi haljennut; kunnostetaan. Penkit irroitettu talvisäilytystä varten, osat ja levyt tallessa. Kiinteät rakenteet kannattaa suunnitella vasta ensimmäisen kesän purjehduskokemuksen jälkeen. Sitlooran puomitukki: hionta ja perusteellinen kyllästys, metalliosat ensin irrottaen.

Takila

• Kiinteä riki: Masto, puomi, tolpat: tarkistus; hionta, kyllästys ja lakkaus. Metallinen spriidari (saalinki) korjattava.
• Juokseva riki (köydet): tarkistetaan myöhemmin.

Sisärakenteet

• Kalusteet ja mahonkilistat / rakenteet: lakkaus kuplii joissakin kohdissa. Todennäköinen syy että kun lakkaus on tehty, pellavaöljy on ollut liian lämmintä – tämän vuoksi pellavaöljy on ”polttanut” lakan läpi.
• Katto, kattolistat ja rimoitus: rimat irvistelevät kuivuessaan – uretaaniliimaus, muutaman ruuvin avulla kiinnitys ja kun liimaus kuivunut ruuvien irrottaminen. Puumassaa reikiin. Hionta, kyllästys ja lakkaus. Katto on kokonaisuudessaan kuiva ja hyvässä kunnossa sisäpuolelta
• Kyljet: vesirajan lauta – selkänojan takana – on sisäpuolelta tummentunut. Lauta kannattaa karhentaa ja kyllästää moneen kertaan runsaalla öljyllä. Todennäköisesti kyljet on käsitelty sisäpuolelta sekä lakkaamalla että vernissalla.

Tässä sitä oli pohjaa “TO DO” listalle…

Vanhan rouvan jomotukset

No-niin, vanha rouva on talvehtinut hyvin.

Jotta vanhan rouvan mahdolliset kolotukset ja jomotukset tulisi oikein hoidettua kävimme puuveneen hoito- ja kunnostuskurssin eräänä viikonloppuna Pernajan Kuggomin kansanopistossa. Opettajana oli venemestari Erkki Lönnqvist, joka on ollut veneenrakennuksen opettajanakin kyseisessä koulussa.

Erkki kävi veneemme tarkastamassa venemessujen aikaan -ja totesi että pian kuusikymppinen vanha rouva on varsin “timmissä kunnossa”. Normaalia keväthuoltotarvetta, ei muuta.

“Puuveneen hoito- ja kunnostus” – kurssilla oli yhteensä viitisentoista oppilasta – kaikilla sekalaisia puuveneprojekteja. Olin kurssilla ainoa nainen, lievää alkuhämmennystä se ehkä aiheutti, mutta joukkoon kyllä sulautui aika nopeasti. “Projekteina” mahonkiveneitä, folkkareita, fiskareita… Osa veneistä oli selkeästi veneilyä varten, osa tuntui olevan pikemminkin kestoprojekteja, joiden parissa saa puuhastella, tehdä käsitöitä ja nikkaroida suurella tunteella.

Mukava ryhmä erilaisia henkilöitä ja motiiveja sekä paljon hauskoja tarinoita. Pahaa ruokaa.  Monipuolinen teoriakurssi, valtava määrä tietoa ja vinkkejä… Ohjeita työkalujen valitsemiseen. Veneen hankinta on pieni kustannus verrattuna siihen mitä noviisin hankittavat hyvät työkalut maksavat! Yksi henkilö totesikin kurssin jälkeen, olevansa vihdoin varma siitä että kumiveneen omistaminen on erittäin viisas teko. Vitsi, vitsi… hänen pojallaan oli parikin puuvenettä, joihin viisautta oltiin hakemassa.

Kurssin jälkeen oli aika selkeä kuva siitä mitä tehdä ja miten, missä järjestyksessä. Talviloma kuluikin veneellä. Epäkeskohiomakone, skraba ja Fein multimaster ovat siis jo tulleet tutuiksi, käsi krampannut ja nenä mennyt tukkoon mahonkipölystä.

Ihana tehdä – toki on myönnettävä että hiottavia pintoja on aika lailla enemmän kuin aiemmin entisöimissäni lipastoissa…

Seuraavat haasteet: saaristolaivurin kurssi, purjehduskurssi ja vene viimeistään toukokuun ekalla viikolla veteen… Toivottavasti venepaikkakin järjestyy ensi kesäksi .