You are currently browsing the tag archive for the ‘Ratsastus’ tag.
Bella jolkottelee halki kylän kohti meren rantaa
Viehätyn yhä enemmän eri tallien laadusta ja monipuolisuudesta. Kokeilemani talli Gotlannissa, Marias Hästeri oli hyvin monipuolinen, hevoset siistejä ja äärimmäisen hyvin koulutettuja. Ihminen oli selvästi laumanjohtaja ja pienet avut ratsastuksessa riittäviä.
Maria opettajana oli hyvä, rauhallinen ja hyviä vinkkejä. Ainakin kaikki ne mitä pienellä murteella puhutusta ruotsista ymmärsin…
Pohjoisruotsalainen Bella on hyvä esimerkki Marian hevosista – se viihtyy kaikkein parhaiten valjakossa mutta hyppää myös esteitä ja hoitaa koulutunteja. Kävimme Bellan kuljettamana valjakkoajelulla meren rannalla ja metsätiellä, jolla voisin kuvitella laukkaavani sitten jonain päivänä…
Nordsvenskenin lisäksi talleilta löytyi myös muita hurmureita…’
Polle pohtii
Taas tunnilla. Ihan ok tunti väsymyksestä huolimatta. Ei sinänsä mitään erikoista, pohkeenväistöjä ja sen sellaista, kevennys sujuu, mutta väärään tahtiin -hoh-hoijaa…
Lajin ihanuus ja palkitsevuus tuli tänään vähän eri tavalla esille kuin aikaisemmin, sillä pitkästä aikaa vein hevosen talliin yksin ja jäin sinne hetkeksi, silittelin ja laitoin loimen päälle, jutustelin vähän. Silmäilimme toisiamme ihan hiljaa, silitin turpaa ja kaulaa, rapsuttelin otsaa ja jutustelin – hevonen katseli rauhallisen uteliaasti.
Harmoninen hetki toisen elävän olennon kanssa. Ajatusten lepoa parhaimmillaan, ihan kuin koiran pehmeän turkin silittäminen silloin kun harmittaa…
Jihuu!
Eilinen työpäivä oli raskas – jaksoin juuri ja juuri raahautua ratsastustunnille. Jaksaminen kannatti – mikä elämys ja kaiken muun unohdus. Paljon hyödyllisiä harjoituksia harjoitusravissa, sen lisäksi ratsastimme ja ravasimme ilman jalustimia!
Upeata tasapaino- ja istuntaharjoittelua minulle, jolla on normaalisti vaikeuksia saada jalustimet pysymään oikein kun jalka hakee koko ajan asentoa ja kantapää nousee… Lisäksi unohdin, puoliksi tarkoituksella, raipan pois. Oli makeata saada hevonen tottelemaan ja menemään (lähes) niin kuin halusi istunnalla ja ohjastuntumalla.
Todella hyödyllistä harjoittelua, enkä meinannut tippua kuin kerran…
3.12. olin ratsastanut kokonaista 22 tuntia, nyt ratsastustunteja on 11 lisää, siis yhteensä 33 tuntia. Mitä olen oppinut?
Hevonenkin funtsii (kuva: yourhorse.co.uk)
Väitän että aloittelijalle ratsastuksessa olennaisimmat asiat kiteytyvät kolmeen:
- Asenne – ratsastamaan ei voi mennä samalla asenteella kun lähtisi jumppaan, ulos koiran kanssa tai posliininmaalaukseen. Parhaimmillaan haet yhteisymmärrystä olennon kanssa, jolla on reilut 600 kiloa lihasmassaa -täynnä hermoja, aistimuksia, tuntemuksia ja tahtoa. Huomasin että tunnille ei voi lähteä samalla asenteella kuin joskus lähden ulkoiluttamaan koira, ajatus harhailee ja koira kulkee omia reittejään. Ihan ok koiran kanssa, mutta ei ratsastettaessa. Jonkun on oltava pomo.
- Ajatus - ratsastamaan ei voi lähteä ilman että keskittyy tekemiseen, ajatuksen on oltava mukana koko ajan, sillä kroppasi heijastaa ajatuksiasi, ilman että itse sitä välttämättä edes huomaat. On pidettävä katse (ja ajatus) siellä mihin haluaa mennä. Tunti on lyhyt aika hevosen selässä, miksi tuhlata sitä mihinkään muuhun?
- “Ajotunnit” - tunteja, askeleita, kilometrejä. Harjoitus auttaa ratsastuksessakin, olen tyytyväinen siihen, että olen voinut ottaa myös muutaman yksityistunnin ja käydä eri opettajien tunnilla.
Tällä viikolla kävimme Lounaisrannikon Ratsastuskoululla Saara Rantapuun yksityistunnilla, talli vaikutti siistiltä ja hevoset samoin. Maneesi oli hyvässä kunnossa. Saimme hevosiksi kaksi kimoa, Dollyn ja Harmon. Harmolla oli ihanan pitkä askel ja koko ajan kiire eteenpäin, Dolly oli tasainen ja rauhallinen. Kivoja kouluhevosia!
Tunti sujui huomattavasti paremmin kuin edellisellä kerralla Evarilla, tsemppasin kyllä itsekin tuntiin hieman eri tavalla kuin silloin. Saaran tyyli oli mukava ja kannustava, hyviä oppeja taas.
Uusi oppi oli suitsien vetäminen (vahingossa) ylöspäin, se on kuulemma hevoselle paljon pahempi uhka kuin ulkoapäin tuleva ärsyke! Ainakin itse olen välillä syyllistynyt tähän, pidättänyt sutsista, mutta väärällä tapaa, kainaloihin.
On hienoa oppia joka kerralla jotain uutta.
Pitäisikö siirtyä teoriaan?
Eilinen oli taas päivä, jonka ansiosta oppii arvostamaan suunnitelmien mukaan sujuvia, rauhallisia päivä. Ajomatka Evarin talleille kestää noin 35 minuuttia, joten normaalisti lähden kotoa viimeistään 18:15 ehtiäkseni kl 19 tunnille. Nyt olin vielä töissä 17:45, kaikki ratsastustamineet kotona levällään. Jo aiemmin olin kuullut ettei paikalla olisi ketään laittamassa hevosia, vaan saisimme tällä kertaa laittaa ne itse. Sanoin no problem, eikä se ollutkaan, olin vain itse turkasen myöhässä.
Tulin talleille tasan seitsemältä, siis silloin kun tunnin olisi pitänyt alkaa. Koko ajomatkan minua oli valmiiksi harmittanut hevonen, jolla piti ratsastaa. Muu porukka oli yrittänyt suitsia sitä, mutta suitset olivat väärät. Taas paloi aikaa kun haimme oikeita suitsia. Hoh-hoijaa!
Lopulta pääsimme maneesiin noin vartin myöhässä, eikä tietenkään mikään sujunut! Ajatukset olivat kaikessa muussa paitsi ratsastamisessa, ja hevonen tietenkin aisti sen. Kun tähän lisätään huono ja toispuoleinen istunta, etunoja, hevosen niskaan katselu ja vääränlainen kevennys sekä karkailevat jalustimet oli kävelevä, puoli tonnia painava katastrofi valmis…
No, lopputunnista kokosin itseni ja muutama harjoitus ehkä jopa sujui jotenkin, mutta hohdokkaaksi tuntia ei kyllä voi sanoa. Ehkä tällaisiakin päiviä tarvitaan.
Minähän siis haaveilen suorittavani vielä jonain päivänä ratsastajamerkin… Teoriaa, ilman jalustimia ratsastusta, DVD:n katselua… Apua, mikä auttaa?!
Vai auttaisiko DVD?
Huomenna käyn joka tapauksessa Saara Rantapuun yksityistunnilla hakemassa taas yhden tunnin lisää käytännön harjoitusta…
Slowly, but nicely… Pääasia että harrastus jatkuu. Jiihaa!
On liian kylmä ratsastaa, voi siis unelmoida.
Greenways Travel ja Häst & Sport Resor ovat ruotsalaisia firmoja, jotka järjestävät ratsastusmatkoja. Aivan uskomatonta että esimerkiksi Greenways tarjoaa vaikkapa Afrikkaan 8 eri maahan ratsastusmatkoja, Botswanaan paria eri vaihtoehtoa ja Etelä-Afrikkaan kymmenkunta erilaista vaihtoehtoa.
Apua, johonkin tällaiseen pitää alkaa säästää ja harjoitella! Onko kukaan ollut vastaavalla reissulla ja mitä kautta varaukset kannattaa tehdä, suoraan netistä?
Velipuoleni vaimo on ratsastanut pienestä pitäen, ja käynyt paljon eri puolilla maailmaa vaellusratsastuksella. Lähdössä esimerkiksi helmikuussa Brasialiaan, kateeksi käy. No, tavatessamme viikonloppuna hän sai minut innostumaan Gotlannista. Ruuanlaiton lomassa taisin jo luvata että juu, hienoa, ilman muuta mennään huhtikuussa Gotlantiin ratsastamaan, siis koska laivamatkatkin sinne Tukhomasta ovat nyt halvempia kuin kymmeneen vuoteen ikinä!
Hienoa -miehet kalastavat meritaimenta ja me leidit ratsastamme keväisessä luonnossa. Jossain vaiheessa veljeni kyllä kysyi minulta ymmärsinkö mihin ilmoittauduin “det är likson sju mil som du’ ska rida…” Ai seitkyt kilsaa, helppo homma. Kysyin että kai siellä lyhyempäkin reittejä on – joo “fem mil”. Eli humoristisesti ajatellen -tiedossa on ehkä edullinen reissu, mutta pehvalihasten treenaaminen ja taitojen kasvattaminen vaativat “muutamia” ylimääräisiä ratsastustunteja ennen reissua, joten menojen summa on aina vakio kaikessa harrastamisessa.
No, hauskahan tätä on odottaa… MILLAISIA KOKEMUKSIA TEILLÄ ON HUHTIKUISESTA GOTLANNISTA?
Ratsastuskokemukseni on nyt kestänyt yhteenlaskettuna 22 tuntia. Kipeytyneitä paikkoja, avuttomuuden tunnetta, hengästymistä, hikeä, yksi tippuminen ja sijoiltaan tullut olkapää ja hieman kipeäksi jäänyt olkalihas. Aivan mahtavaa!
Olen myyty tälle uudelle harrastukselle! Siis minä, joka en kauhean innostuneesti hikiliikuntaa yleensä harrasta – rauhalliset ja pitkät lenkit koiran kanssa luonnossa riittävät. Kokeilin joskus astanga-joogaa (kyllä, voisin edelleen harkita, jos harrastuspaikka olisi lähellä ja siihen löytyisi kaveri). Sitten työpaikan kuntotestin madonlukujen jälkeen liityin CMS Forever – jäseneksi, pyhänä tavoitteenani alkaa säännöllinen liikuntaharrastus ja kuntosaliharjoittelu. “Ikuisen” Forever jäsenyyden paras anti oli sulkapallokurssi, sitten tämäkin hyvä aie tyrehtyi auringonpaisteisten kevätpäivien houkuttelevuuteen, yleiseen laiskuuteen ja puuveneen kunnostamiseen. Ratsastus oli pitkäaikainen haave, sen fyysisyyttä en tullut niinkään alkuun lainkaan ajatelleeksi.
Tämän syksyn olemme käyneet työporukalla ratsastamassa kuuden hengen ryhmässä kerran viikossa. Harjoitelleet peruskuvioita ja askellajeja, hevosen hallintaa ja oikeata istuntaa. Osa meistä on aloittanut uudelleen nuoruudenharrastuksen, osa ratsastanut muutaman kerran – minä taas olen aloittanut tämänkin harrastuksen nollasta. On kadehtittavaa katsoa nuoria, jotka istuvat niin luontevasti ja rennosti hevosen selässä, kun me aikuisratsastajat tsemppaamme saadaksemme jalustimet pysymään paikoillaan ja kantapäät pidettyä alhaalla. Tästä voit lukea hieman vertailua eri talleista ja siitä kuinka päädyimme Evitskogin ratsastuskouluun ja Petra Hackmanin jämäkkään opetukseen. Olemme tyytyväisiä!
Suomen Ratsastajainliitto ry:n pääsihteeri Fred Sundwall sanoi Hevoset 2009 -messujen lehdistötiedotteessa ratsastuksen tarjoavan ruumiinkulttuurin ohella hyvän yhteisön ja laadukasta vapaa-aikaa. Samassa tiedotteessa oli arvio että Suomessa on jo 150 000 ratsastuksen harrastajaa, vaikka miesten määrä on kolminkertaistunut 10 vuoden sisällä (reilut 10 000 miesharrastajaa), yli 90 prosenttia on naisia ja tyttöjä.
Ratsastustunneilla minua kiehtoo uuden oppiminen ja tekniikassa kehittyminen, aloittelijan näkökulmasta tunnin sujuvuus on monen asian yhteisumma ja siihen kuuluu pieni epävarmuus ja itsensä voittaminen, erilaiset hevosyksilöt. Itse odotan että pääsen harrastuksessa joskus sille tasolle, että uskallan lähteä luontoon ratsastamaan, hevosvaellukselle. Yhteinen tekeminen eläimen kanssa, raitis ulkoilma ja vaihtuvat maisemat houkuttelevat. Suomen Ratsastajainliitto ry:n tähän aiheeseen liittyvillä sivuilla ei ole kovin paljon asiaa. Kaikki linkit ovat ruotsalaisille sivuille, yhtä suomalaista Unkarissa toimivaa yrittäjää lukuunottamatta…
Onko teillä hyviä kokemuksia ratsastusvaelluksista ja paikkoja joita suosittelette – kommentoikaa ja kertokaa? Entä mikä ratsastuksessa kiehtoo aikuisratsastajaa?
Lisäsin “kaikenkarvaiset ystäväni” osioon vertailuja eri ratsastustalleista, pk-seudulta ei välttämättä ole helppoa löytää inhimilliseen aikaan uutta vakiovuoroa aikuis-alkeisratsastajille. Jos harkitset, tai tuttavasi harkitsee, harratuksen aloitttamista niin siellä siis muutamia vinkkejä. Olen todella tyytyväinen talliin, ja harrastuksen aloittamiseen…
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit