You are currently browsing the tag archive for the ‘Veneseurat ja satamat’ tag.
End of story: se upposi sittenkin, aisatkaan eivät pystyneet kannattelemaan...
Ei veneet sitten ihan kaikkea kestä. Talvitestissä veikkasin väärän veneen uppoavan: tämä upposi sitten ensimmäisenä. Vain katolla ollut pelastusrengas muistuttaa aisojen välissä veneen olemassaolosta….
Kaksi viikkoa ennen pelastusrengas vielä katolla, jäätä hytissä...
Tämän Marinerin viimeinen kestotesti
Nyt ei tämä Mariner enää hyrise....
Mutta samassa satamassa tämä alumiinivene ei uponnutkaan vaikka olisin lyönyt vetoa siitä. Omistajat ottivat talven haltuunsa ja pitivät veneen pinnalla jäiden hellittäessä! Yes, kohta tämä paatti viipottaa verkoille! Toki hieman epäilen koneen kuntoa….
Yamaha jäässä ja perästä virtaa sulamisvesiä paattiin....
Tässä vaiheessa näytti Jammun kevät alkavan sukelluksella
Kelluu, tosin jostain taitaa hieman vuotaa
Viimeiset hetket pinnalla
Tässä näytti jo selvältä kevään kulku...
Harmillista, joku olisi voinut vielä pelastaa tämänkin paatin ja antaa sille uuden elämän.
Liityimme ennen joulua HSK:n jäseniksi. Tänään oli kommodorin ja hallituksen uusille jäsenille pitämä Tervetuloa-tilaisuus. Vaikutelma oli mutkaton ja yllättävän tuore… 110-vuotias seura katsoo tulevaisuuteen ja kuuntelee uusiakin ideoita. Paljon kilpailutoimintaa, junnutoimintaa optareista zoomiin. Mahdollisesti kevytvenepurjehduskursseja aikuisille, veneen nostoon ja laskuun liittyviä infopäiviä jne.
Esille nousi myös ajatus puuveneiden kokoamisesta omalle alueelle, pienen verstaan perustaminen pienkunnostamista varten jne.
Onko lukijoissamme puuveneilystä kiinnostuneita hoskilaisia?! Laittakaa viestiä niin kootaan voimat ja ideat yhteen…
Tänään veneellä. Inventaario kevään tulevista tekemisistä ja pohjan kevyt läpikäynti ja skrabaus niistä kohdista, joista maali näytti irtoavan. Syksyllä päädyimme Erkin opastuksella siihen että koko pohjaa ei tänä keväänä kunnosteta, sen sijaan kyllästys ja paikkamaalaus, jotta vene saadaan veteen ajoissa. Ripeällä tekemisellä pohja oli läpikäyty neljässä tunnissa.
Lumen luomisen lisäksi extra hommaa riitti “huussin” siivoamisessa – kiitos ohikulkijan, jolla oli ollut kovasti “tarvetta” suojaisalle paikalle (onneksi vajan ulkopuolella)…
Naapuriveneestä oli varastettu moottori – kuulemma ammattilaiset käyvät ensimmäisenä päivänä valitsemassa veneet, toisena päivänä katkaisemassa letkut ja kaapelit, ja kolmantena sitten varastavat itse koneen… Pirullista ja turhaa työtä veneenomistajalle. Suomenojan talvisäilytysalueen valvonta on aika näennäistä.
Puuveneen kanssa touhutessa saa uusia ystäviä ja mikä hienointa, usein ajatukset saavat vastakaikua vaikka veneet olisivatkin hyvinkin erilaiset. Meidän nuori rouvamme, Folkkari Alkan -49 ’seurusteli’ yhden talven oikein viikingin kanssa, Salonkivene Aegir mallia -37 kohtasivat Suomenojan talvisäilytysalueella. Noh, oikein vesillä veneet nauttivat olostaan kesällä 2009 Porkkalassa SVK:n saaressa ja siinähän wanhat kamut olivat ihan vierekkäin…
Tähän viikingin viereen hivutti wanha rouvamme yöksi...
Aamulla omistajat loikkivat maihin fiilistelemään...
Rouva Alkan oli ainakin puhtoisempi 'kanneltaan'...
142 vuotta vesillä, viikinki ja ruotsalaissyntyinen daami hyristelivät yhdessä kesäisessä auringossa vaikka sinilevät kertoivatkin omaa tarinaansa Itämerestämme! Emme jaksaneet olla ihailematta suomalaistakin veneenrakennustaitoa, sillä Aegirin on veistänyt taidolla Emil Suortti Helsingin Valkosaaressa. Lähes pläkä keli sai meidät olemaan toisenkin yön eikä wanha rouvamme pannut pahakseen iloisesta liplatuksesat päätellen…
Köydet ja sotisopa viimeisen päälle, valmiina valloittamaan vaikka koko Itämeren
Aurinkoa ja hyvää seuraa, ei silloin viikingitkään lähde kiiruhtamaan merelle!
Puu elää, tarinat elävät, aidoista asioista syntyvät elämykset...
Kaunista saaristoa ja hienoja tarinoita ihanassa seurassa, slow-boating ajattelua parhaimmillaan…
Ainiin, mikä ihmeen Aegir? No mutta; Aegir on viikinkimytologiassa merenjumalan nimi, eikös vene näytäkin juuri siltä! Ja jos halua fiilistellä lisää puisilla veneillä niin MYSin (Mahogany Yachting Society) sivuilta löytyy lisää kuolattavaa ja mm. Aegirin historiaa ja tarinaa. Tosta;
http://www.mys.fi/index.php?filename=f1277311027&lang=fin&fromfile=f1348634287
Noniin, uhkaava tilanne ei ainakaan vaatinut uhreja. Mutta käykää nyt ihmeessä veneillänne katsomassa että ainakin peitteet ovat paikoillaan eikä talvisäilytysalueelle ole pesiytynyt ‘ulkoruokintaan’ siirtyneitä henkilöitä. Tuossakin paikalla olisi voinut palaa jokunen vene enemmänkin, puhumattakaan suuremmista ja tiiviimmin pakatuista veneiden talvehtimisalueista.
Omalla alueellamme Espoossa on sähköt pois koko ydintalven. Oikeastaan hyvä niin, sillä aina löytyy niitä jotka lämmittävät veneitään ja kikkailevat sähköllä. Kuinka muissa venekerhoissa on asiat sähköjen pitämisen suhteen? Oliko SMK:n alueella sähköt päällä? Ja kenen on muuten vastuu mikäli useita veneitä palaa?
Iltasanomien nettisivuilla oli oheinen setti:
Yli kymmenmetrinen vene paloi Helsingin Lauttasaaressa sunnuntaina.
Kuva: IS Lukijan kuvat / Jarkko Pallasaho
Kuva: IS Lukijan kuvat / Jarkko Pallasaho
Vene paloi Helsingin Lauttasaaressa – kaksi miestä sairaalaan
| 03.01.2010 15:10, päivitetty 03.01. 15:14 |
Helsingin Lauttasaaressa syttyi laivalaiturilla ollut kaksitoistametrinen vene palamaan sunnuntaina puolen päivän jälkeen.
Poliisista kerrotaan, että veneessä oli ollut sisällä ihmisiä. Helsingin Sanomien mukaan kaksi keski-ikäistä miestä olivat pelastuneet veneestä ja heidät vietiin sairaalaan tutkittavaksi.
Tapahtuman nähnyt Kari Lehtosalo Suomen moottoriveneklubista epäili Helsingin Sanomille, että vene on mahdollisesti ollut asumiskäytössä.
Pelastuslaitos sai palon hallintaansa pian paikalle saavuttuaan, eikä tuli päässyt leviämään muihin veneisiin.
Markus Heikkilä
Kuulostaa vanhalta vitsiltä mutta tulipahan tämäkin veneen uppoaminen nähtyä toukokuun alussa 2008 Kaarinassa. Lähdimme haukea heittämään illalla pariksi tunniksi ja jo lähtiessä viereinen vene oli hieman vinossa mutta ei herättänyt epäilyjä pahemmasta. Palatessamme omaan ruutuun tilanne oli kuvan mukainen. Ehkä jotain olisi voinut vielä tehdä mutta kun ei tiennyt kenelle soittaa. Tiedotimme asiasta veneen omistajan tunteville mutta eipähän saatu omistajaa kiinni.
Arvakkaa kumpi vene lähtee nopeammin kalaan....?
Toisaalta, laiturin puomit kannattelevat hyvin....
Aamulla tilanne oli sitten tämä. Teki pahaa mutta kun ei voi auttaa nin ei voi. Toisaalta puomit pitivät perän ylhäällä eikä veneestä tullut ihan kokonaan sukellusvenettä… Kamat kasaan ja kalaan. Juuri kun olimme lähdössä Peimarille niin paikalle ampaisi omistaja….
Patjat ei välttämättä ihan heti kuivu...
Konekin saattaa vaatia pienen, uuden keväthuollon...
…joka selvästi hyppi ‘riemuissaan’ laiturilla alkutahdit ja hetken happea vedettyään saimme kerrottua tapahtumien kulun. ‘….rrrkle, oon ollu tupakkilakossa kaks kuukautta, kaks päivää sitten laskin ton koslan veteen,…rrrr….onks teil’ tupakkii, nyt tää LAKKO LOPPUU JUST NY, TAI MÄÄ IRROTAN LOPUKKIN KÖYRET,…TANA’ … Joo, ei ollut tarjota tupakkii, ei kun ei kerran poltettu, eikä uskaltanut muutenkaan oikeen viisastella…ajattelin hetken kyllä lähikuvaa mutta sitten terve suojeluvaisto voitti….
Varsinaiseksi mokaksi paljastui myöhemmin huoltoliike joka oli unohtanut (???) laittaa pohjatulpan kiinni huollon yhteydessä. Pilssipumppu ja akku taisi jaksaa yhden vuorokauden ja sitten mentiin. Kuten kuvastakin näkyy ei veneestä vuotanut bensaa tai öljyjä veteen.
Omistaja paikalla: ja tähän loppui tupakkalakko!
Inkoon itäinen väylä, pari keppiä....
Inkoon kirkonkylän venesatama sijaitsee Inkoonjoen molemmilla rannoilla. Satamassa on monipuoliset tekniset palvelut ja venetarvikeliikkeeitä, suihkut ovat tosi siistit. Vierasvenesatamassa on mukava rantaravintola ja terassi (hyvät ruuat, kiitos!).
Kahvila kirjaston yhteydessä
Melkein vastapäätä on kauppakeskus Strand (ja Alko). Strand on aika hieno, kuulemma yksi Suomen suurimpia puisia kauppakeskuksia, minä hankin sieltä veneeseemme astiaston. Se on aivan rannassa Inkoon venesataman vieressä ja torin laidassa. Ravintola Sågen, siellä söimme buffa-lounaan ja katselimme rallisankareiden kuvia. Terassi on suuri ja aurinkoinen ja vieressä on minigolfrata.
Kahvilasta alavirtaan....
Inkoon keskiaikainen harmaakivikirkko on kaunis ja omistettu merenkulkijoiden suojeluspyhimykselle, Pyhälle Nikolaukselle. Kirkon vanhimmat osat ovat peräisin 1200-luvulta. Tältäkin osin miljöö muistuttaa kovin paljon Saaristomeren kirkonkyliä.
Olisiko Inkoosta Suomenlahden lähiveneilijän Nauvoksi?
Satamaan saapumassa
Strandiin
Bylandet Porkkalan edustalla - näkymä etelään
Ihastuin aikoinani Nauvon satamaan ja sen kesäiseen tunnelmaan. Niin varmaan moni muukin. Oman veneen hankkimisen jälkeen mielipiteeni on hiljalleen muuttunut ja olen oikeasti valmis liputtamaan hitaan veneilyn ja läheltä löydettyjen helmien puolesta. Usein olemme hakeutuneet luonnonsatamiin ja hyödyntäneet Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen saaria, mutta myös läntisen uudenmaan pikkukaupunkien vierasvenesatamista löytyy ihan mukavasti saaristotunnelmaa viikonloppuretkiksi.
Porkkala Marine on kehittynyt valtavasti.
Päädyimme satamaan hienoisen mykkäkoulun jälkeen. Onnistuimme kokemattomuuttamme rikkomaan purjeen nostossa ison etuliikkiä, koira meinasi karata veneestä hyppäämällä eikä päivä muutenkaan ollut alkanut ihan niin hienosti kuin ajattelimme – hyvästä purjehdussäästä huolimatta.
No, saimme venepaikan, saunavuorokin järjestyi ja rantaravintolasta löytyi pöytä. Ravintola oli todella miellyttävästi sisustettu, mukava tunnelma. Saunavuorojen varaus ei toiminut ihan moitteettomasti, ilmeisesti systeemin tuntevat kävijät osasivat tunkea saunaan vähän kesken toisten saunavuorojenkin, vaikka omaa varausta ei olisi ollutkaan. Viemäröinti ei toiminut suihkussa ollenkaan vaan vesi lainehti nilkkoihin asti – kuulemma tunnettu ongelma. Noh, ravintolasta siis paljon plussaa.
Hitaan veneilyn ideologiaan (jos sellaista nyt onkaan) kuuluvat tuoreet, läheltä kerätyt ruoka-ainekset – poimimme aivan sataman läheisyydestä sekä kantarelleja että mukillisen mustikoita. Nam!
Kävelyretken satoa
Olen siis valmis puolustamaan “tylsän lähellä” olevaa Porkkala Marinea viikonlopunkin veneilykohteena? Kyllä, pidin sadetta koiran kanssa terassilla ja jutustelin yhden porukan kanssa. Mukavaa tarinaa Porkkalan elämästä 50-luvulla, kaupoista ja kauppiaista ja venäläisten tekemisistä. Meillä on aikamoinen pala eksoottista lähihistoriaa ihan nenän alla…
Satunnaiset tuttavat ja heidän tarinansa ovat aina kaikkien reissujen suola, mutta heinäkuussa Saaristomeren suosituimmissa satamissa juttukaverina taitaa usein olla se entuudestaan tuttu naapuri…
Työskentelen IT-alalla, asun meren äärellä. Rakastan klassikoita -puuveneitä, alfa romeota, nautin illallisista hyvien ystävien seurassa.
Lukijakommentit