Kun matkoista aloitin niin täytyy niistä jorista vielä vähän.

Yksi ehdoton elämys, ekologinenkin (jopa tämän päivän mittapuulla), on Trans-Siperia junamatka. Itse tein reissun yksin 1998. Olin ollut Singaporessa harjoittelussa ja haaveeni oli palata sieltä maitse takaisin kotiin, vähän fuskasin kun lensin Bangkokista Hong Kongiin mutta muuten liikuin koko matkan junalla ja bussilla. Lähtisin kyllä milloin tahansa uudelleen, ja yksi hullu haave on ollut mennä maitse jenkkeihin asti! Ehkä sitten eläkkeellä…

Tein matkan Peking- Ulan Bataar (UB)- Irkutsk (ja sieltä bussilla pieneen kylään Baikaljärven rannalle, makee juttu!) – Jekaterinburg – Moskova – Helsinki. Peking – UB väli oli tuolloin täynnä kaupustelijoita ja kiinalaisia, UB-Moskova lähinnä venäläisiä. Juna muuttui venäläiseksi jossakin Mongolian ja Venäjän rajalla, Naushki nimisessä paikassa -sieltä ei saanut muuta kuin leipää ja muutenkin junan ravontilavaunun tarjonta väheni sitä mukaa kun Moskova läheni -ensin kanankoipia ja vetisiä vihanneksia, sitten loppuviikosta vaon kanakeittoa -ihan totta. Samovaarista sai aina kuumaa vetta ja pussikeitot yms olivat ihan hyviä. Ulan Batorissa viihdyin pari päivää mutten harmikseni ennättänyt pidemmälle. Siellä oli upea intialainen ravintola, aivan hassussa paikassa tosin asuinlähiön keskellä. Muuten baarit olivat aamusta asti täynnä hevosenmaitovotkaa litkiviä miehiä, ja ruoka taas tuota taattua venäläistyylistä. Tuolloin UBssa oli vain yksi valtion omistama tavaratalo, jossa tavarat olivat tiskien takana (säilykkeitä, villapaitoja, turistirihkamaa ja piraattilevyjä), tänä päivänä tilanne on varmasti toinen.   

Koska matkustin yksin olin ottanut pakettimatkan ja retket firmalta Monkey Business Shrine, näkyy olevan vieläkin voimissaan http://www.monkeyshrine.com/ Sivuilta voi löytyä jotain hyödyllistä / ideoita. Ongelma tuolloin 1998 oli että junasta ei periaatteessa saanut Venäjällä poistua kuin lyhyiden asemapysähdysten ajan 10-20 minuuttia, ellei sitten osallistunut järjestetyille retkille. Lyhyiden taukojen aikaan junaan tuli kuitenkin kaupustelijoita joilta pystyi ostamaan säilykkeitä, vihanneksia tms. Toisaalta pisin yhtä jaksoinen aika junassa oli vain 6 päivää, retkipysähdyksillähän pystyi täydentämään ruoka tms varastoja. Siperian koivumetsät alkavat jossain vaiheessa kyllästyttämään joten maisemien katselun varaan ei kannata koko kuuden päivän ohjelmaa rakentaa,  rentouttava lukeminen, pelit tms. on tuolloin tervetullutta.

Tätä ennen olin tullut periaatteessa junalla Singaporesta Malesian, Thaimaan, Hong Kongin ja Xianin kautta Pekingiin… enkä tietenkään vaihtaisi tuntiakaan pois syljeskelevien kiinalaisten ja hädin tuskin pari sanaa puhuvien venäläisten kanssa viettämistäni  junahetkistä… Oi muistoja!