Ratsastuskokemukseni on nyt kestänyt yhteenlaskettuna 22 tuntia. Kipeytyneitä paikkoja, avuttomuuden tunnetta, hengästymistä, hikeä, yksi tippuminen ja sijoiltaan tullut olkapää ja hieman kipeäksi jäänyt olkalihas. Aivan mahtavaa!

Olen myyty tälle uudelle harrastukselle! Siis minä, joka en kauhean innostuneesti hikiliikuntaa yleensä harrasta – rauhalliset ja pitkät lenkit koiran kanssa luonnossa riittävät. Kokeilin joskus astanga-joogaa (kyllä, voisin edelleen harkita, jos harrastuspaikka olisi lähellä ja siihen löytyisi kaveri). Sitten työpaikan kuntotestin madonlukujen jälkeen liityin CMS Forever – jäseneksi, pyhänä tavoitteenani alkaa säännöllinen liikuntaharrastus ja kuntosaliharjoittelu. ”Ikuisen” Forever jäsenyyden paras anti oli sulkapallokurssi, sitten tämäkin hyvä aie tyrehtyi auringonpaisteisten kevätpäivien houkuttelevuuteen, yleiseen laiskuuteen ja puuveneen kunnostamiseen. Ratsastus oli pitkäaikainen haave, sen fyysisyyttä en tullut niinkään alkuun lainkaan ajatelleeksi.

Tämän syksyn olemme  käyneet työporukalla  ratsastamassa kuuden hengen ryhmässä kerran viikossa. Harjoitelleet peruskuvioita ja askellajeja, hevosen hallintaa ja oikeata istuntaa. Osa meistä on aloittanut uudelleen nuoruudenharrastuksen, osa ratsastanut muutaman kerran – minä taas olen aloittanut tämänkin harrastuksen nollasta. On kadehtittavaa katsoa nuoria, jotka istuvat niin luontevasti ja rennosti hevosen selässä, kun me aikuisratsastajat tsemppaamme saadaksemme jalustimet pysymään paikoillaan ja kantapäät pidettyä alhaalla. Tästä voit lukea hieman vertailua eri talleista ja siitä kuinka päädyimme Evitskogin ratsastuskouluun ja Petra Hackmanin jämäkkään opetukseen.  Olemme tyytyväisiä!

Suomen Ratsastajainliitto ry:n pääsihteeri Fred Sundwall sanoi Hevoset 2009 -messujen lehdistötiedotteessa ratsastuksen tarjoavan ruumiinkulttuurin ohella hyvän yhteisön ja laadukasta vapaa-aikaa. Samassa tiedotteessa oli arvio että Suomessa on jo 150 000 ratsastuksen harrastajaa, vaikka miesten määrä on kolminkertaistunut 10 vuoden sisällä (reilut 10 000 miesharrastajaa), yli 90 prosenttia on naisia ja tyttöjä.

Ratsastustunneilla minua kiehtoo uuden oppiminen ja tekniikassa kehittyminen, aloittelijan näkökulmasta tunnin sujuvuus on monen asian yhteisumma ja siihen kuuluu pieni epävarmuus ja itsensä voittaminen, erilaiset hevosyksilöt. Itse odotan että pääsen harrastuksessa  joskus sille tasolle, että uskallan lähteä luontoon ratsastamaan, hevosvaellukselle. Yhteinen tekeminen eläimen kanssa, raitis ulkoilma ja vaihtuvat maisemat houkuttelevat. Suomen Ratsastajainliitto ry:n tähän aiheeseen liittyvillä sivuilla ei ole kovin paljon asiaa. Kaikki linkit ovat ruotsalaisille sivuille, yhtä suomalaista Unkarissa toimivaa yrittäjää lukuunottamatta…

Onko teillä hyviä kokemuksia ratsastusvaelluksista ja paikkoja joita suosittelette – kommentoikaa ja kertokaa? Entä mikä ratsastuksessa kiehtoo aikuisratsastajaa?