Ja tarina jatkuu. Leasing-autoni sopimus menee umpeen maaliskuussa, kilometrit on ajettu täyteen jo kauan sitten… pitäisi löytää uusi auto. Jos järjellä ajattelee niin tietenkin Passat, Suberb tai sitten Exeo.

Mutta autohan valitaan aina tunteella ja fiiliksellä. Okei, firman co2 raja vähän rajoittaa tuota tunnepuolta, valitettavasti, (ja tietysti hintarajat). Olen siis pääsääntöisesti melko ekologinen ihminen, mutta 100 % puristiksi minusta ei näissä asioissa ole, autoilun on oltava myös hauskaa…

Haaveissa vain...
Haaveissa vain...

Tällä valintakierroksella olen ollut laiska, en ole juurikaan jaksanut autoliikkeissä kierrellä.

Viime kierrokselta muistan autokauppiaan, joka ensimmäisenä minut nähdessään kysyi että ”olinko jo miettinyt värin valmiiksi” – tämä on aina hyvä tapa aloittaa autokaupan teko naisen kanssa. Sitten muistan Passat-kauppiaan, joka kritisoidessani auton ”vaimeaa kolinaa” muistutti minun nyt puhuvan ”Suomen suosituimmasta yritysautomerkistä” eli rivien välistä tulkitsin olevani tyhmä, kun auto joka kelpasi niin monelle muulle, miehillekin, ei kelvannut minulle. Tämä myyjä ei osannut tulla mukaan fiilistelyyn.

Paras automyyjä on asiallinen, osaava ja rauhallinen. Antaa asiakkaan pukea koeajon jälkeiset tunteensa ja mahdollisen poskien hehkun sanoiksi ihan itse, myötäillen sopivasti mutta ei liikaa… Minun mieleiseni Hyvä Automyyjä on kuullut Anssi Kelan kappaleen ”Uudet autot” ja pystyy aistimaan tunnetilan Kelan retorisessa kysymyksessä ”Miksi uudet autot tuoksuu tältä”?

Alfojen maahantuoja on vaihtunut, nyt jännittää  ehdinkö kaikkien eri vaiheiden jälkeen hankkia uuden Alfan, vai pitäisikö mennä Audi-kauppaan… Älkääkä nyt VAAN sanoko että ota hyvä nainen järki käteen ja mene Skoda-kauppaan, sehän on sama auto. Seat-kaupasta pyydettiin tarjous eikä sitä ikinä tullut…