Keskeltä Kirnua Shanghain taivas hymyilee...

Siinä se sitten oli, paljon puhuttu Suomen Kirnu Shanghain auringossa maailmannnäyttelyssä. Ihmisvirtaa katsellessani mietin onko siinä sitä elämyksellisyyttä mistä itse Suomessa nautin. Oli, joo, olihan Kirnu omalla olemuksellaan hiljainen ja puhutteli varmaan aasilaisia erityisesti, ei kai Suomen paviljonkia turhaan oltu reitattu kolmanneksi. Ulkona kiveä ja vettä sisällä kuvashow maamme antimista. Astuin sisään hieman epäilevänä… 

Kudulle hiipivä made jään alla Kirnun lattiassa, wow!

Kirnun lattioihin taiteilija Aimo Katajamäen (www.aimonomia.fi) kädestä  piirtyneet mateet hiljensivät ainakin minut; aitoa ja vahvaa tarinaa jään ja lumen maasta, madeherkut herahtivat heti mieleeni eikä lapsuuden kolkkamaderetkikään ollut kaukana muistin syövereissä… Lisää tätä sanoin itselleni.

Juhlatilan lattian alla mateiden kutukarkelot kiihtyvät...

Kokonaisuus oli ainakin minusta elämyksellinen, Kirnusta löytyi tarinoita jotka olivat aitoja ja koskettivat ihmisiä. Ajattelinkin lähestyä tapahtumaa elämysten ja erityisesti mereen ja veteen liittyvien asioiden näkökulmasta…

Rapala ja Marilyn Monroe kohtasivat aikoinaan samalla forumilla, missä?

Niin, legendat syntyvät aidoista asioista ja tarinoista. Rapalan muutama vaappu roikkui vitriinissä ikäänkuin odottaen jotakin….? Koukut puuttuivat, solmut huonosti tehty (kalamiehen näkökulmasta) ja mitä hemmettiä näillä vieheillä oli tekemistä mateiden kudun kanssa? Oikeastaan elämysoppien mukaan juuri loppuun viedyt tarinat tarkkoine juttuineen ovat kaiken suola. Se juttu ja tarina, ELÄMYS mistä ihmiset maksavat. Tai miksi he haluavat tulla Suomeen kokemaan jotakin erityistä mitä eivät ehkä omassa maailmassaan saa.

Kirnua pitäisi hieman vielä viilata, palaan tähän aamulla, ihailkaa vaikka Shanghain valoja….  

Shanghain valoja Sheratonin kerroksesta 22